maanantai 5. syyskuuta 2022

Tarja Kulho; Räkkärimarketin kassa, Tarja Kulho; lomille lompsis ja Tarja Kulho; paha saa palkkansa, Paula Noronen

 Taas on blogi ollut hiljainen. On ollut varsin paljon surua ja raskasta aikaa tällä blogistilla, joten kaikki mukava harrastaminenkin on kärsinyt. Mutta nyt on aika alkaa taas bloggaamaan. Syvän surun kohdatessa en pystynyt tarttumaan kirjoihin ollenkaan. Hiljakseen kuitenkin ymmärsin että jollain kevuellä lukemisella aivot ja ajatukset saisi lepoa surusta. Pitkään mietin mihin tartun, kunnes jossain facebookin kirjallisuussivulla suositeltiin Paula Norosen Tarja Kulho-kirjoja. En ollut edes kuullut näistä kirjoista, mutta päätin tutustua kun luvattiin hauskaa leppoisaa luettavaa. 

Norosen Tarja Kulho-kirjoja on ilmestynyt 3kpl. Ensimmäinen Tarja Kulho; Räkkärimarketin kassa 2020, Tarja Kulho; lomille lompsis 2021 ja tänä vuonna ilmestyi Tarja Kulho; paha saa palkkansa. Kirja on kustantanut Tammi ja sivuja kirjoissa on 165, 166 ja 182. Kirjat kuuluvat huumorigenreen, mitä en juuri koskaan lue, en tiedä miksi. Jotenkin huumoria on niin kovin erilaista, se on vaikeahko genre kirjoittaa ja se jää ehkä vähän piiloon muilta genreiltä. Nyt oli kuitenkin sopiva hetki tarttua huumoriin ja onneksi tartuin. 


Tarja Kulho on korsolainen nainen, joka työskentelee paikallisen kaupan kassalla. Räkkärimarketin arkeen kuuluu jos jonkinlaista asiakasta, ja Tarja Kulho pitää huolen, että kauppaostosten lisäksi, asiakkaat saavat iloista asiakaspalvelua. Tarja tietysti tuntee monia asiakkaita, ja oli asiakas sitten tuttu tai tuntematon, aina on aikaa vaihtaa kuulumisia, omien ja muiden, ja Tarja jakelee myös surutta elämänohjeita ja vinkkejä, halusi asiakas niitä tai ei. Yhdessä asiakkaiden ja työtovereiden kanssa puidaan ja pohditaan maailman menoa ja meininkiä. Kotona Tarjalla on puoliso ja yksi lapsi, toinen lapsi on jo muuttanut omilleen. Ensimmäisessä kirjassa tosiaan tutustutaan Tarjaan ja hänen työyhteisöönsä. Samalla seurataan hauskasti miten Tarja suoriutuu Uusi suunta-työelämälle-kurssista, johon hän on ilmottautunut ns. heikolla hetkellä.

Toisessa kirjassa Tarja on hyvin ansaitulla lomalla. Lomaa vietetään perheen kanssa oman konsernin lomakylässä, johan nyt lomaa on hyvä viettää mukavien ja erilaisten työkavereiden kanssa! Mökkeilyelämä tuo tullessaa jos jonkilaista pohdittavaa ja toimintaa. Tarja osallistuu lomakylän virikeohjaajan Vescun tuokioihin, jotka virikkeiden lisäksi aiheuttaa Tarjalle hämmentäviä tunteita. Joku kirjoittaa myös mökkikirjaa, joiden sivuja Tarja löytää milloin mistäkin ja huomaa olevansi päähenkilönä niissä. 

Kolmannessa kirjassa Tarja hyllytetään Räkkärimarketin kassalta, kun hän on julkaissut kuvat sosiaalisessa mediassa kaljavarkaasta. Kassalle paluu edellyttää Tarjalta tapaamisia työpsykologin kanssa. Istunnoissa Tarja annattaa omalla ainutlaatuisella tyylillään mitä mieltä hän on moisista istunnoista ja ylipäätään väärinteijöiden touhuista ja seurauksista. Tarja Kulho on päättänyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä Korsolaisten väärintekijöiden kanssa! 


