Keväällä Karistolta ilmestyi Johanna Sinisalon kirja Vieraat. Teos valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun voittajaksi 2019 keväällä. Luin tämän juuri viime viikolla, kirjassa on sivuja 448. Aiemmin olen Sinisalolta lukenut hänen esikoisteoksensa, Finlandia-palkinnon saaneen Ennen päivänlaskua ei voi.
Siirillä ja Essillä on elämässä kaikki hyvin. Molemmilla on ura ja heillä on kaksi lasta 6-vuotias Sissi ja 2-vuotias Luukas. Elämä saa kuitenkin kovan kolauksen, kun Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on myös jo arpeutumaan alkanut haava. Miksi Sissi, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsemmältä ja fiksulta lapselta, haluaa vahingoittaa itseään? Tekeekö joku muu, jotain pahaa Sissille? Tapahtuu myös muita outoja asioita, joista Siiri yrittää päästä selville ja pohtii Sissin osuutta asiaan. Essi taas näkee omalla tavallaan asioita ja suhtautuu niihin eri tavalla kuin Siiri. Loppujen lopuksi koko lähipiiri on epäileväinen, kuka voi luottaa ja kehenkin, ja keneen Sissi luottaa?
No nyt täytyy kyllä sanoa, että oli positiivisella tavalla hyvin omanlainen ja erilainen kirja. Pidin tästä paljon. Tässä kirjassa pureudutaan uudenlaisella tavalla siihen, kuinka eri tavalla perheenjäsenet kokevatkaan elämän, ja miten läheisimmätkään ihmiset eivät huomaa kaikkea, mitä omassa perheessä tapahtuu. Pidin erityisesti kirjan rakenteesta, jossa Essi, Siiri ja Sissi toimivat kaikki kolme näkökulmahenkilöinä, se sopii tähän kirjaan täydellisesti. Luukas on myös hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa, ja hänen osuutensa kirjassa tulee esiin omalla tavallansa.
Sinisalo kirjoittaa todella houkuttelevasti, oli äärimmäisen vaikeaa laskea välillä kirjaa käsistään. Kun oli vähän enemmän aikaa lukea, sivuja kääntyilikin verkkaiseen tahtiin. Henkilöhahmot olivat hyvin todentuntuisia, ja oli mielenkiintoista kun pääsi heidän ajatuksiinsa niin hienosti sisään. Mitenkään ahdistava tai raaka kirja ei ole, vaan kevyempää kauhua. Todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaan hyvin hätkähdyttävä. Oikein todella hyvä ja erilainen lukukokemus! Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!
tiistai 9. kesäkuuta 2020
Helsingin murhahistoria; 110 tarinaa henkirikoksista, Pauli Jokinen
Keväällä tietokirjailija Pauli Jokiselta ilmestyi kirja Helsingin murhahistoria; 110 tarinaa henkirikoksista. Luin kirjan toukokuun alussa. Sen on kustantanut Into ja sivuja teoksessa on 252. Kiitos Intolle arvostelukappaleesta.
Jokinen on koonnut kirjaansa 110 henkirikostarinaa Helsingin seudulta, ja ne sijoittuvat 1800-luvulta aina nykypäivään asti. Tarinat ovat tiivistetty hyvin 1-2 sivuun ja lähteinä on käytetty kattavasti paljon erilaisia kirjoja, lehtiä, ja Tv-sarjoja. Tapaukset ovat mielenkiintoisia, ja tietysti osa näistä on sellaisia mistä on itsekin lukenut kirjoja ja lehtijuttuja. Jotkut kirjan tapauksista on saatu selvitettyä heti, toiset vuosia myöhemmin ja osa on jäänyt selvittämättä.
Oli mielenkiintoista lukea myös todella vanhoista tapauksista. Olen lukenut samantyylisiä kirjoja aiemminkin paljon, nyt tuli taas paljon uusia ja mielenkiintoisia tapauksia eteen. Kirjassa tulee esille hyvin myös se, kuinka rikostutkintatavat ovat muuttuneet. Vaikka ennen ei ollut käytössä nykyajan tekniikkaa, saatiin silloinkin uskomattomasti selville pikkuasioitakin. Joitakin joskus kyllä ihan vahingossakin.
Kirjassa on jaettu Helsinki osiin ja tapaukset lajiteltu niiden mukaan. Karttojakin kirjasta löytyy ja niihin on merkitty näitä tapauksien sijainteja. Teksti on hyvin sujuvaa ja ytimekästä, lisäksi kirjasta löytyy kuvia.
Oikein mielenkiintoinen ja hyvä lukukokemus, suosittelen kaikille rikoskirjallisuutta lukeville!
Jokinen on koonnut kirjaansa 110 henkirikostarinaa Helsingin seudulta, ja ne sijoittuvat 1800-luvulta aina nykypäivään asti. Tarinat ovat tiivistetty hyvin 1-2 sivuun ja lähteinä on käytetty kattavasti paljon erilaisia kirjoja, lehtiä, ja Tv-sarjoja. Tapaukset ovat mielenkiintoisia, ja tietysti osa näistä on sellaisia mistä on itsekin lukenut kirjoja ja lehtijuttuja. Jotkut kirjan tapauksista on saatu selvitettyä heti, toiset vuosia myöhemmin ja osa on jäänyt selvittämättä.
Oli mielenkiintoista lukea myös todella vanhoista tapauksista. Olen lukenut samantyylisiä kirjoja aiemminkin paljon, nyt tuli taas paljon uusia ja mielenkiintoisia tapauksia eteen. Kirjassa tulee esille hyvin myös se, kuinka rikostutkintatavat ovat muuttuneet. Vaikka ennen ei ollut käytössä nykyajan tekniikkaa, saatiin silloinkin uskomattomasti selville pikkuasioitakin. Joitakin joskus kyllä ihan vahingossakin.
Kirjassa on jaettu Helsinki osiin ja tapaukset lajiteltu niiden mukaan. Karttojakin kirjasta löytyy ja niihin on merkitty näitä tapauksien sijainteja. Teksti on hyvin sujuvaa ja ytimekästä, lisäksi kirjasta löytyy kuvia.
Oikein mielenkiintoinen ja hyvä lukukokemus, suosittelen kaikille rikoskirjallisuutta lukeville!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)