Luin viikonloppuna Karistolta arvostelukappaleeksi saamani kirjan Ei sinne yllä myrskysää, joka on Anneli Suusaaren esikoisromaani. Kirja on juuri ilmestynyt ja siinä on sivuja 231.
Ei sinne yllä myrskysää kertoo Hannelesta ja hänen vanhemmistaan. Hannelen elämä muuttuu täysin kun hän alkaa hoitamaan isänsä kanssa dementoituvaa äitiään. Työnsä ohella äidin hoito ja auttaminen täyttää päivät ja viikot ihan uudella tavalla. Iloinen, lauleleva, taitava ompelija ja kotitöitä tekevä äiti onkin yhtäkkiä hiljainen, joskus hyvinkin vihainen ja muistamaton. Hiljakseen hiipuvat tekemiset, taidot, liikkeet, sanat, kaikki. Hannele ja iäkäs isä koittavat tehdä äidin arjesta ja elämästä mahdollisimman hyvän ja turvallisen. He kohtaavat odottamattomia asioita äidin hoidon ja arjen suhteen. Mikään ei ole enää niinkuin ennen, ei edes äiti vaikka hän kuitenkin on se sama äiti kuin ennenkin. Vastaan tulevat myös Hannelen ja hänen isänsä jaksaminen ja terveys. Miten tästä kaikesta voi selvitä? Mitä tulevaisuus vielä tuo tullessaan?
Kirjassa liikutaan myös toisella tasolla, 1950-luvulla kun Hannelen vanhemmat ovat vielä nuoria. Näissä 50-luvun tapahtumissa on aivan ihanasti kuvattu millaisia mekkoja ja leninkejä Hannelen äiti ompeleekaan itselleen, millaista elämä oli silloin ja mitä kaikkea silloin tapahtuikaan. Nämä luvut on tavallaan hyvä jaksotus koko kirjalle ja ne ovat selkeästi esillä. Todella hieno ja kaunis yksityiskohta tähän kirjan kokonaisuuteen.
Ei sinne yllä myrskysää on ennenkaikkea koskettava kertomus perheestä muistisairauden keskellä. Suusaari on kirjoittanut realistisesti muistisairaan ja hänen läheistensä elämästä. Tunteidenmyrsky on myös läsnä kirjassa. Lukiessaan hymyilyttää, liikuttuu, mutta tuntee myös sen kaihoisan kaipuun ja hiljaisen luopumisen tunteen.
Suusaareen teksti on sujuvaa ja kirjassa on kaunista kuvailua. Kirjan lukee nopeasti. Yleensä arvostelukapaleita lukiessani teen samalla vähän muistiinpanoja, kirjoitan asioita ja huomioita ylös. Nyt huomasin vasta kirjan loputtua etten ollut tehnyt mitään muistiinpanoja, niin mukaansatempaava tämä kirja oli. Kirja sopii hyvin monenlaiselle lukijalle. Uskoisin kirjan antavan paljon myös sellaisille ihmisille joille muistisairaan kanssa eläminen on tuttua, tai jollekin joka tietää millaista on elää erilaista arkea kun perheessä joku sairastaa pysyvästi.
Haikean kaunis lukukokemus.
tiistai 30. tammikuuta 2018
perjantai 12. tammikuuta 2018
Kesän kerran mentyä
Luin tuossa vuoden vaihteessa Pertti Lassilan Kesän kerran mentyä. Se on julkaistu 2017 ja sivuja siinä on 188.
Kirjan alussa eletään syyskesää 2016. Hangossa nuori nainen Elsa tapaa merimiehen, heidän yhteinen aikansa jää lyhyeen, nuori merimies nousee laivaan ja lähtee merille. Seuraavana keväänä Elsalle syntyy pieni tyttö.
Siirrytään alkukesään 1939, nuori nainen Taimi saapuu Hankoon lapsuudenkotiinsa viettämään kesälomaa. Kesäinen Hanko tarjoaa parastaan Taimille, aurinkoa, päiviä rannalla ja aikaa pohdiskella maailmaa ja itseään. Hän tutustuu nuoreen ylioppilaaseen ja vanhaan taiteilijamieheen. Molemmilla on omanlaisensa vaikutus Taimiin. Syksyn tullen tummuu taivas ja ihmisten mielet, miehet lähtevät rintamalle ja sota syttyy.