Noronen on luonut hauskan hahmon, joka saa hymyn huulille ja ajatukset omista asioista muualle. Ihan kunnollisia syvällisiä pointtejakin kirjoissa on, joten ihan pelkäksi holtittomaksi hullutuksi kirja ei mene. Teksti on hyvin helppolukuista ja kieli on erinomaista. Ensimmäisen kirjan jälkeen oli pakko varata kirjastosta kaksi muutakin kirjaa, ja nyt jään ilolla odottamaan jo seuraavaa. Huumoria, iloa ja naurua tarvitaan elämässä, ja Tarja Kulho-kirjat tuo edes hetkeksi iloa, jos muuten synkkyys on valloillaan. Toki vaikka ei mitään pahaa mieltä olisikaan, nämä kirjat viihdyttävät  lukijaa!






perjantai 22. huhtikuuta 2022

Olet kuin ohdake; runoja rakkaudesta Poriin, toim. Anna Kyhä-Mantere & Elina Wallin

 Porin kaupunki on kustantanut Anna Kyhä-Mantereen ja Elina Wallinin toimittaman runokirjan Olet kuin ohadake; runoja rakkaudesta Poriin, joka on ilmestynyt tänä vuonna. Vuoden 2021 Porin päivänä porilaisilta kerättiin tämän kirjan tekstejä, myös verkkolomakkeella. Tekstejä oli tullut noin sata, ja tähän kirjaan niistä valittiin noin puolet. Lisäksi runokirjassa on mukana muutaman tunnetun porilaisen luomuksia. Kirjassa on myös kuvia Porista, jotka ovat pääasiassa Kasperi Kropsun kamerasta. 

Näin syntyperäisenä porilaisena ja runojen ystävänä olen tietysti ihastukissani tällaisesta runokirjasta omasta kotikaupungistani. Kymmenen vuotta asuin välillä pois täältä, mutta kun oman talon osto tuli ajankohtaiseksi, Poriin päädyttiin. Sen lisäksi että runokirjaidea omasta kotikaupungista on mainio, myös kirjan sisältö on aivan ihastuttava ja kuinka todella hyviä runoja kirjassa onkaan. Pidin näistä kovasti. On Porin historiaa ja nykyaikaa, on uusia porilaisia ja vanhoja porilaisia, paluumuuttajaporilaisia, ja he ovat saaneet hyvin kuvattua tunteitaan, ajatuksiaan ja maisemia täältä Porista ja porilaisuudesta.

Varmasti porilaisia runokirja koskettaa enemmän kuin ulkopaikkakuntalaisia, mutta tämä runokirja voisi olla oiva kesätuliainen vaikka porilaiselta ulkopaikkakuntalaisellekin. Kun ostin kirjan itselleni, ostin sen myös tupaantuliaslahjaksi ystävälleni, joka tekee juuri paluumuuttoa Poriin yli kahden vuosikymmenen jälkeen.  

Onnea on mm. olla porilainen <3



keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Muutama sana kirjavuodesta 2021

 Vuosi 2021 oli hyvin kiireinen vuosi. Kaikella tavalla. Paljon töitä ja opiskelua, mutta lähes joka päivä olen myös lukenut jotain kirjaa, on yhden käden sormissa ne päivät jolloin en kirjaan tarttunut. Mitään muutoksia ei lukutottumuksissani ole juurikaan tapahtunut, paitsi että aloin lukemaan myös englanniksi. Luin 7 englanninkielistä kirjaa, ja olen iloinen ja ylpeä siitä, koska en ollut koskaan ajatellut siihen pystyväni, mutta enpä ollut koskaan koittanutkaan. Sanavarastoni koheni hyvinkin paljon. Tätä pitää jatkaa. Sen huomasin, että vähän eri tavalla luen, kiinnitän eri tavalla huomiota erilaisiin asioihin tekstissä. Tämä johtunee opinnoistani. Ihan harrastuksen vuoksi suoritan Turun yliopistoon luovan kirjoittamisen opintoja, perusopinnot aloitin 2018 syksyllä, ja sain vuosi sitten tammikuussa valmiiksi. Aineopintoja aloitin tekemään nyt syksyllä 2021. Runoja luin myös vähän enemmän kuin yleensä. 

