Helsingin kirjamessut verkossa 22-25.10.2020

Helsingin kirjamessut järjestettiin verkossa lokakuun lopussa. Ennen omaa kirjoitustani messuista, joka sekin on auttamattomasti myöhässä, pääsette lukemaan ystäväni Arjan kokemuksia verkkokirjamessuista. Arja on kirjoittanut kokemuksensa, juuri minun blogiani varten, kiitokset Arjalle "blogivierailusta" =) <3

ARJA:

En ole messuihminen. 

Liikaa hälyä. Liikaa mielenkiintoista ohjelmaa, joista en osaa valita ja huomaan harhailevani, enkä seuraa yhtäkään. Stressi jonottamisesta. Ahdistus siitä, pitääkö olla messukaverin kanssa koko ajan yhdessä vai saako käydä kuuntelemassa, mitä itse haluaa. On kai selvää, että tämän vuotiset virtuaaliset Helsingin kirjamessut olivat minulle unelma. 

Muutama vuosi sitten sain kuitenkin yhtäkkisen innostuksen lähteä messuille ja Jonnan kanssa aikataulut sopivat yksiin. Niistä messuista muistan ostamani ihanan Peppi-joulukalenterin, jonka roudasin täydessä bussissa kotiin. Kyllä, niitä olisi myyty Porissakin, kuulin myöhemmin. Mieleen jäi myös tapaaminen Terhin (Rannela) kanssa narikalla ja jompikumpi meistä oli lukenut juuri Christiane F. : minun toinen elämäni - kirjan ja puhuimme siitä enemmän kuin kuulumisista. Terhiä ja Anneli Kantoa kävin kuuntelemassa ja joitakin muita puolella korvalla. Paluumatkalla armoton närästys. Huomasin, että matka Helsinkiin muutaman tunnin messuiluun on minulle liikaa. 

Mutta ne tämän vuoden messut. Huomasin laittavani suosikiksi ohjelmaan sellaisia kirjailijoita, joiden keskustelussa olevan kirjan olin jo lukenut. Pohdin, on sekin hassua. Miksi kuunnella siitä, minkä on jo lukenut, kun voisi saada uusia lukuvinkkejä. Mutta enhän lue koskaan arvostelujakaan enkä kirjailijahaastatteluja ennen kirjan lukemista. En halua saada vaikutteita ennen kirjan lukemista. Kirjavinkkarina en kestä, jos joku spoilaa. Sehän on työni suurin moka! 

Kirjamessuhaastatteluissa kiinnosti itse kirjan lisäksi myös kirjailija tai kirjan henkilö (esim. Jorma Uotinen). Koska messujen tilanne oli hyvin rauhallinen, ei haastatteluissa ollut juurikaan mitään häiritsevää. Kuuntelin suurimman osan, en katsellut. Ehkä sen verran, että Arttu Tuomisen kohdalla taustakuvio hiukan häiritsi tietyssä kuvakulmassa ja Petri Tammisen ja Antti Röngän kohdalla kiinnosti heidän kehonkielensä, kun kyseessä on isä ja poika. 

Haastattelijat olivat pääsääntöisesti loistavia. Vain yhdessä haastattelussa kirja oli ollut valtavan hyvä, kieli upeaa, toinen lukukirja valtava elämys jne. Sitä kuunnellessa tajusin, kuinka paljon merkitystä haastattelijalla tosiaan on, koska siihen ei kiinnitä huomiota miltei lainkaan, jos se ei ärsytä. 

Johanna Sinsalon haastattelun kohdalla luulin lukeneeni eri kirjan. Mutta saman kuin Jonna (keskustelimme aiheesta). Mutta eri kuin kirjailija kirjoitti?! Pidin kirjasta todella mutta haastattelusta en löytänyt samaa kirjaa. 

