Arttu Tuomiselta ilmestyi juuri kolmas jännitysromaani Silmitön. Se jatkaa lupaavasti alkanutta neliosaiseksi suunniteltua sarjaa joista aiemmat osat ovat Muistilabyrintti (2015) ja Murtumispiste (2016) ja niistä voi lukea blogistani tuolta aikaisemmista bloggauksista. Ilokseni sain olla Silmittömän koelukijana, ja siitä kokemuksesta kirjoitin blogiini juuri edeltävästi erikseen.
Maaliskuisessa Porissa tapahtuu. Merestä löytyy silmätön miehen ruumis. Rajua vastarintaa nostattanut merisoran ruoppaushanke alkaa Porin edustalla. Historia alkaa toistaa itseään kun kalastajat alkavat saada silmättömiä kaloja. Tunnettu porilainen ympäristöaktivisti Venja Jokinen vapautuu venäläisestä vankilasta ja päätyy työkyvyttömyyseläkkeellä olevan entisen poliisin Janne Rautakorven avuksi, joka puolestaan on palkattu Porin poliisin avuksi rikostutkintaan. Poliisit epäilevät poliittista murhaa ja ympäristöasiat nousevat myös vahvasti pöydälle.
Aiemmistakin kirjoista tutut hahmot Sarasoja, Mulperi, Strand, Vähäsavo ja Rautakorpi työskentelevät yhdessä saadakseen rikokset selvitetyiksi, ja yhden jos toisenkin henkilökohtainen elämä on ollut muutoksen tuulissa. Kirjassa on tietysti myös aivan uusia henkilöitä jotka tulevat tutuiksi eri yhteyksissä mm. ympäristöaktivisti Santeri Marila, sokea professori ja pappi Martti Hannus sekä toimitusjohtaja Jan Toivonen.
Arttu Tuominen on jälleen onnistunut luomaan monipuolisen ja mielenkiintoisen kirjan. Pääjuonen lisäksi taitavasti luodut sivujuonet tuovat kirjaan mieltä kutkuttavaa uteliaisuutta ja jännitystä. Jännitys on läsnä pitkin kirjaa niin että kylmäväreet vain vilisee iholla tämän tästä. Silmitön on muutenkin hyvin vaikuttava kirja, ei vain jännityksen takia. Tuominen luo tuttuun tyyliinsä niin aidon ja elävän tunnelman, ihmisten, tapahtumien ja ympäristön kuvailulla, että tuntuu kuin olisi itsekin tapahtumien keskellä. Silmittömään on helppo eläytyä ja se tekee lukukokemuksesta mahtavan. Ihailen Arttu Tuomisen taitoa saada kirja ehjäksi hienoksi kokonaisuudeksi, vaikka ihmisiä ja tapahtumia on paljon kuten aiemmissakin kirjoissa.
Ja jälleen kirjan loppu on huikea. Jotta en spoilaisi en kerro enempää, sen vain sanon että loppu hykerryttää jo itsessään, mutta myös muutamien sivujuonien jatkuminen seuraavaan kirjaan enteilee sarjalle huikeaa päätösosaa!
Silmitöntä voi suositella kaikille rikoskirjallisuuden ystäville. Jos aiempia kirjoja ei ole lukenut, kannattaa ne kuitenkin lukea ensin. Arttu Tuomisen kirjat eivät ole perusdekkareita eikä perusjännäreitä, ne ovat ihan omaa lajiaan, sopivasti aineksia kummastakin kategoriasta. Ne eivät ole liian raakojakaan vaikka ajoittain lukijaa kylmääkin. Nyt sitten jäädään odottelemaan sarjan loppuhuipentumaa!
tiistai 22. elokuuta 2017
Koelukijana
Nyt tuleekin vähän erilainen blogiteksti. Ajattelin blogata millaista on olla koelukijana valmistuvalle romaanille.
