Antti Holman Kauheimmat runot, on tänä vuonna ilmestynyt kirja, joka on ollut kovin odotettu ja ollut esillä vähän joka puolella kirjamaailmassa. Olin kuullut, että Kauheimmat runot on todella hauskaa luettavaa, nauraa saa läpi koko kirjan. Kirjaa on mainostettu hyväksi, huumorintäyteiseksi runokirjaksi. Itsekin kiinnostuin kirjasta kovasti. Edellisellä viikolla sitten tein kirjaan varauksen ja yllätyin kun pääsin varausjonoon ensimmäiseksi, ja parin päivän päästä kirja olikin jo minulla. Olin odottanut pitkää varausjonoa.
Aloin heti lukemaan kirjaa, luin sen kahdelta istumalta ja kun suljin kirjan luettuani sen, ensimmäinen tunne oli valtava pettymys. Odotin kirjalta niin paljon. Nyt en enää ihmetellyt varausjonon lyhyyttäkään. Antti Holma on siis "luonut" neljä runoilijaa, joiden runoista kirja koostuu. Runoilijat ovat Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm. Ihan hauska idea luoda neljä uutta runoilijaa, mutta kun ne eivät ole ihan kokonaan itse keksittyjä vaan heidän "tyylilajinsa" ja nimensä on väännetty runoilijoista Kirsi Kunnas, Eino Leino, Heli Laaksonen ja Edith Södergran.
Lähes 200 sivuinen kirja on kannesta kanteen rivohkoa ronskia runoutta. Olen suvaitsevainen ja huumorintajuinen ihminen, en missään nimessä tosikko, kestän hyvin rivoakin huumoria, mutta tästä kirjasta en kyllä huumoria löytänyt. Ei naurattanut yhtään. Tämän kirjan jutut olivat mauttomia. Rivo ja ronski huumori on joskus ihan paikallaan, ja se on hauskaa tiettyyn rajaan asti. Kauheimmat runot oli vain rivoja runoja. Niitä oli myös liikaa. Ei tuollaisen runokirjan pitäisi olla noin pitkä, liika on liikaa. Vain kaksi runoista oli sellaisia, joissa ei ollut mitään typerää rivoutta. Kirjan kannetkin näyttävät ensisilmäyksellä hempeiltä, mutta kun tarkemmin katsoo, kansien kuvat vilisevät sekä naisen että miehen sukuelimiä, naisen rintoja, ulostetta, katkottuja käsiä ja löytyy kansista myös Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen suutelemassa, ja piru, ihan vain joitakin mainitakseni.
Antti Holma osaa kyllä kirjoittaa hyvin, pisteet siitä hänelle. Sääli vain että lahjakas kirjoittaja kirjoitti tälläistä huonoa "huumoria". Kauheimmat runot oli kyllä minulle suuren suuri pettymys. En oikein tiedä kenelle suosittelisin kirjaa, en ainakaan hyvänä kirjana. Laitan tähän nyt pari runoa kirjasta, jos joku miettii lukisiko vai ei, niin saa vähän ensituntumaa.
Katkera runo luokan parhaalle tytölle
Himssun hamssun hiivapimppi,
pimpissäs on outo klimppi.
Tässä tulos kokeiden:
Siellä kasvaa Alien.
Tien se läpi mahas syö
ja sitten turpiin sua lyö
ja hetki kun vain saapuu yö,
ja huutaa: Ninnan nunnan!
Sillin sallin sinun syy,
Klimppipimppi! Kenkäs myy!
Paljain jaloin juokse
hevon vitun luokse.
-Sirsi Sunnas
Muumipeikon hautajaiset
Muumipeikon hautajaisiin kaikki kutsuttiin,
lunta satoi ankarasti, väki itki niin.
Olentojen hautausmaalle arkku kannettiin
ja yhteislaulu vainajalle sitten laulettiin.
Ei kuolemalta säästy edes Muumipeikko, ei:
Tuonen kylmä käsi Muumin manan alle vei.
Vaan mitä kummaa: arkustako kuuluu kolinaa?
Yksi kantajista heti otteen irrottaa.
Muumipappa varovasti kantta raottaa
ja kyynelsilmin kamalasti sitten karjahtaa:
Arkussa on kivisäkki, kuollutta vain ei.
Kuka poikaparan kalmon arkustansa vei?
Samaan aikaan Madeiralla linnut laulelee,
ravintolan terassilletarjoiltu on tee.
Lämmintä on vielä ja kun ilta pimenee,
kas, Muumi Nuuskamuikkustansa hiljaa suutelee.
Vaan kuunnelkaapa, onneton on tarinamme tää:
Sängyn päätyyn molemmilta vajonnut on pää.
Ei peikko osaa ilmaa itkultansa haukkoa,
kun ruumisstaan ei rakkaudelle löydy aukkoa.
Rakkaus on valhetta ja haaveet havinaa.
Yksin elää olento ja yksin kuolla saa.
-Sirsi Sunnas
Mieheni sanoi osuvasti että jos joku muu kuin Antti Holma olisi nuo runot kustantajalle lähettänyt, niistä ei olisi koskaan kirjaa tullut. Olen samaa mieltä. Odotukset olivat tähän kirjaan suuret ja korkealla, pettymys vielä suurempi. Valitettavasti.