Mutta mikä jäi mieleen tuolien, pipojen, haastattelijan asennon ja taustavärityksen jälkeen. Rauhallisuus – haastattelut olivat rauhallisia, niissä oli aikaa ja myös minulla oli aikaa kuunnella. Arvotus – jokainen kirja oli tärkeä, haastateltava oli tärkeä ja kirjalla oli merkitys. Kirjailija – millaista on kirjoittaa, mitä taustatyötä se vaatii, onko se viihdettä, mitä kaikkea kehtaa ja voi kirjoittaa Terse – millaista on kirjoittaa hahmosta, joka on sukupolvikokemus, jota ei missään nimessä saa pilata 

En koskaan mene hakemaan kirjailijalta nimikirjoitusta. Lähden tilaisuuksista usein varkain ja vähin äänin pois (pl. tapahtumat, jotka teen työssäni). Mutta Petri Tammisen näkeminen ja kuuleminen haastattelussa oli sellainen, että jos vielä kirjoitettaisiin fanikirjeitä, (eikä olisi helppoa tapaa lähettää sähköpostia tai muuta viestiä), ehkä lähettäisin kortin, kiitos. Petri Tammisen kirjat ovat minulle merkittäviä ja kun näin nyt 

hänet ensi kertaa haastattelussa, kirjoittaisin nyt Ystäväni-kirjaan ”kirjailija jonka haluaisin tavata: Petri Tamminen”. No joo, mitään tuskin sanoisin. Paitsi, että minäkin välillä makaan lattialla, enkä pääse ylös. 

Kirjamessut oli merkittävä tapahtuma tänä vuonna minulle myös siksi, että en ole osannut tarttua verkkotapahtumiin. Paljon mielenkiintoista on mennyt ohi. Nyt oli tarjolla puoli tuntia intensiivistä keskustelua silloin, kun itselle sopi. Se sopii minulle. Ei liikaa. Vaan sopivasti.

Koskenniskan naisia, Essi Paju

Essi Pajun Koskenniskan naisia on jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle kirjalle Koskenniskan naapurissa. Tässä kirjassa on sivuja 400.

Kutkuttavasti päättynyt sarjan ensimmäinen osa tarjoilee mukavaa jatkuvuutta uudella osallaan. päähenkilö Aava työskentelee taas päivätyössään kirjanpitäjänä, mutta ajaa Vuohenkulman talleille tyttärensä kanssa hoitamaan hevosiaan joka päivä. Naapuritilalla Koskenniskassa Petteri hoitaa maanviljelystään, mutta pyytää nyt Aavalta apua tilan hevosten myynnissä. Aava suostuu, eikä vähiten siksi, että kesällä Petterin kanssa orastanut suhde on jäänyt kutkuttamaan Aavan mieltä ja sydäntä.

Arvokkaiden esteratsastuksen kilpahevosten myynti ei ole lainkaan niin helppoa kuin Aava oli kuvitellut. Ilman kansainvälisiä kontakteja se on lähes mahdotonta, lisäksi hevosten kuntoa pitäis pitää yllä. Aava pyytää vanhaa ystäväänsä Kerttua avukseen. Kerttu majoittuu Koskenniskaan ja Aavan mieltä alkaa kaihertaa jonkinlainen mustasukkaisuus. Myös Petterin lämpimät välit entiseen puolisoonsa vaivaa Aavaa.  Kenelle Petterin sydän sykkii? Kun Koskenniskalla majailee myös Petterin äiti ja sisko uusine suunnitelmineen, on Aavalla totisesti mietittävää, mahtuuko hän sekaan ollenkaan.

Koskenniskan naisia on kevyttä ja leppoisaa luettavaa. Pajun teksti on nopealukuista ja sujuvaa, miellyttävää luettavaa. Jonkin verran tekstiä olisi voinut tiivistää, pariin otteeseen tarina vähän jymähtää paikalleen. Pidän henkilöhahmoista kovasti, ja ihan silmissäni näen Koskenniskan kartanon ja Vuohen kulman tallien maisemat. Kirja on antaa varmasti hevosihmisille paljon, mutta vaikka ei hevosia harrastaisikaan, kirja on mukava lukukokemus.  

Siniviittainen nainen, Elly Griffiths

Siniviittainen nainen on Elly Griffithsin kahdeksas suomennettu Ruth Galloway- sarjan kirja. Juuri ilmestyneessä kirjassa on sivuja 362. Kiitos Tammelle arvostelukappaleesta!