Mitään paremmuuslistoja en ole tehnyt, mutta vuodesta 2021 mieleeni jäi erityisesti Eddie Jakun Maailman onnellisin mies, Arttu Tuomisen Vaiettu, Maija-Leena Parkkisen Anu Pentik, saven sytyttämä, Elly Griffithsin kirjat, Paula Hawkinsin Kuin kytevä tuli, Nina Rintalan runokirjat ja Kale Puonnin Milo.

Vallitsevan koronapandemian takia jätin kirjamessut suosiolla väliin. Toivottavasti ensi syksy olisi valoisampi sen osalta. Dekkarifestarit toteutettiin mukavasti etänä, ja niihin osallistuin tottakai. Kokemus oli todella hyvä ja antoisa. Kiireisen vuoden takia oli kiva kun sai osallistua kotoa käsin tapahtumaan, eikä tarvinnut lähteä matkustamaan täältä pitkältä ja kiirehtiä koko päivää kellon perässä.  

Kirjoja luin 73 vuonna 2021, muutama jäi niin että sain tämän vuoden puolella loppuun, ja niitä en ole tähän laskenut. Laitoin Tuonne yläpalkkiin listan lukemistani kirjoista, sieltä voi käydään kurkkaamassa, mitä lukunurkkauksessa on luettu =)

Tänä vuonnakin olen ehtinyt lukea tässä tammikuun aikana 7 kirjaa, ja lukupinossa on jo odotuksella monta lupaavaa kirjaa. Lukurikasta vuotta kaikille!

Saarni, Kale Puonti

Kale Puonnin Pasilan Myrkky-sarjan kolmas osa Saarni, ilmestyi viime syksynä. Saarnissa on sivuja 286 ja sen on kustantanut Bazar Kustannus. 

Saarnissa ollaan poliisin sisäpiirissä ratkomassa huumevyyhteä. Kaartamon ryhmä on pitkään yrittänyt saada Veijo Virkkiä kiinni rikoksistaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Poliisit ovat turhautuneita, mutta tutkintaan tulee uusi säväys, kun rikoskomisario Puro tunnistaa poliisihallituksen ylitarkastaja Saarnin kuvasta Virkin kanssa. Hetken elää ajatus, että Virkki olisi Saarnin tiedottaja, mutta kun tutkinta etenee, käy ilmi että Saarni onkin osallisena Virkin hämäräbisneksissä. 

Virkki ja Saarni ovat vanhoja lapsuudenystäviä, ja he ovat viritelleet ystävyyttä uudelleen aikuisiällä, mutta ystävyys on saanut aivan uuden merkityksen. Saarni tuntee olevansa kahden tulen välissä, ja etsii ratkaisua tilanteeseen. Pelissä on koko Saarnin elämä. Kaartamon ryhmällä on puolestaan omat haasteensa pitää tutkinta pienen piirin tiedossa, ja ennen kaikkea pois mediasta. 

Puonnin lupaavasti alkanut Myrkky-sarja jatkaa samalla tiellään. Todella hyvä sarja, tunnustaudun faniksi. Pidän Puonnin vetävästä tekstistä ja tyylistä. Tasaisessa verkkaisessa rytmissä edetään, koko ajan tapahtuu, eikä kirjassa ole turhaa täytettä. Juoni on mainio ja vaiheikas. Onneksi syksy oli niin kiireinen, etten ehtinyt tätä silloin vielä lukemaan, koska nyt tammikuussa on ilmestynyt sarja neljäs osa Aribo, ja oikein hykerryttää, kun tiedän pääseväni lukemaan tähän perään heti seuraavan Puonnin kirjan. Toivottavasti sarjasta tulee pitkä!






torstai 28. lokakuuta 2021

Salsaa&mojitoa, Pirjo Toivanen ja Reijo Toivanen

 Luin syyskuussa tänä vuonna ilmestyneen matkakirjan Salsaa&mojitoa, jonka on kirjoittanut Pirjo Toivanen ja valokuvat kirjaan on ottanut hänen puolisonsa Reijo Toivanen. Kirjan on kustantanut Stresa ja sivuja kirjassa on 192.