Aluksi kyselin vähän ohjeistuksia, mihin pitää kiinnittää huomiota mikä on tärkeää. Sitten lukemaan. Ensin luin tekstin niinkuin minkä tahansa kirjan, jotta saisin kokonaiskuvan. Samalla tein kuitenkin muistiinpanoja ja laitoin ylös monia monia sivunumeroita. Ensimmäisen lukukerran jälkeen tein muistiinpanoihin tarkennuksia ja kirjoitin itselleni ylös mihin pitää kiinnittää vielä huomiota toisella lukukerralla. Sen jälkeen aloin lukemaan tekstiä toiseen kertaan ja samalla kävin näitä kohtia läpi joita olin merkannut itselleni. Toisella lukukerralla ajatustyö oli jo syvällisempää ja lisää muistiinpanoja. Kaikki muistiinpanot tein käsillä paperille. Kun kirja oli luettu toistamiseen kävin sitä vielä läpi tietyistä merkitsemistäni kohdista ja kirjoitin samalla palautetta tietokoneelle. Pääasiana pidin koko ajan että rehellisesti on kerrottava hyvät ja huonot asiat. Palautetta kirjoittaessani oli vähän väliä sellainen olo kuin kirjoittaisi koulutodistusta oppilaalle, "Tämä asiaa sujuu hienosti, tähän pitäisi kiinnittää huomiota jne." Palaute lähti Artulle. Väkisinkin mietin olinko osannut yhtään olla oikeanlainen koelukija.
Sitten tuli Artulta sähköposti jossa oli mm. tarkentavia kysymyksiä. Niihin vastaaminen olikin sitten paljon ajattelemista, pohdintaa, tekstin läpi käymistä sieltä täältä, omien muistiinpanojen käymistä sieltä täältä ja taas ajattelemista ja sähköpostikeskustelua. Se oli todella rikastuttavaa ja opettavaista minulle ja pidin siitä kovasti. Tämän vaiheen jälkeen menikin sitten jonkin aikaa, kunnes sain luettavakseni uuden version.
Uuden version luin jälleen kahdesti läpi sana sanalta. Lukiessa tein koko ajan samalla muistiinpanoja ja ajatustyötä, vertailin asioita ja kävin läpi Artun tarkentavia kysmyksiä ja omia edellisiä muistiinpanojani ja palautettani. Sitten viimeinen palaute olikin valmis.
Koelukijana oleminen oli todella hieno ja opettavainen kokemus. Aiemmin olen ollut yhdessä kirjassa koelukijana, mutta se ei ollut ollenkaan tällainen kokemus. Siinä luin vain käsikirjoituksen joka oli jo käynyt kustantajankin käsittelyssä useamman kerran ja viimeisteltykin hyvin pitkälle, siitä piti vain antaa yleismielipide. Nyt sain ihan uudenlaisia näkökulmia katsoa tekstiä, opin uutta kirjailijan työstä, opin myös itsestäni jotain lukijana ja kirjoittajana. Joku saattaa ajatella että koelukijana on hienointa kun saa ennen suurta yleisöä tietää mitä kirjassa tapahtuu, miten siinä käy, varsinkin tällaisessa tapauksessa kun on kysymys kirjasarjasta, mutta kyllä kaikista hienointa on se, kun pääsee kirjailijan itsensä kanssa vaihtamaan ajatuksia siitä mikä toimii mikä ei, pyörittelemään näkökulmia ja vaihtoehtoja ja ylipäätään olemaan osa kirjaprosessia.
Silmittömän julkistamistilaisuutta vietettiin viime viikon torstaina Porin pääkirjastossa osana Porin kirjojen yö tapahtumaan. Täytyy kyllä sanoa että tuntui se aivan erityiseltä vaikka itse en olekaan kirjaa kirjoittanut, mutta Silmitön on erityisen merkityksellinen minulle ja lähellä sydäntäni koska sain tämän luottamuksellisen tehtävän. Toki Silmitön on aivan erinomainen kirjakin, mutta siitä saatte lukea enemmän erikseen seuraavassa bloggauksessa.
Viime vuoden marraskuussa kesken kiireisen ja rankan työvuoron sain viestin ystävältä, kirjailija Arttu Tuomiselta, jossa hän kysyi olisinko halukas olemaan koelukijana hänen kolmannelle kirjalleen. Se viesti oli kuin ennenaikainen joululahja, ja sen päivän piristys! Suostuin tottakai, vaikka vähän kyllä jännitti osaanko olla ja olenko tarpeeksi hyvä. Olin ja olen vieläkin kovin otettu tästä suuresta luottamuksenosoituksesta. Samana iltana sain sitten sähköpostiini jännitysromaanin käsikirjoituksen ja tunne oli kyllä aika hieno.