Pienestä uskonnollisesta kylästä Walsinghamista, hautausmaan kupeesta löytyy ojan pohjalta kaunis nainen surmattuna. Vaatetus on kuin siniviittaisen Neitsyt Marian. Paikan lähellä on Sanctuaryn yksityissairaala, joka on erikoistunut narkomaanien kuntoutukseen, ja kurssikeskus johon on juuri tulossa joukko naispappeja, jotka haluavat piispoiksi. Kurssikeskukseen tulee myös Hilary, Ruthin vanha opiskelukaveri, joka on saanut pappeutensa vuoksi uhkaavia kirjeitä. Liittyykö nämä seikat surmaan ja toisiinsa? 

Komisario Nelson tutkii surmaa ja ottaa myös uhkaavat kirjeet tutkittavakseen. Ruth ja Nelson ovat jälleen yhdessä rikosten äärellä, eikä yhteistyö ole niin helppoa kun yksityiselämän tunteet ovat taustalla koko ajan. Pitkäperjantain lähestyessä tunnelmat ja tapahtumat tiivistyvät kun ollaan lähellä rikosten ratkaisuja.

Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarja on äärimmäisen kiehtova ja kerrassaan upea. Kuinka hienosti voikaan dekkarit rankentua arkeologian ja rikosten ympärille. Ja kuinka helppoa luettavaa tämä sarja on, vaikka ei mitään arkeologiasta ymmärtäisikään. Sarjan ensimmäisestä osasta alkaen olen ihaillut Griffithsin luomia henkilöitä ja tarinoita, ne ovat uskomattoman hyviä. Juonen käänteitä on sopivasti ja tekstiin uppoutuu aivan täysin. Suorastaan lumoava sarja. 

Griffiths on taitava tarinan kertoja ja kirjoittaja, ja kerran hänet tavanneena ja hänen kanssaan keskustelleena voin sanoa että  hänen persoonansa on myös valloittava. Elly Griffiths on yksi suosikkikirjailijoistani. 

Arkea ja juhlaa Katajamäellä, Anneli Kivelä

Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan viidestoista kirja, on Arkea ja juhlaa Katajamäellä. Kirja ilmestyi keväällä ja sivuja kirjassa on 256.

Vilja on vuokrannut Katajamäeltä vanhan tilan ja toteuttaa siellä nyt yhtä unelmaansa koiratarhaa. Hän haaveilee tilan ostamisesta, mutta  tilasta on kiinnostunut varakas hurmuri Jarokin. Tilan on perinyt nuori mies Rasmus jokin aikaa sitten, eikä oikein tiedä mitä tilalla tekisi. 

Kun koiratarhaan aletaan tekemään ilkivaltaa, menee Viljan ja nuorten miesten pasmat vähän sekaisin, keneen tässä voi oikeastaan luottaa? Kuka tekee kiusaa? Myös kyläläiset ovat tahoillaan harmissaan ja ihmetyksissään tällaisesta ilkivallasta ja pelottelusta. Kaiken tämän keskellä valmistellaan Katajamäen 120-vuotisjuhlien ohjelmaa, johon koko kirja sitten huipentuukin.

Katajamäki-sarja on parasta stressilääkettä ja lukunautinto on aina taattu. Arkea ja juhlaa Katajamäellä on taas vähän erilainen Katajamäki, ja mahdottoman hyvä. Meitä Katajamäki-faneja on aivan hirveästi, omassakin lähipiirissäni on useita. Kivelän teksti on letkeää luettavaa ja kyläläiset ovat jo kuin omia tuttuja. Edelleen Päivikki on oma suosikkini kylän henkilöistä. Kunpa vaan sarja jatkaisi vielä kasvuaan, Katajamäellä on vielä paljon annettavaa!

Sinun puolestasi vuodatettu, Niko Rantsi

Sain Tammelta arvostelukappaleeksi Niko Rantsin dekkarin Sinun puolestasi vuodatettu, joka ilmestyi alkukesästä, kiitos Tammelle! Se on Rantsin esikoisteos ja sivuja kirjassa on 346.