Jos itsellä ei ole mahdollista lähteä reissaamaan, vaikka mieli tekisi, suosittelen tarttumaan tähän Toivasten aivan ihanaan matkakirjaan. Jos vielä erityisesti Etelä-Amerikka kiinnostaan, niin tätä kirjaa ei voi jättää lukematta. Toivaset ovat nähneet paljon maailmaa, ja iloksemme jakavat nyt matkatarinoitaan uskomattoman upein kuvin maustettuna. Salsaa&mojitoa kirja keskittyy tosiaan Etelä-Amerikkaan, ja kirjan mukana päästään tutustumaan mm. Argentiinaan, Kuubaan, Meksikoon, Chileen, Pääsiäissaarille ja muutamaan muuhun. 

Eri paikkojen erilaiset kulttuurit, historiat, ruoat, ihmiset, ympäristöt, nähtävyydet ja nykytilat esimerkiksi tulevat tutuiksi kirjaa lukiessa. Kirjassa on hyvin paljon muuta kuin tavallisimmat nähtävyydet. Toivaset ovat päässeet uskomattomiin paikkoihin, johon perusturuístin ei tulisi mieleen lähteä. Moni suomalainen valitsee helposti eurooppalaisen kaupunkiloman tai etelänlämmön vaikka Kanariansaarilta. Toivaset ovat mm. matkanneet Perussa tutkimassa ja tutustumassa tarkemmin atseekkien ja mayojen historiaan, seikkaillut Amazonjoella, tutustuneet Pääsiäissaarella miehenpääpatsaisiin, ja opetellut argentiinalaista tangoa hotellissaan. 

Pidin aivan valtavasti Salsaa&mojitoa kirjasta. Todella hieno kirja. Pirjon teksti on sujuvaa ja kiinnostavaa, huikeita kertomuksia. Ja Reijon ottamat kuvat, todella upeita ja kertovat sen mihin sanat eivät pysty. Tämä kirja vaikutti minuun vahvasti, pääsin tähän maailmaan sisään todella hyvin. Koska Toivaset ovat matkustelleet paljon, toivon pääseväni jatkossakin nojatuolimatkalle heidän mukaansa.

Pirjo ja Reijo Toivaselta on aiemmin ilmestynyt yhteinen kirja Proseccoa per favore (2018), jossa he kertovat elämyksistään Italiassa, jonne ovat asettuneet asumaan, ja kirjassa pääsee ihastelemaan Reijon ottamia valokuvia. Sitäkin voin suositella erittäin lämpimästi, aivan ihana kirja sekin. Pirjo Toivanen on kirjoittanut myös kaksi romaania, Pyhä paha perhe (2017) ja Siskoni Italiassa (2020), niistä kirjoista voi lukea myös blogistani. 









keskiviikko 6. lokakuuta 2021

Kuka viereesi jää, Niko Rantsi

Niko Rantsin viime vuonna ilmestynyt menestysteos Sinun puolestasi vuodatettu esikoisdekkari on saanut toivotun jatko-osan Kuka viereesi jää, se ilmestyi toukokuussa. Kirjan on kustantanut Tammi ja sivuja siinä on 319. Sarja kantaa nimeä Lainvartijat.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen  tutulla tiimillä ja Keskusrikospoliisilla on kädet täynnä töitä, kun selvitettävänä on metsästä löytyneen miehen ruumiin tarina, liikemiehen vaimon sieppaus ja kauan sitten kadonneen miehen kohtalo. Rikollisliigalla tuntuu olevan erilaisia kytköksiä tapahtumiin, ja poliisi yrittää jälleen yhdistää tuttua hämärää liikemiestä Pertti Mäkeä rikoksiin. Työtä on paljon, ja poliisit joutuvat miettimään, paljonko ovat valmiita työlleen antaa, oman henkilökohtaisen elämän kustannuksella. 

Kuten ensimmäisestäkin Rantsin kirjasta, pidin myös tästä toisesta erittäin paljon. Kuka viereesi jää on ehdottomasti parhaimpien dekkarien joukossa, mitä olen tänä vuonna lukenut. Pidän Rantsin tyylistä kirjoittaa, teksti on kauttaaltaan kiinnostavaa ja sujuvaa. Henkilöitä ja tapahtumia on paljon, joten kirja vaatii lukijaltaan kyllä keskittymistä. 

