Syyspurjehdus

Marraskuun 20. 2012 - jonnanlukunurkkaus

Olen tässä huomannut että ihmiselle voi jokin kirja tulla eteen mitä eikoisimmillakin tavoin, tai ainakin minulle voi  No Syyspurjehdus jonka on kirjoittanut Johan Bargum, tuli eteeni kyllä kirjastossa, mutta siinäpä kävi jännästi…Menin palauttamaan kirjastoon muutaman kirjan eikä aikomukseni ollut lainata mitään, koska kotona odotti iso pino kirjoja lukuvuoroaan. Ajattelin kuitenkin vilkaista pikaisesti ympärilleni kun Juha kuitenkin etsi itselleen luettavaa. Kävelin ensin dekkkareita katsomaan ja siitä olin menossa katsomaan palautuksia kun satuin vilkaisemaan uutuuksien hyllyyn. Siinä hyllyllä kirjat ovat esillä niin, että niiden päälikansi näkyy. Silmiini osui kirja jossa kannet ovat vähän kapeammat kuin normaali kirjoissa, ja se on aika ohutkin, mutta kirjan kansikuva on kaunis, niin kaunis etten saanut silmiäni siitä irti. Luin takaosan ja se kuuluu näin:

Eräänä syyskuisena päivänä Olof ja Harald lähtevät purjehtimaan. Moni asia hiertää miesten menneisyydessä. Näistä vähäisin ei ole Elin, nainen joka on ollut kummankin miehen vaimo ja joka nyt on kuollut. Kun vene palaa kotilaituriin, on kyydissä enää toinen miehistä. Johan Bargumin tiivis romaani käsittelee taidokkaasti ihmiselämän suuria ristiriitoja: rakkautta ja ihmisten välistä kohtaamattomuutta, velvollisuudentuntoa ja kohtalon voimaa, kuoleman vääjäämättömyyttä. Harald, Olof ja Elin ovat monisyisiä ja tunnistettavia hahmoja, joiden kohtalot vaivaavat mieltä pitkään kirjan viimeisen sivun kääntämisen jälkeen.

Katselin kirjan kantta jossa on kauniin tumman sininen taivas, majakka jossa palaa valo ja kolme tähteä. Ajattelin että voisihan tuo ihan mielenkiintoinen olla, mutta ehkäpä joskus myöhemmin kun on niitä kirjoja siellä kotona odottamassa. Kiertelin vielän vähän hyllyjen välissä ja kun kävelin uutuus hyllyjen ohi katseeni edelleen vain kohdistui siihen kirjaan. Sitten Juha oli kirjoineen valmis, oltiin menossa jo lainauspisteeseen kun tuli vain sellainen selittämätön olo, että pakko se kirja on sieltä hyllystä hakea. Ja hain. Sain mielenrauhan. Kirja odotti lukemista pari viikkoa, mutta aika-ajoin oli pakko ihastella sen kantta, se oli vain jotenkin niin vaikuttava. Kunnes sitten yksi syyskuinen iltapäivä ulkona oli kova tuuli ja sade, ja tuumasin että nyt voisi olla syyspurjehduksen aika. Istahdin lukutuoliini, fleecepeitto jaloille ja aloin lukea. Puolivälissä oli pakko lopettaa kun piti lähteä kauppaan, mutta seuraavana päivänä luin kirjan loppuun. Jos kirjan kansikuva oli vaikuttava niin oli kyllä kirjakin. Se oli jotenkin hyvin vaikuttava, puhutteleva ja omalla tavalla koskettavakin. Kirjassa on tietynlaista vakavuutta, vahvaa elämää, rakkautta ja kokemusta. Eläydyin kirjan tunnelmaan ja kirjan loputtua kirjan vaikuttavuus jätti kyllä jälkensä minun lukukokemuksiini. Johan Bargumin kirjoitustyylikin on vähän erilainen, mutta ei mitenkään vaikealukuinen missään nimessä vaan hieno ja taitava. Kirja on jaettu kahteen osaan Olofin ja Haraldin näkökulmiin. Kirjassa kerrotaan heidän elämästään ja tästä heidän syyspurjehduksestaan. Kirja oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja oikein hyvä. Se ei ole mitenkään surullinen vaikka jotakuinkin vakava.

Syyspurjehdus on ilmestynyt tosiaan tänä vuonna ja sivuja siinä on 120. Tässä kirjassa on kyllä vetovoimaa kannessa ja kirjan riveissä.