Järjestyspoliisissa työskentelevä Veli-Matti Suojanen on joutunut perheensä kanssa erään pikkurikollisen vainon kohteeksi. Valitettavaa tilannetta on kestänyt jo pitkään, mutta kukaan ei voi tehdä enempää asian eteen. Samaan aikaan Veli-Matin ystävä on keskellä avioeroprosessia, ja pulassa, koska on sekaantunut ammattirikollisen bisneksiin. Veli-Matti yrittää auttaa, mutta se ei ole aivan yksinkertaista. Kun ulkoilualueen liepeiltä vanhasta vajasta löytyy ruumis, ja henkirikostutkinta alkaa, joutuu myös Veli-Matti kuulusteluihin.  

Hyvin tapahtumarikas kirja ja muutenkin aika monitahoinen. Henkilöitä on paljon ja juonikuvio on hyvin vaiherikas. Tämä on kirja johon pitää keskittyä, jotta pysyy menossa mukana, ehkä eniten siksi että aikajana on erilainen ja omanlaisensa. Ei ehkä helpoin ratkaisu lukijalle, eikä kirjailijalle, mutta toimii tässä loistavasti. Luvut ovat lyhyitä, mikä helpottaa juuri tätä aikajanan hahmottamista ja luvuissa vaihtuu näkökulmahenkilöt. Rantsi kirjoittaa hyvää sujuvaa kieltä.

Tässä on juuri sopivasti poliisien työelämää ja omaa henkilökohtaista elämää sulautettu muihin tapahtumiin ja henkilöihin. Henkilöt ja tapahtumat ovat uskottavia ja ympäristökuvauksille on oma sijansa. Ihan ensiriveiltä alkaen kirja vei totaalisesti mukanaan.

Sinun puolestasi vuodatettu on yksi parhaimmista kirjoista mitä olen lukenut tänä vuonna. Tämän vuoden positiivisin yllättäjä! Tästä dekkarista löytyy kaikki ne elementit, mitä itse dekkarilta odotan ja toivon. Olen lukenut dekkareita yli 20 vuotta, ja enemmän varmaan kuin mitään muuta genreä. Tämä on yksi parhaimpia dekkareita mitä olen lukenut, ja se on minulta aika paljon sanottu. Toivottavasti Rantsi jatkaa lupaavasti alkanutta kirjailijan uraansa. Toivon tästä pitkää kirjasarjaa.

Hyvitys, Arttu Tuominen

Kirjailija Arttu Tuominen voitti alkuvuodesta ansaitusti Vuoden Johtolanka-palkinnon viime vuonna ilmestyneestä, ja uuden sarjan aloittavasta dekkaristaan Verivelka. Kesäkuussa ilmestyi Delta-sarjan toinen osa Hyvitys, jonka luin heti. Sen on kustantanut WSOY ja sivuja kirjassa on 355.

Hyvityksessä pääosassa on Porin poliisissa työskentelevä Henrik Oksman, joka on tuttu hahmo jo Verivelan sivuilta. Henrik hälytetään töihin, kun Porilaiseen ravintola Venukseen on tehty kranaatti-isku. Isku on tapahtunut vain hetki sen jälkeen, kun hän on poistunut itse yökerhosta seuralaisen kanssa. Henrik joutuu kovan paikan eteen. Miten hän pystyy salaamaan vierailunsa Venuksessa, vaarantamatta tutkintaa, voiko hän edes tehdä niin? Jos hän paljastaa olleensa yökerhossa iskuiltana, hän joutuu paljastamaan kaikille totuuden itsestään, jota hän on varjellut koko elämänsä.

Iskun tekijä, joka kutsuu itseään Lähettilääksi, on laittanut nettiin videon, jossa lietsotaan vihaa ja kannustetaan muitakin ihmisiä samanlaisiin tekoihin. Isku on isosti esillä kaikissa uutisissa ja Oksman käy kovaa taistoa itsensä kanssa, samaan aikaan kun yrittää saada Lähettilään kiinni.

Hyvityksessä on mukana myös muita Verivelasta tuttuja poliiseja, toki kirjassa on myös uusia mielenkiintoisia hahmoja. Pidän Tuomisen kaikissa kirjoissa yksityiskohtaisista ja realistisista hahmogallerioista. Erinomaista työtä tässäkin osiossa kirjailijalta.