Juonen kulku on luontevaa ja jouhevaa. Poliisityön tarkkanäköinen kuvaus on toki edelleen iso ydin Rantsin kirjoja, ja hyvä niin. Sen kuvailu on mielenkiintoista ja antaa erilaista näkökulmaa dekkariin. Tuttujen poliisihahmojen elämästä oli mukava lukea, ehkä olisin kaivannut jopa hieman lisää tarinaa heidän henkilökohtaisesta elämästään. Poliisin työ kuitenkin vaikuttaa niin paljon tietyllä tavalla myös henkilökohtaiseen siviilielämään, ja muutenkin se voisi tuoda hieman kevennystä kirjaan. 

Rantsin dekkareissa ei mässäillä turhilla raakamaisuuksilla. Kihelmöivä jännitys ja koukuttava ote kulkee läpi koko kirjan, ja pidän kovasti Rantsin tyylistä antaa lukijalle tilaa pohtia myös itse, miten kaikki etenee ja liittyy toisiinsa. Tämänkin dekkarin parissa viihdyin todella hyvin. Niko Rantsi on heti kirjailijanuransa alussa kiivennyt suosikkikirjailijoideni joukkoon, ja sinne ei kovin helposti pääse. 










keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Pimeys, Ragnar Jónasson

 Islantilaisen rikoskirjailija Ragnar Jónassonin uuden Hulda-sarjan ensimmäinen osa Pimeys, ilmestyi keväällä. Sen on kustantanut Tammi ja sivuja kirjassa on 238. 

Kirjan päähenkilö Hulda on 64-vuotias poliisi Reykjavikissa, jota työtoverit ja esimies ovat ajamassa eläkkeelle. Huldan pitkä uransa on ollut tärkeä osa hänen elämäänsä, johon ei enää kuulu omaa perhettä ja eläkkeelle jääminen tuntuu tukalalta ja yksinäiseltä. Hän saa esimieheltään luvan tutkia mitä tahansa viimeiset työpäivänsä, ja Hulda päättää tutkia kadonneen nuoren turvapaikanhakijanaisen tapausta, jota hänen laiska työkaverinsa on tutkinut aiemmin. Hulda tulee sohaisseeksi arkaan paikkaan, eikä esimiehet, kollegat eikä kaikki asiaan tavalla tai toisella liittyvät katso Huldan tutkimuksia hyvällä. Lopulta käy ilmi että kadonneita ei ole vain yksi. 

Samaan aikaan kun Hulda tutkii valitsemaansa tapausta, hän pohtii menneysyyttään, jota tuodaan ovelasti ja palapalalta esille lukijalle. Samoin Hulda pohtii vääjäämättömästi lähestyviä eläkepäiviään ja ystävänsä Péturin mahdollista osuutta eläkeläiselämässään ehkä muunakin kuin ystävänä. Mielenkiintoinen tarina kulkee sivujuonena tarinassa, joka yhdistyy pääjuoneen aikanaan. 

Jónassonin Pimeys oli oikein hyvä dekkari. Rivakasti etenevä, helppolukuinen ja kaikki turha on riisuttu pois. Hyvin ytimekäs, ja lukija saa itsekin pohdiskella juonikuvioita mukavasti. Hulda on hahmona kiinnostava ja todentuntuinen. Pidin siitä että päähenkilöksi oli valikoitunut eläköityvä naispoliisi, vähän erilaista kuin dekkareissa yleensä. Muutenkin tämä poikkeaa ns. "normidekkareista" mukavasti. Positiivisesti muista erottuva teos. Moraalinen puoli tarinassa myös oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä

Sarjalle on luvassa jatkoa syksyllä, kun ilmestyy Saari, jossa mennään ajassa taaksepäin, aikaan kun Hilda on viisikymppinen. Myöhemmin on luvassa vielä Sumu, joka niin ikään palaa ajassa vielä Saari-kirjasta kymmenen vuotta taaksepäin. Tämäkin on hieno idea että mennään ajassa taaksepäin sarjassa, eikä myöskään ihan tyypillinen tapa. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jään innolla odottamaan jatkoa!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...