Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia, Kale Puonti

 Kale Puonti on kirjoittanut mitä mainiointa Pasilan myrkky-dekkarisarjaa, jonka myötä Puonti on tällä hetkellä yksi suosikkidekkaristeistani. Loppukesästä Puonnilta ilmestyi Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia, jossa Puonti muistelee erilaisia tapauksia uransa varrelta ja tarkastelee mm. tutkintamenetelmien kehittymistä. Kirjan on kustantanut Bazar ja sivuja siinä on 224.

Kirjan alussa Puonti kertoo hieman itsestään, miten päätyi opiskelemaan poliisiksi ja lukija pääsee seuraamaan myös miten Puonnin poliisin ura on edennyt. Pitkin kirjaa Puonti kertoo miten poliisin työ on muuttunut, miten se on kehittynyt, ja mitä poliisilta vaadittiin ennen, mitä nyt. Kirjassa tulee hyvin kuvailluksi myös se miten huumerikollisuus on kehittynyt vuosien varrella, huumerikollisuuden kasvu on ollut uskomattoman nopeaa viime vuosikymmeninä. 

Kale Puonti kirjoittaa aina hyvin ytimekkäästi ja helppolukuisesti. Samoin kuin Puonnin dekkareissa, tässäkin kirjassa luvut ovat lyhyitä, kerronta tiivistä ja tehokasta. Kaikki oleellinen tulee esille. Vaikka ollaan vakavien asioiden äärellä, on kirjassa myös hassuja sattumia, ja muutenkin pieni pilke silmäkulmassa. Se keventää kirjaa mukavasti. Kirjassa ollaan pääsääntöisesti Suomessa, mutta piipahdetaan myös ulkomailla.

Puonti kertoo kirjassaan myös lyhyesti tapaus Aarniosta, miten esimiehen rikosepäilyt vaikuttivat Puontiin ja muihin Aarnion alaisiin, ja muutamasta muusta seikasta. Tämäkin puoli oli kiinnostavaa luettavaa. 

Puonti on selvästi ollut erittäin hyvä poliisi, mutta meidän lukijoiden onni, että hän on nyt siitä työstä eläkkeellä, ja kirjoittaa uskomattoman hyviä kirjoja! Uusin Pasilan myrkky-sarjan kirja Joni, ilmestyy heti alkuvuodesta ja samaan aikaan tv:ssä alkaa pyörimään Puonnin ensimmäisestä kirjasta Manni, tv-sarja. Molempia odotan malttamattomana. 

  

Islantilainen voittaa aina; elämää hurmaavien harhojen maassa & Islantilainen kodinonni; perhe-elämää viikinkien malliin, Satu Rämö

 No niin. Luovan kirjoittamisen opinnot on saatu tässä oman työn ja perheen ohella päätökseen. Opiskelu on mukava harrastus, mutta yliopistotasoiset opinnot, eivät ole ehkä kaikista kevyin harrastus =) Nyt on taas aikaa blogille <3 Olen lukenut paljon. Viime vuonna yli 100 kirjaa, niistä lista erikseen luettavissa. Yksi uusi suosikkikirjailijani on Satu Rämö.

Tutustuin Satu Rämön tuotantoon, kun hänen ensimmäinen dekkarinsa Hildur ilmestyi viime vuonna. Rakastuin. Sydänjuuriani myöten. Islanti on aina kiehtonut minua. Olen kova Ranska-fani ja rakastan Pariisia, mutta Islanti tulee vahvana kakkosena. Jopa niin vahvana, että ensi syksynä kun täytän pyöreitä, olen päättänyt tehdä syntymäpäivämatkani Islantiin Ranskan sijaan. Mahdollisesti kyllä jo kesän aikana. 

Islannissa kiehtoo kaikki. Pieni maa keskellä merta, tulen ja jään maa. Hildurin luettuani halusin lukea lisää Rämöltä ja ihastuksekseni huomasin hänen kirjoittaneen kirjoja elämästä Islannissa. Opinnot vei kuitenkin aikaa, oli paljon muuta luettavaa ja halusin saada rauhallisen ajan kirjoille, jotka kertovat islantilaisesta elämästä. Hildurin jatko osa Rosa&Björk, ilmestyi keväällä, sen luin kyllä heti, niin koukuttava oli Hildur ja nyt odotan malttamattomana kolmatta osaa Jakob. 

Kesällä vihdoin tartuin Islantilainen voittaa aina-kirjaan (2015)ja loppukesästä oli vuorossa Islantilainen kodinonni (2018). Kuinka ihania kirjoja. Ihan sydän pakahtuen luin millaista elämä ja kulttuuri on Islannissa, upeaa kuvausta Islannin luonnosta joka pääsi oikeuksiinsa myös Hildurissa ja Rosa&Björkissäkin. Rämön soljuva kieli ja lämmin huumori tekee lukukokemuksesta miellyttävän ja kaikista parasta on islantilaiset ihmiset ja luonto. Itseni pitäisi ottaa paljon oppia islantilaisilta, mutta myös Suomi ja monet muut maat voisivat myös ottaa mallia monestakin asiasta, esimerkiksi vanhempainvapaan tasapuolisuudesta. 

Kirjoissa saadaan hyvä kuva Islannin työelämäpolitiikasta, ja piipahdetaan hetkellisesti myös Islannin taannoisessa talouskriisissä. Nämä aiheet ovat sopivan tiiviit, joten lukijan ei tarvitse pelätä tylsistyvänsä. Hyvät kuvailut islantilaisesta ruokakulttuurista, vapaa-ajanvietosta ja joulusta ovat kiinnostavia. Todella hienoa kuvausta perhe-elämästä, jossa perhe on huomattavasti laajempi kuin meillä täällä Suomessa.

Molemmat kirjat ovat ihania, sydäntä lämmittäviä hyvänmielenkirjoja, joissa puhutaan asiaa Islantilaisittain. Tällä hetkellä luen muutaman muun kirjan ohella Rämön Talo maailman reunalla, jossa Rämö kertoo perheensä elämästä Islannin maaseudulla, kun nämä kaksi tässä esiteltyä kirjaa sijoittuvat Reykjavikiin. Talo maailman reunalla on itselläni yöpöytäkirjana, samoin kuin olivat nämä kaksi muuta. On miellyttävää lukea Islannista juuri ennen nukkumaanmenoa, hyvä rauhoittaa kevyellä kirjalla mieltä, ja  jos vaikka sattuisi unissaan pääsemään matkalle jo Islantiin =)