Pidin Hyvityksestä todella kovasti. Se oli puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Tuominen jatkaa mallikasta kirjailijan työtään kirja kirjalta. Olen aina ihaillut hänen uskomattoman hyvää ja kuvailevaa tekstiä ja kielikuvien käyttöä. Ei jaaritella turhia, mutta kuvaillaan sopivasti sopivissa kohdissa. Ihailen myös Tuomisen rohkeaa otetta aiheiden ja teemojen valinnassa, ja sitä tapaa miten hän tasapainoilee näiden eri näkökulmissa.

Kun Verivelassa ystävyys oli kirja sydän, niin Hyvityksessä sydämenä on itsensä hyväksyminen sellaisena kun on, vaikka sitten askel kerrallaan.

Jylhäsalmen sydänkesä, Kirsi Pehkonen

Nyt on ollut hyvin erikoinen kevät ja kesä koko maailmassa, mutta myös blogissani. Olen kyllä lukenut kirjoja todella paljon, mutta jotenkin tämä kirjoittaminen on täysin jumiutunut. Tänään otin kuitenkin asiakseni saada taas kirjoitusmoodi päälle, ja tarkoitus on saada taas kunnollinen säännöllinen rytmi tänne kirjoittamiseen. On ainakin luvassa paljon huikeiden kirjojen bloggausta =)

Keväällä ilmestyi Kirsi Pehkosen Jylhäsalmen sydänkesä. Luin sen tuossa huhti-toukokuun vaihteessa. Se on Pehkosen neljäs Jylhäsalmi-sarjan kirja. Sivuja kirjassa on 263 ja sain sen arvostelukappaleeksi Karistolta. 

Maiju on luvannut raivata ja laittaa sukunsa taloa kuntoon Jylhäsalmella myyntiä varten. Avukseen hän saa serkkunsa Hennan. He raivaavat Reunamäen taloa ja pihapiiriä yhdessä, mutta Maijulla on aikaa viettää siellä myös yksin, Henna kun on vähän menevämpi ihminen. He tutustuvat tietysti myös Jylhäsalmen asukkaisiin ja myös kylän poikamiehiin. Maiju tutustuu myös Reunamäen naapurin vanhaan isäntään jolla on omat muistonsa ja tarinansa kerrottavana Reunamäen historiasta.

Jylhäsalmen sydänkesä, on sarjan ensimmäisen osan Sydämenasioita Jylhäsalmella kanssa suosikkejani tässä sarjassa, vaikka siis kaikki Jylhäsalmet ovat todella hyviä. Tässä uusimmassa teoksessa päätarinan ohella kulkee hieno historiallinen tarina, aikajanalla huhtikuu 1942 - syyskuu 1951. Tämä historian havina sopi todella hienosti tähän kirjaan, ja täydensi kirjan loistavaksi kokonaisuudeksi. Lukutunnelma oli Jylhäsalmen sydänkesässä vertaansa vailla, se tuli ihan iholle. Ihan kuin olisin itse ollut Jylhäsalmella.

Pidän Pehkosen miellyttävästä kerronnasta, sanat, rivit ja sivut liitelevät eteenpäin. On helppo piirtää mieleensä paikat, maisemat, ihmiset ja tapahtumat. Taitavaa työskentelyä kirjailijalta.

Vieraat, Johanna Sinisalo

Keväällä Karistolta ilmestyi Johanna Sinisalon kirja Vieraat. Teos valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun voittajaksi 2019 keväällä. Luin tämän juuri viime viikolla, kirjassa on sivuja 448.  Aiemmin olen Sinisalolta lukenut hänen esikoisteoksensa, Finlandia-palkinnon saaneen Ennen päivänlaskua ei voi.

Siirillä ja Essillä on elämässä kaikki hyvin. Molemmilla on ura ja heillä on kaksi lasta 6-vuotias Sissi ja 2-vuotias Luukas. Elämä saa kuitenkin kovan kolauksen, kun Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on myös jo arpeutumaan alkanut haava. Miksi Sissi, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsemmältä ja fiksulta lapselta, haluaa vahingoittaa itseään? Tekeekö joku muu, jotain pahaa Sissille? Tapahtuu myös muita outoja asioita, joista Siiri yrittää päästä selville ja pohtii Sissin osuutta asiaan. Essi taas näkee omalla tavallaan asioita ja suhtautuu niihin eri tavalla kuin Siiri. Loppujen lopuksi koko lähipiiri on epäileväinen, kuka voi luottaa ja kehenkin, ja keneen Sissi luottaa?