Kesän kerran mentyä on kaunis ja koskettava romaani. Kertomus kahdesta vahvasta ja itsenäisestä naisesta, onnen, rakkauden, menetyksen ja surun keskellä. Sota ei ole pääasia kirjassa vaan taustalla, mutta tärkeänä elementtinä kokonaisuudessa. Kirja ei kuitenkaan ole synkkä. Lassilan kieli on uskomattoman kaunista, hyvin kuvailevaa ja taitavaa. Jo kielestä nauttiminen tekee tästä kirjasta nautittavan lukuelämyksen, mutta toki tarina itsessäänkin on vaikuttava ja ajatuksia herättävä.
En ole lukenut Lassilalta mitään aiemmin, mutta nyt pitää tutustua hänen tuotantoonsa tarkemmin.
Kirjan alussa eletään syyskesää 2016. Hangossa nuori nainen Elsa tapaa merimiehen, heidän yhteinen aikansa jää lyhyeen, nuori merimies nousee laivaan ja lähtee merille. Seuraavana keväänä Elsalle syntyy pieni tyttö.
Siirrytään alkukesään 1939, nuori nainen Taimi saapuu Hankoon lapsuudenkotiinsa viettämään kesälomaa. Kesäinen Hanko tarjoaa parastaan Taimille, aurinkoa, päiviä rannalla ja aikaa pohdiskella maailmaa ja itseään. Hän tutustuu nuoreen ylioppilaaseen ja vanhaan taiteilijamieheen. Molemmilla on omanlaisensa vaikutus Taimiin. Syksyn tullen tummuu taivas ja ihmisten mielet, miehet lähtevät rintamalle ja sota syttyy.
Kesän kerran mentyä on kaunis ja koskettava romaani. Kertomus kahdesta vahvasta ja itsenäisestä naisesta, onnen, rakkauden, menetyksen ja surun keskellä. Sota ei ole pääasia kirjassa vaan taustalla, mutta tärkeänä elementtinä kokonaisuudessa. Kirja ei kuitenkaan ole synkkä. Lassilan kieli on uskomattoman kaunista, hyvin kuvailevaa ja taitavaa. Jo kielestä nauttiminen tekee tästä kirjasta nautittavan lukuelämyksen, mutta toki tarina itsessäänkin on vaikuttava ja ajatuksia herättävä.
En ole lukenut Lassilalta mitään aiemmin, mutta nyt pitää tutustua hänen tuotantoonsa tarkemmin.
tiistai 2. tammikuuta 2018
Loppuluisu
Sain arvostelukappaleeksi Kalle Lähteen uunituoreen kirjan Loppuluisu, kiitos Otavalle ja kirjailijalle itselleen. Kirja ilmestyi eilen, mutta sain tämän jo joulun jälkeen ja luinkin heti. Sivuja kirjassa on 205.
Loppuluisu on jatko-osa Kalle Lähteen esikoisteokselle Happotesti joka ilmestyi 2015. Happotestistä olen kirjoittanut blogiini aiemmin. Loppuluisu jatkaa alkoholisoituneen Joonatanin tarinaa. Eron myötä asunnon myynnistä tulleet rahat eivät ole kuluneet uusiin huonekaluihin, vaan rahat hiipuvat tasaiseen tahtiin alkoholin muodossa Joonatanin kurkusta alas. Kohtalotoverille naapurista käy huonosti, mutta saako sekään alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden syövereihin ajautunutta miestä havahtumaan todellisuuteen ja oman tilan tajuamiseen vai ollaanko jo hyvää vauhtia viimeisessä loppuluisussa.
Odotin kovasti Tämän kirjan ilmestymistä, eikä tarvinnut pettyä. Lähteen Loppuluisu on mainio osoitus siitä miten vakavaakin aihetta käsittelevä kirja voi olla myös viihdyttävä, aivan kuten edeltäjä Happotestikin. Tosin se edellyttää tässä kirjassa mustan huumorin ymmärtämistä. Kirja on ennen kaikkea aito ja antaa todellista kuvaa siitä millaista alkoholistin elämä on, miten hän näkee ja kokee itsensä, muut ihmiset ja asiat ympärillään. Myös sivullisten näkökulmaa tulee Loppuluisussa hyvin esille. Loppuluisu on suorasukainen ja kaunistelematon totuus alkoholismista ja kertoo sen aiheuttamasta kohtalosta jos toisestakin.