Kirja on siis Attu Tuomisen kolmas kirja Silmitön, joka jatkaa lupaavasti alkanutta sarjaa, josta on tulossa neliosainen.
Kirja on siis Attu Tuomisen kolmas kirja Silmitön, joka jatkaa lupaavasti alkanutta sarjaa, josta on tulossa neliosainen.
Aluksi kyselin vähän ohjeistuksia, mihin pitää kiinnittää huomiota mikä on tärkeää. Sitten lukemaan. Ensin luin tekstin niinkuin minkä tahansa kirjan, jotta saisin kokonaiskuvan. Samalla tein kuitenkin muistiinpanoja ja laitoin ylös monia monia sivunumeroita. Ensimmäisen lukukerran jälkeen tein muistiinpanoihin tarkennuksia ja kirjoitin itselleni ylös mihin pitää kiinnittää vielä huomiota toisella lukukerralla. Sen jälkeen aloin lukemaan tekstiä toiseen kertaan ja samalla kävin näitä kohtia läpi joita olin merkannut itselleni. Toisella lukukerralla ajatustyö oli jo syvällisempää ja lisää muistiinpanoja. Kaikki muistiinpanot tein käsillä paperille. Kun kirja oli luettu toistamiseen kävin sitä vielä läpi tietyistä merkitsemistäni kohdista ja kirjoitin samalla palautetta tietokoneelle. Pääasiana pidin koko ajan että rehellisesti on kerrottava hyvät ja huonot asiat. Palautetta kirjoittaessani oli vähän väliä sellainen olo kuin kirjoittaisi koulutodistusta oppilaalle, "Tämä asiaa sujuu hienosti, tähän pitäisi kiinnittää huomiota jne." Palaute lähti Artulle. Väkisinkin mietin olinko osannut yhtään olla oikeanlainen koelukija.
Sitten tuli Artulta sähköposti jossa oli mm. tarkentavia kysymyksiä. Niihin vastaaminen olikin sitten paljon ajattelemista, pohdintaa, tekstin läpi käymistä sieltä täältä, omien muistiinpanojen käymistä sieltä täältä ja taas ajattelemista ja sähköpostikeskustelua. Se oli todella rikastuttavaa ja opettavaista minulle ja pidin siitä kovasti. Tämän vaiheen jälkeen menikin sitten jonkin aikaa, kunnes sain luettavakseni uuden version.
Uuden version luin jälleen kahdesti läpi sana sanalta. Lukiessa tein koko ajan samalla muistiinpanoja ja ajatustyötä, vertailin asioita ja kävin läpi Artun tarkentavia kysmyksiä ja omia edellisiä muistiinpanojani ja palautettani. Sitten viimeinen palaute olikin valmis.
Koelukijana oleminen oli todella hieno ja opettavainen kokemus. Aiemmin olen ollut yhdessä kirjassa koelukijana, mutta se ei ollut ollenkaan tällainen kokemus. Siinä luin vain käsikirjoituksen joka oli jo käynyt kustantajankin käsittelyssä useamman kerran ja viimeisteltykin hyvin pitkälle, siitä piti vain antaa yleismielipide. Nyt sain ihan uudenlaisia näkökulmia katsoa tekstiä, opin uutta kirjailijan työstä, opin myös itsestäni jotain lukijana ja kirjoittajana. Joku saattaa ajatella että koelukijana on hienointa kun saa ennen suurta yleisöä tietää mitä kirjassa tapahtuu, miten siinä käy, varsinkin tällaisessa tapauksessa kun on kysymys kirjasarjasta, mutta kyllä kaikista hienointa on se, kun pääsee kirjailijan itsensä kanssa vaihtamaan ajatuksia siitä mikä toimii mikä ei, pyörittelemään näkökulmia ja vaihtoehtoja ja ylipäätään olemaan osa kirjaprosessia.
Silmittömän julkistamistilaisuutta vietettiin viime viikon torstaina Porin pääkirjastossa osana Porin kirjojen yö tapahtumaan. Täytyy kyllä sanoa että tuntui se aivan erityiseltä vaikka itse en olekaan kirjaa kirjoittanut, mutta Silmitön on erityisen merkityksellinen minulle ja lähellä sydäntäni koska sain tämän luottamuksellisen tehtävän. Toki Silmitön on aivan erinomainen kirjakin, mutta siitä saatte lukea enemmän erikseen seuraavassa bloggauksessa.
lauantai 19. elokuuta 2017
Katajamäellä kaikki hyvin
Sain Karistolta arvostelukappaleeksi Anneli Kivelän uutuuden Katajamäellä kaikki hyvin. Se ilmestyi kesäkuussa ja luin sen jo kesä-heinäkuun vaihteessa. Sivuja siinä on 238.