No nyt täytyy kyllä sanoa, että oli positiivisella tavalla hyvin omanlainen ja erilainen kirja. Pidin tästä paljon. Tässä kirjassa pureudutaan uudenlaisella tavalla siihen, kuinka eri tavalla perheenjäsenet kokevatkaan elämän, ja miten läheisimmätkään ihmiset eivät huomaa kaikkea, mitä omassa perheessä tapahtuu. Pidin erityisesti kirjan rakenteesta, jossa Essi, Siiri ja Sissi toimivat kaikki kolme näkökulmahenkilöinä, se sopii tähän kirjaan täydellisesti. Luukas on myös hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa, ja hänen osuutensa kirjassa tulee esiin omalla tavallansa.

Sinisalo kirjoittaa todella houkuttelevasti, oli äärimmäisen vaikeaa laskea välillä kirjaa käsistään. Kun oli vähän enemmän aikaa lukea, sivuja kääntyilikin verkkaiseen tahtiin. Henkilöhahmot olivat hyvin todentuntuisia, ja oli mielenkiintoista kun pääsi heidän ajatuksiinsa niin hienosti sisään. Mitenkään ahdistava tai raaka kirja ei ole, vaan kevyempää kauhua. Todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaan hyvin hätkähdyttävä. Oikein todella hyvä ja erilainen lukukokemus! Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!

Helsingin murhahistoria; 110 tarinaa henkirikoksista, Pauli Jokinen

Keväällä tietokirjailija Pauli Jokiselta ilmestyi kirja Helsingin murhahistoria; 110 tarinaa henkirikoksista. Luin kirjan toukokuun alussa. Sen on kustantanut Into ja sivuja teoksessa on 252. Kiitos Intolle arvostelukappaleesta.

Jokinen on koonnut kirjaansa 110 henkirikostarinaa Helsingin seudulta, ja ne sijoittuvat 1800-luvulta aina nykypäivään asti. Tarinat ovat tiivistetty hyvin 1-2 sivuun ja lähteinä on käytetty kattavasti paljon erilaisia kirjoja, lehtiä,  ja Tv-sarjoja. Tapaukset ovat mielenkiintoisia, ja tietysti osa näistä on sellaisia mistä on itsekin lukenut kirjoja ja lehtijuttuja. Jotkut kirjan tapauksista on saatu selvitettyä heti, toiset vuosia myöhemmin ja osa on jäänyt selvittämättä.

Oli mielenkiintoista lukea myös todella vanhoista tapauksista. Olen lukenut samantyylisiä kirjoja aiemminkin paljon, nyt tuli taas paljon uusia ja mielenkiintoisia tapauksia eteen. Kirjassa tulee esille hyvin myös se, kuinka rikostutkintatavat ovat muuttuneet. Vaikka ennen ei ollut käytössä nykyajan tekniikkaa, saatiin silloinkin uskomattomasti selville pikkuasioitakin. Joitakin joskus kyllä ihan vahingossakin.

Kirjassa on jaettu Helsinki osiin ja tapaukset lajiteltu niiden mukaan. Karttojakin kirjasta löytyy ja niihin on merkitty näitä tapauksien sijainteja. Teksti on hyvin sujuvaa ja ytimekästä, lisäksi kirjasta löytyy kuvia.

Oikein mielenkiintoinen ja hyvä lukukokemus, suosittelen kaikille rikoskirjallisuutta lukeville!

Varotoimia, Nelli Hietala

Pari viikkoa sitten, luin viikonloppulukemisena juuri ilmestyneen kirjan Varotoimia. Sen on kirjoittanut Nelli Hietala ja sen on kustantanut Karisto. Sivuja kirjassa on 167. Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!