Alusta asti kirja vei totaalisesti mukanaan. Hyvää kieltä ja kerrontaa. Kirjassa ei ole yhtään ylimääräistä täytettä vaan pysytään asian ytimessä koko ajan, se sopii hyvin tähän kokonaisuuteen. Kirja sopii hyvin oikeastaan kenelle vain, joka kestää alkoholismista lukea, ymmärrä että on niitäkin jotka eivät siihen pysty. Suosittelen kuitenkin lukemaan Happotestin ensin, niin pääsee paremmin mukaan Loppuluisuun.
Loppuluisu on jatko-osa Kalle Lähteen esikoisteokselle Happotesti joka ilmestyi 2015. Happotestistä olen kirjoittanut blogiini aiemmin. Loppuluisu jatkaa alkoholisoituneen Joonatanin tarinaa. Eron myötä asunnon myynnistä tulleet rahat eivät ole kuluneet uusiin huonekaluihin, vaan rahat hiipuvat tasaiseen tahtiin alkoholin muodossa Joonatanin kurkusta alas. Kohtalotoverille naapurista käy huonosti, mutta saako sekään alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden syövereihin ajautunutta miestä havahtumaan todellisuuteen ja oman tilan tajuamiseen vai ollaanko jo hyvää vauhtia viimeisessä loppuluisussa.
Odotin kovasti Tämän kirjan ilmestymistä, eikä tarvinnut pettyä. Lähteen Loppuluisu on mainio osoitus siitä miten vakavaakin aihetta käsittelevä kirja voi olla myös viihdyttävä, aivan kuten edeltäjä Happotestikin. Tosin se edellyttää tässä kirjassa mustan huumorin ymmärtämistä. Kirja on ennen kaikkea aito ja antaa todellista kuvaa siitä millaista alkoholistin elämä on, miten hän näkee ja kokee itsensä, muut ihmiset ja asiat ympärillään. Myös sivullisten näkökulmaa tulee Loppuluisussa hyvin esille. Loppuluisu on suorasukainen ja kaunistelematon totuus alkoholismista ja kertoo sen aiheuttamasta kohtalosta jos toisestakin.
Alusta asti kirja vei totaalisesti mukanaan. Hyvää kieltä ja kerrontaa. Kirjassa ei ole yhtään ylimääräistä täytettä vaan pysytään asian ytimessä koko ajan, se sopii hyvin tähän kokonaisuuteen. Kirja sopii hyvin oikeastaan kenelle vain, joka kestää alkoholismista lukea, ymmärrä että on niitäkin jotka eivät siihen pysty. Suosittelen kuitenkin lukemaan Happotestin ensin, niin pääsee paremmin mukaan Loppuluisuun.
maanantai 1. tammikuuta 2018
Kirjojen vuosi 2017
Niin se taas vuosi vaihtui uuteen. Ajattelin kirjoittaa vähän 2017 vuodestani kirjallisuuden parissa. Laskin että vuonna 2017 tuli luettua 63 kirjaa, sekä 77 lastenkirjaa ja monet niistä vielä useampaan kertaan. Lukemista on siis riittänyt. 2016 kuin 49 kirjaa, eli nyt tuli vähän enemmän luettua.
Paljon olen lukenut hyviä kirjoja tähän vuoteen, mutta muutamalle pitää antaa erityismaininta. Alkuvuodesta ilmestynyt Mila Teräksen Jäljet oli yksi vuoden mieleenpainuvimmista kirjoista kauniilla ja ainutlaatuisella kielellään. Jenni Haukion toimittama runokokoelma Katso pohjoista taivasta oli mitä parhain Suomi 100v. juhlakirja. 367 runoa suomalaisilta runoilijoilta sai minut kyllä vaikuttuneeksi. Jännityskirjallisuuden puolelta Arttu Tuomisen Silmitön oli kotimaisista paras. Kirjailijan aivan omanlaisensa tyyli ja taito yhdistettynä monipuoliseen ja mielenkiintoiseen tarinaan ja juonikuvioihin teki Silmittömästä tämän vuoden jännitystähden. Ulkomaisesta jännityskirjallisuudesta minut vakuutti ja viehätti Elly Griffiths kirjoillaan Risteyskohdat ja Januksen kivi. Uskomattoman hienosti yhdistetty rikokset ja arkeologia, mutta niin että tällainen tavallinen arkeologiasta juuri mitään ymmärtämätönkin pystyy hyvin lukemaan. Virkistävää erilaisuutta! Elämänkerroista vaikuttavin, mutta samalla myös ahdistavin vuoksi oli Tilar J. Mazzon Irenan lapset, joka kertoo Irena Sendlerin tarinan. Kevyemmistä luettavista suosikkini oli Eve Hietamiehen Hammaskeiju ja toki myös Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi sai minut nauramaan, mutta myös vakavoitumaan kun vakavoitumisen aika oli. Tässä nyt tosiaan vain muutamia hienoja lukukokemuksia menneeltä vuodelta.
Kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia joissa kävin vuonna 2017 olivat Porin kirjojen yö, Dekkarifestarit Helsingissä, Turun kirjamessut, Helsingin kirjamessut ja parit kirjajulkkarit. Lisäksi kävin ahkerasti myös kirjaston lukupiirissä, jossa olen käynyt jo vuosia.
Turun kirjamessujen esiintymiseni oli yksi merkittävä asia jonka voi laskea kirjallisuusharrastukseen vuoteen 2017. Samoin koelukijana toimiminen joka kyllä alkoi jo vuoden 2016 loppupuolella. Hieno kirjallisuusvuosi huipentui itsenäisyyspäivänaattona 05.12.2017 kun minut ja koirani Fiina palkittiin Porin pääkirjastossa erinomaisesta lukukoirayhteistyöstä.
Voi sanoa että vuosi 2017 oli oikein hyvä kirjallisuusvuosi! Nyt oikein hyvää ja lukurikasta uutta vuotta 2018 kaikille!
Paljon olen lukenut hyviä kirjoja tähän vuoteen, mutta muutamalle pitää antaa erityismaininta. Alkuvuodesta ilmestynyt Mila Teräksen Jäljet oli yksi vuoden mieleenpainuvimmista kirjoista kauniilla ja ainutlaatuisella kielellään. Jenni Haukion toimittama runokokoelma Katso pohjoista taivasta oli mitä parhain Suomi 100v. juhlakirja. 367 runoa suomalaisilta runoilijoilta sai minut kyllä vaikuttuneeksi. Jännityskirjallisuuden puolelta Arttu Tuomisen Silmitön oli kotimaisista paras. Kirjailijan aivan omanlaisensa tyyli ja taito yhdistettynä monipuoliseen ja mielenkiintoiseen tarinaan ja juonikuvioihin teki Silmittömästä tämän vuoden jännitystähden. Ulkomaisesta jännityskirjallisuudesta minut vakuutti ja viehätti Elly Griffiths kirjoillaan Risteyskohdat ja Januksen kivi. Uskomattoman hienosti yhdistetty rikokset ja arkeologia, mutta niin että tällainen tavallinen arkeologiasta juuri mitään ymmärtämätönkin pystyy hyvin lukemaan. Virkistävää erilaisuutta! Elämänkerroista vaikuttavin, mutta samalla myös ahdistavin vuoksi oli Tilar J. Mazzon Irenan lapset, joka kertoo Irena Sendlerin tarinan. Kevyemmistä luettavista suosikkini oli Eve Hietamiehen Hammaskeiju ja toki myös Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajan Suomi sai minut nauramaan, mutta myös vakavoitumaan kun vakavoitumisen aika oli. Tässä nyt tosiaan vain muutamia hienoja lukukokemuksia menneeltä vuodelta.
Kirjallisuuteen liittyviä tapahtumia joissa kävin vuonna 2017 olivat Porin kirjojen yö, Dekkarifestarit Helsingissä, Turun kirjamessut, Helsingin kirjamessut ja parit kirjajulkkarit. Lisäksi kävin ahkerasti myös kirjaston lukupiirissä, jossa olen käynyt jo vuosia.
Turun kirjamessujen esiintymiseni oli yksi merkittävä asia jonka voi laskea kirjallisuusharrastukseen vuoteen 2017. Samoin koelukijana toimiminen joka kyllä alkoi jo vuoden 2016 loppupuolella. Hieno kirjallisuusvuosi huipentui itsenäisyyspäivänaattona 05.12.2017 kun minut ja koirani Fiina palkittiin Porin pääkirjastossa erinomaisesta lukukoirayhteistyöstä.
Voi sanoa että vuosi 2017 oli oikein hyvä kirjallisuusvuosi! Nyt oikein hyvää ja lukurikasta uutta vuotta 2018 kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)