keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Koskenniskan naisia, Essi Paju

Essi Pajun Koskenniskan naisia on jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle kirjalle Koskenniskan naapurissa. Tässä kirjassa on sivuja 400.

Kutkuttavasti päättynyt sarjan ensimmäinen osa tarjoilee mukavaa jatkuvuutta uudella osallaan. päähenkilö Aava työskentelee taas päivätyössään kirjanpitäjänä, mutta ajaa Vuohenkulman talleille tyttärensä kanssa hoitamaan hevosiaan joka päivä. Naapuritilalla Koskenniskassa Petteri hoitaa maanviljelystään, mutta pyytää nyt Aavalta apua tilan hevosten myynnissä. Aava suostuu, eikä vähiten siksi, että kesällä Petterin kanssa orastanut suhde on jäänyt kutkuttamaan Aavan mieltä ja sydäntä.

Arvokkaiden esteratsastuksen kilpahevosten myynti ei ole lainkaan niin helppoa kuin Aava oli kuvitellut. Ilman kansainvälisiä kontakteja se on lähes mahdotonta, lisäksi hevosten kuntoa pitäis pitää yllä. Aava pyytää vanhaa ystäväänsä Kerttua avukseen. Kerttu majoittuu Koskenniskaan ja Aavan mieltä alkaa kaihertaa jonkinlainen mustasukkaisuus. Myös Petterin lämpimät välit entiseen puolisoonsa vaivaa Aavaa.  Kenelle Petterin sydän sykkii? Kun Koskenniskalla majailee myös Petterin äiti ja sisko uusine suunnitelmineen, on Aavalla totisesti mietittävää, mahtuuko hän sekaan ollenkaan.

Koskenniskan naisia on kevyttä ja leppoisaa luettavaa. Pajun teksti on nopealukuista ja sujuvaa, miellyttävää luettavaa. Jonkin verran tekstiä olisi voinut tiivistää, pariin otteeseen tarina vähän jymähtää paikalleen. Pidän henkilöhahmoista kovasti, ja ihan silmissäni näen Koskenniskan kartanon ja Vuohen kulman tallien maisemat. Kirja on antaa varmasti hevosihmisille paljon, mutta vaikka ei hevosia harrastaisikaan, kirja on mukava lukukokemus.  






perjantai 16. lokakuuta 2020

Siniviittainen nainen, Elly Griffiths

Siniviittainen nainen on Elly Griffithsin kahdeksas suomennettu Ruth Galloway- sarjan kirja. Juuri ilmestyneessä kirjassa on sivuja 362. Kiitos Tammelle arvostelukappaleesta!

Pienestä uskonnollisesta kylästä Walsinghamista, hautausmaan kupeesta löytyy ojan pohjalta kaunis nainen surmattuna. Vaatetus on kuin siniviittaisen Neitsyt Marian. Paikan lähellä on Sanctuaryn yksityissairaala, joka on erikoistunut narkomaanien kuntoutukseen, ja kurssikeskus johon on juuri tulossa joukko naispappeja, jotka haluavat piispoiksi. Kurssikeskukseen tulee myös Hilary, Ruthin vanha opiskelukaveri, joka on saanut pappeutensa vuoksi uhkaavia kirjeitä. Liittyykö nämä seikat surmaan ja toisiinsa? 

Komisario Nelson tutkii surmaa ja ottaa myös uhkaavat kirjeet tutkittavakseen. Ruth ja Nelson ovat jälleen yhdessä rikosten äärellä, eikä yhteistyö ole niin helppoa kun yksityiselämän tunteet ovat taustalla koko ajan. Pitkäperjantain lähestyessä tunnelmat ja tapahtumat tiivistyvät kun ollaan lähellä rikosten ratkaisuja.

Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarja on äärimmäisen kiehtova ja kerrassaan upea. Kuinka hienosti voikaan dekkarit rankentua arkeologian ja rikosten ympärille. Ja kuinka helppoa luettavaa tämä sarja on, vaikka ei mitään arkeologiasta ymmärtäisikään. Sarjan ensimmäisestä osasta alkaen olen ihaillut Griffithsin luomia henkilöitä ja tarinoita, ne ovat uskomattoman hyviä. Juonen käänteitä on sopivasti ja tekstiin uppoutuu aivan täysin. Suorastaan lumoava sarja. 

Griffiths on taitava tarinan kertoja ja kirjoittaja, ja kerran hänet tavanneena ja hänen kanssaan keskustelleena voin sanoa että  hänen persoonansa on myös valloittava. Elly Griffiths on yksi suosikkikirjailijoistani. 






tiistai 6. lokakuuta 2020

Arkea ja juhlaa Katajamäellä, Anneli Kivelä

Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan viidestoista kirja, on Arkea ja juhlaa Katajamäellä. Kirja ilmestyi keväällä ja sivuja kirjassa on 256.

Vilja on vuokrannut Katajamäeltä vanhan tilan ja toteuttaa siellä nyt yhtä unelmaansa koiratarhaa. Hän haaveilee tilan ostamisesta, mutta  tilasta on kiinnostunut varakas hurmuri Jarokin. Tilan on perinyt nuori mies Rasmus jokin aikaa sitten, eikä oikein tiedä mitä tilalla tekisi. 

Kun koiratarhaan aletaan tekemään ilkivaltaa, menee Viljan ja nuorten miesten pasmat vähän sekaisin, keneen tässä voi oikeastaan luottaa? Kuka tekee kiusaa? Myös kyläläiset ovat tahoillaan harmissaan ja ihmetyksissään tällaisesta ilkivallasta ja pelottelusta. Kaiken tämän keskellä valmistellaan Katajamäen 120-vuotisjuhlien ohjelmaa, johon koko kirja sitten huipentuukin.

Katajamäki-sarja on parasta stressilääkettä ja lukunautinto on aina taattu. Arkea ja juhlaa Katajamäellä on taas vähän erilainen Katajamäki, ja mahdottoman hyvä. Meitä Katajamäki-faneja on aivan hirveästi, omassakin lähipiirissäni on useita. Kivelän teksti on letkeää luettavaa ja kyläläiset ovat jo kuin omia tuttuja. Edelleen Päivikki on oma suosikkini kylän henkilöistä. Kunpa vaan sarja jatkaisi vielä kasvuaan, Katajamäellä on vielä paljon annettavaa!




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...