Taimi on kolmekymppinen sinkku, joka työskentelee vakuutusten parissa, ja on aina varovainen, voisi jopa sanoa ylivarovainen, jos se kuuluisi Taimin sanavarastoon. Hän on palaamassa viikonlopun vietosta ystävänsä luota bussilla, arvioi tien liukkautta ja kuskin ajotapaa, kun eräältä pysäkiltä bussiin astuu komea mies ja istahtaa Taimin viereen. Taimi ihmettelee miksi juuri hänen viereensä, kun bussissa on muuallakin tilaa?

Taimin päässä hälytyskellot soida, mitä jos mies yrittääkin iskeä hänet? Eikö kaikki komeat miehet yritä, koska tietävät olevansa komeita? Miksei mies käytä turvavyötä? Hän ei ainakaan missään nimessä ala vastailemaan vieraan miehen uteluihin, joita epäilemättä on tulossa. Mies kuitenkin pysyy hiljaa, ja Taimi joutuu aloittamaan keskustelun kehoittamalla miestä laittamaan turvavyön. Keskustelu on varsin nihkeää ja bussin pysähtyessä lyhyelle tauolle, Taimi päättää käydä asemalla vessassa. Aina jämpti ja mielummin etuajassa kuin myöhässä oleva Taimi tulee vessasta ja huomaa bussinsa takavalojen kaartavan aseman pihasta jo tielle. Hän on jäänyt kyydistä, mutta niin on jäänyt Taimin viereen istahtanut komea mieskin.

Koska seuraava bussi tulee vasta aikaisin aamulla, Taimin on huolehdittava sekä itsensä, että vierustoverinsa johonkin yöpymään, ja aamulla bussiin. Pienestä kyläpahasesta löytyykin mökkikylä, josta yöpaikka järjestyy, mutta sielläkin tulee vastaan erilaisia haasteita, joihin voi suhtautua joko hyvällä rennolla huumorilla, tai Taimin tapaan vakavasti riskejä laskien. Mitä tästä vielä seuraa?

No, tästä seuraa hulvattoman hauska ja pirteä kirja =) Niin rentouttavaa ja iloista luettavaa, viimeisen päälle hyvänmielen kirja! Jo pelkästään kansikuvasta tulee hyvälle tuulelle. Hietala kirjoittaa todella elävästi, lukiessa hymyilyttää ja naurattaa ääneen. Miellyttävää leppoista luettavaa, oikein harmitti kun kirja loppui, sillä tätä olisi voinut lukea vaikka kuinka pitkään. Hiljaa mielessäni mietin, voisikohan tälle olla luvassa jatkoa...

Elämäni kirjakauppiaana, Shaun Bythell

Luin tuossa tovi sitten Shaun Bythellin kirjan Elämäni kirjakauppiaana. Tämä on yksi niistä kirjoista, joita olen pitkään miettinyt lukevani. Nyt oli aika tarttua kirjaan. Pidin tätä kirjaa hyvän yön kirjanani. Kärsin ajoittain vaikeista nukahtamisongelmista, ja tätä kirjaa luin aina rentoutuakseni ennen nukahtamista. Kirjan on kustantanut Kirjapaja, siinä on 340 sivua ja se ilmestyi Suomessa viime vuonna.

Elämäni kirjakauppiaana on tosikertomus Shaun Bythellin arjesta antikvariaatin pitäjänä. Kirja on kirjoitettu päiväkirjamaisesti, se alkaa helmikuusta 2014 ja päättyy helmikuuhun 2015. Jokaisen päivän kohdalla on ensin montako online tilausta sinä päivänä on tullut, ja montako niistä on heiltä löytynyt. Sen jälkeen on varsinainen päiväkirjateksti, ja lopussa vielä merkintä montako asiakasta liikkeessä on käynyt ja kassan saldo. Päiväkirjamerkintöjen pituus vähän vaihtelee, mutta pisimmillään merkintä on pari kolme sivua.

Voisi ajatella että antikvariaatin arjesta kertova kirja on puuduttavaa tai tylsää, mutta sitä se ei totisesti ole. Aluksi mietin itsekin mahtaako mielenkiinto riittää, mutta hyvin pian olin aivan koukussa. Aloin oikein odottamaan, että pääsen illalla kirjaa jatkamaan. Bythellillä on aivan omanlaisensa huumori, joka tuo kirjaan ainutlaatuisen tunnelman. Oli mielenkiintoista lukea mitä Bythell itse lukee ja millaisia kirjoja hänen vakioasikkaansa hankkivat. Bythell kirjoittaa kiinnostavasti myös ostovierailuistaan erilaisten ihmisten luona, ja hiukan myös muusta arjestaan.

