perjantai 22. huhtikuuta 2022

Olet kuin ohdake; runoja rakkaudesta Poriin, toim. Anna Kyhä-Mantere & Elina Wallin

 Porin kaupunki on kustantanut Anna Kyhä-Mantereen ja Elina Wallinin toimittaman runokirjan Olet kuin ohadake; runoja rakkaudesta Poriin, joka on ilmestynyt tänä vuonna. Vuoden 2021 Porin päivänä porilaisilta kerättiin tämän kirjan tekstejä, myös verkkolomakkeella. Tekstejä oli tullut noin sata, ja tähän kirjaan niistä valittiin noin puolet. Lisäksi runokirjassa on mukana muutaman tunnetun porilaisen luomuksia. Kirjassa on myös kuvia Porista, jotka ovat pääasiassa Kasperi Kropsun kamerasta. 

Näin syntyperäisenä porilaisena ja runojen ystävänä olen tietysti ihastukissani tällaisesta runokirjasta omasta kotikaupungistani. Kymmenen vuotta asuin välillä pois täältä, mutta kun oman talon osto tuli ajankohtaiseksi, Poriin päädyttiin. Sen lisäksi että runokirjaidea omasta kotikaupungista on mainio, myös kirjan sisältö on aivan ihastuttava ja kuinka todella hyviä runoja kirjassa onkaan. Pidin näistä kovasti. On Porin historiaa ja nykyaikaa, on uusia porilaisia ja vanhoja porilaisia, paluumuuttajaporilaisia, ja he ovat saaneet hyvin kuvattua tunteitaan, ajatuksiaan ja maisemia täältä Porista ja porilaisuudesta.

Varmasti porilaisia runokirja koskettaa enemmän kuin ulkopaikkakuntalaisia, mutta tämä runokirja voisi olla oiva kesätuliainen vaikka porilaiselta ulkopaikkakuntalaisellekin. Kun ostin kirjan itselleni, ostin sen myös tupaantuliaslahjaksi ystävälleni, joka tekee juuri paluumuuttoa Poriin yli kahden vuosikymmenen jälkeen.  

Onnea on mm. olla porilainen <3



keskiviikko 26. tammikuuta 2022

Muutama sana kirjavuodesta 2021

 Vuosi 2021 oli hyvin kiireinen vuosi. Kaikella tavalla. Paljon töitä ja opiskelua, mutta lähes joka päivä olen myös lukenut jotain kirjaa, on yhden käden sormissa ne päivät jolloin en kirjaan tarttunut. Mitään muutoksia ei lukutottumuksissani ole juurikaan tapahtunut, paitsi että aloin lukemaan myös englanniksi. Luin 7 englanninkielistä kirjaa, ja olen iloinen ja ylpeä siitä, koska en ollut koskaan ajatellut siihen pystyväni, mutta enpä ollut koskaan koittanutkaan. Sanavarastoni koheni hyvinkin paljon. Tätä pitää jatkaa. Sen huomasin, että vähän eri tavalla luen, kiinnitän eri tavalla huomiota erilaisiin asioihin tekstissä. Tämä johtunee opinnoistani. Ihan harrastuksen vuoksi suoritan Turun yliopistoon luovan kirjoittamisen opintoja, perusopinnot aloitin 2018 syksyllä, ja sain vuosi sitten tammikuussa valmiiksi. Aineopintoja aloitin tekemään nyt syksyllä 2021. Runoja luin myös vähän enemmän kuin yleensä. 

Mitään paremmuuslistoja en ole tehnyt, mutta vuodesta 2021 mieleeni jäi erityisesti Eddie Jakun Maailman onnellisin mies, Arttu Tuomisen Vaiettu, Maija-Leena Parkkisen Anu Pentik, saven sytyttämä, Elly Griffithsin kirjat, Paula Hawkinsin Kuin kytevä tuli, Nina Rintalan runokirjat ja Kale Puonnin Milo.

Vallitsevan koronapandemian takia jätin kirjamessut suosiolla väliin. Toivottavasti ensi syksy olisi valoisampi sen osalta. Dekkarifestarit toteutettiin mukavasti etänä, ja niihin osallistuin tottakai. Kokemus oli todella hyvä ja antoisa. Kiireisen vuoden takia oli kiva kun sai osallistua kotoa käsin tapahtumaan, eikä tarvinnut lähteä matkustamaan täältä pitkältä ja kiirehtiä koko päivää kellon perässä.  

Kirjoja luin 73 vuonna 2021, muutama jäi niin että sain tämän vuoden puolella loppuun, ja niitä en ole tähän laskenut. Laitoin Tuonne yläpalkkiin listan lukemistani kirjoista, sieltä voi käydään kurkkaamassa, mitä lukunurkkauksessa on luettu =)

Tänä vuonnakin olen ehtinyt lukea tässä tammikuun aikana 7 kirjaa, ja lukupinossa on jo odotuksella monta lupaavaa kirjaa. Lukurikasta vuotta kaikille!

Saarni, Kale Puonti

Kale Puonnin Pasilan Myrkky-sarjan kolmas osa Saarni, ilmestyi viime syksynä. Saarnissa on sivuja 286 ja sen on kustantanut Bazar Kustannus. 

Saarnissa ollaan poliisin sisäpiirissä ratkomassa huumevyyhteä. Kaartamon ryhmä on pitkään yrittänyt saada Veijo Virkkiä kiinni rikoksistaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Poliisit ovat turhautuneita, mutta tutkintaan tulee uusi säväys, kun rikoskomisario Puro tunnistaa poliisihallituksen ylitarkastaja Saarnin kuvasta Virkin kanssa. Hetken elää ajatus, että Virkki olisi Saarnin tiedottaja, mutta kun tutkinta etenee, käy ilmi että Saarni onkin osallisena Virkin hämäräbisneksissä. 

Virkki ja Saarni ovat vanhoja lapsuudenystäviä, ja he ovat viritelleet ystävyyttä uudelleen aikuisiällä, mutta ystävyys on saanut aivan uuden merkityksen. Saarni tuntee olevansa kahden tulen välissä, ja etsii ratkaisua tilanteeseen. Pelissä on koko Saarnin elämä. Kaartamon ryhmällä on puolestaan omat haasteensa pitää tutkinta pienen piirin tiedossa, ja ennen kaikkea pois mediasta. 

Puonnin lupaavasti alkanut Myrkky-sarja jatkaa samalla tiellään. Todella hyvä sarja, tunnustaudun faniksi. Pidän Puonnin vetävästä tekstistä ja tyylistä. Tasaisessa verkkaisessa rytmissä edetään, koko ajan tapahtuu, eikä kirjassa ole turhaa täytettä. Juoni on mainio ja vaiheikas. Onneksi syksy oli niin kiireinen, etten ehtinyt tätä silloin vielä lukemaan, koska nyt tammikuussa on ilmestynyt sarja neljäs osa Aribo, ja oikein hykerryttää, kun tiedän pääseväni lukemaan tähän perään heti seuraavan Puonnin kirjan. Toivottavasti sarjasta tulee pitkä!






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...