Katajamäki-sarja on Anneli kivelän suosittu suomalainen maalaisromanttinen sarja ja Katajamäellä kaikki hyvin on sen kahdestoista osa. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2007. Olen lukenut kaikki Katajamäet, aloitin lukemaan niitä vuonna 2012 ja ihastuin kauniiseen maisemakuvaukseen, maalaisidylliin pienessä kylässä, värikkäisiin persooniin ja aktiiviseen kyläyhteisöön.
Tällä kertaa Katajamäen kyläkouluun saapuu uusi johtahaopettaja, joka aiheuttaa keskustelua muutenki, mutta kun vielä selviää johtajaopettajan olevan nainen, niin jo riittää ihmeteltävää kyläkaupan kahvilanurkkauksessa. Myös toinen uusi asukas kylässä herättää uteliaisuutta. Kahdet katajamäkeläiset häätkin ovat suunnitteilla. Ihan pumpulissa Katajamäelläkään ei kuitenkaam eletä. Joskus elämä koettelee katajamäkeläisiäkin, niin nytkin.
Katajamäellä kaikki hyvin on jälleen erittäin lämminhenkinen ja iloinen kirja. Huoletonta luettavaa. Ihanaa maalaiselämää pienessä kylässä jossa tiivis aktiivinen kyläyhteisö pitää yhtä ja huolehtii toisista, joskus vähän liiaksikin 😄 Kevyttä luettavaa joka saa lukijalle hyvän mielen. Henkilöhahmot ovat mainioita, oma ehdoton suosikkini on Päivikki Nikkanen joka on aivan mahtava persoona, omine erityispiirteineen.
Nopealukuinen ja viihdyttävä kirja, jota voi suositella kaikille kevyttä lukemista haluaville. Sarja on kuitenkin hyvä lukea alusta asti järjestyksessä, jotta pääsee paremmin tutustumaan Katajamäen kylän elämään, ihmisiin ja tapahtumiin. Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!
Katajamäki-sarja on Anneli kivelän suosittu suomalainen maalaisromanttinen sarja ja Katajamäellä kaikki hyvin on sen kahdestoista osa. Ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 2007. Olen lukenut kaikki Katajamäet, aloitin lukemaan niitä vuonna 2012 ja ihastuin kauniiseen maisemakuvaukseen, maalaisidylliin pienessä kylässä, värikkäisiin persooniin ja aktiiviseen kyläyhteisöön.
Tällä kertaa Katajamäen kyläkouluun saapuu uusi johtahaopettaja, joka aiheuttaa keskustelua muutenki, mutta kun vielä selviää johtajaopettajan olevan nainen, niin jo riittää ihmeteltävää kyläkaupan kahvilanurkkauksessa. Myös toinen uusi asukas kylässä herättää uteliaisuutta. Kahdet katajamäkeläiset häätkin ovat suunnitteilla. Ihan pumpulissa Katajamäelläkään ei kuitenkaam eletä. Joskus elämä koettelee katajamäkeläisiäkin, niin nytkin.
Katajamäellä kaikki hyvin on jälleen erittäin lämminhenkinen ja iloinen kirja. Huoletonta luettavaa. Ihanaa maalaiselämää pienessä kylässä jossa tiivis aktiivinen kyläyhteisö pitää yhtä ja huolehtii toisista, joskus vähän liiaksikin 😄 Kevyttä luettavaa joka saa lukijalle hyvän mielen. Henkilöhahmot ovat mainioita, oma ehdoton suosikkini on Päivikki Nikkanen joka on aivan mahtava persoona, omine erityispiirteineen.
Nopealukuinen ja viihdyttävä kirja, jota voi suositella kaikille kevyttä lukemista haluaville. Sarja on kuitenkin hyvä lukea alusta asti järjestyksessä, jotta pääsee paremmin tutustumaan Katajamäen kylän elämään, ihmisiin ja tapahtumiin. Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)