Wigtownin ja muidenkin maisemien kuvailu on mieleenpainuvaa, ja varsinainen kuvailu liikkeestä saa haaveilemaan matkasta sinne. Sen aion kyllä vielä toteuttaakin, sain jo puolisoni puhuttua ympäri. Kirjassa kerrotaan myös liikkeen facebook-sivusta, ja tietysti aloin heti seuraamaan sivua. Olen aivan ihastuksissani, nyt kun olen nähnyt millaista siellä on. Vastasi aika hyvin luomaani mielikuvaa. Haluan ehdottomasti istumaan The Bookshopin takan ääreen lukemaan, ja kiertelemään hyllyvälejä. Wigtownissa järjestetään myös joka syksy kirjafestivaali, ja Bythellin liike on siinä hyvin suuressa osassa. Festivaalin valmisteluja ja varsinaista festivaalia pääsee myös seuraamaan kirjassa. Vähän tekisi mieli niille festivaaleillekin...

Shaun Bythell kirjoittaa rikasta tekstiä kaikin tavoin. Kevyttä luettavaa, sanojen käyttö on mielekästä ja taidokasta. Arkinen kertomus on elävä ja mielenkiintoinen. Hänen tekstiään lukisin mielelläni tulevaisuudessakin.

Elämäni kirjakauppiaana on erinomainen lukuelämys, ja teki minuun kyllä vaikutuksen. Tällaiselle kirjoja rakastavalle oikein aarre! Kirjan kannet ovat aivan ihanat, ja houkuttelevat. Minulla oli tämä lainassa kirjastosta, mutta tämä pitää kyllä saada omaksi omaan kirjahyllyyn, haluan palata tähän vielä useasti. Suosittelen kaikille kirjojen ystäville tätä hyvän mielen kirjaa!

Heti vapaa, Amanda Vaara

Viime vuonna alkusyksystä ilmestynyt Amanda Vaaran Heti vapaa, on kolmas osa Majatalo Villa Venla-sarjaa. Kustantajana on Karisto, sivuja teoksessa on 235. Luin tämän kirjan lokakuun lopussa.

Venla saa tietää olevansa raskaana, lapsen isän Jörnin hän on jättänyt kun miehen menneisyydestä ja nykyisyydestäkin on käynyt ilmi valheita ja päihdeongelmaa. Venla saa kuulla lisää valheita Jörnin menneisyydestä, mutta sitkeänä alkaa suunnittelemaan tulevaisuutta ilman miestä. Majatalon pidon lisäksi Venla palaa vanhan työnsä kiinteistövälityksen pariin osittain, joka tuo elämään uutta sisältöä monessakin mielessä, erityisesti yksi asiakas saa Venlan ajatukset uusille raiteille. Ihan ongelmitta ei kuitenkaan Venla saa uutta suuntaa elämäänsä. Ihmissuhdesotkujen keskellä Majatalon maine on saamassa negatiivisen käänteen.

Olen ihan rakastunut tähän rentoon ja iloiseen viihdesarjaan. Amanda Vaaran lennokas kerronta saa synkänkin mielen iloiseksi ja lukukokemus on nautittava. Teksti on nopealukuista ja rikasta, siihen koukuttuu ensiriveiltä. Majatalo Villa Venla-sarja sopii ihan kaikille jotka haluavat lukea jotain kevyttä ja iloista. Tämä on erinomainen Hyvän Mielen- kirjasarja. Olen suositellut tätä sarjaa monelle, ja jokainen heistä on ihastunut tähän kuten minäkin.

Sarjaan kuuluu siis kaksi aiempaa osaa Pientä fiksausta vailla (2017) ja Yösähköä (2018), jotka kannattaa lukea ensin, jos sarja ei ole ennestään tuttu. Amanda Vaara on kirjailija Niina Hakalahden "sivupersoona". Sarjaan kuuluvien kirjojen kannet ovat pirteitä, iloisia ja värikkäitä!