tag:blogger.com,1999:blog-90241395074690173902024-02-07T00:48:41.105-08:00Jonnan LukunurkkausJonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.comBlogger138125tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-91813891658265675342023-12-30T07:16:00.000-08:002023-12-30T07:16:34.989-08:00Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia, Kale Puonti<p> Kale Puonti on kirjoittanut mitä mainiointa Pasilan myrkky-dekkarisarjaa, jonka myötä Puonti on tällä hetkellä yksi suosikkidekkaristeistani. Loppukesästä Puonnilta ilmestyi Kokaiinikeilapallo ja muita huumekytän tapauksia, jossa Puonti muistelee erilaisia tapauksia uransa varrelta ja tarkastelee mm. tutkintamenetelmien kehittymistä. Kirjan on kustantanut Bazar ja sivuja siinä on 224.</p><p>Kirjan alussa Puonti kertoo hieman itsestään, miten päätyi opiskelemaan poliisiksi ja lukija pääsee seuraamaan myös miten Puonnin poliisin ura on edennyt. Pitkin kirjaa Puonti kertoo miten poliisin työ on muuttunut, miten se on kehittynyt, ja mitä poliisilta vaadittiin ennen, mitä nyt. Kirjassa tulee hyvin kuvailluksi myös se miten huumerikollisuus on kehittynyt vuosien varrella, huumerikollisuuden kasvu on ollut uskomattoman nopeaa viime vuosikymmeninä. </p><p>Kale Puonti kirjoittaa aina hyvin ytimekkäästi ja helppolukuisesti. Samoin kuin Puonnin dekkareissa, tässäkin kirjassa luvut ovat lyhyitä, kerronta tiivistä ja tehokasta. Kaikki oleellinen tulee esille. Vaikka ollaan vakavien asioiden äärellä, on kirjassa myös hassuja sattumia, ja muutenkin pieni pilke silmäkulmassa. Se keventää kirjaa mukavasti. Kirjassa ollaan pääsääntöisesti Suomessa, mutta piipahdetaan myös ulkomailla.</p><p>Puonti kertoo kirjassaan myös lyhyesti tapaus Aarniosta, miten esimiehen rikosepäilyt vaikuttivat Puontiin ja muihin Aarnion alaisiin, ja muutamasta muusta seikasta. Tämäkin puoli oli kiinnostavaa luettavaa. </p><p>Puonti on selvästi ollut erittäin hyvä poliisi, mutta meidän lukijoiden onni, että hän on nyt siitä työstä eläkkeellä, ja kirjoittaa uskomattoman hyviä kirjoja! Uusin Pasilan myrkky-sarjan kirja<i> Joni</i>, ilmestyy heti alkuvuodesta ja samaan aikaan tv:ssä alkaa pyörimään Puonnin ensimmäisestä kirjasta <i>Manni</i>, tv-sarja. Molempia odotan malttamattomana. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiprzA1Cy4yPpK8pXMve6-du0MUhhjuulQuS_QV8NXUqqgdxWxucNGAdALFvmgCdHWSg4oAGmGgsAwXPuAVJ7z8eUVeSfLdhDrpcCKzrl21Pu7VukiJWheDz7YNGwomj7FnhpIquuysfubBAg7E7EbfVWjy9jd9-uw1S5ZT3Sk-Xno-6v5-hQxElzfWYXWv/s2048/c2d2d38f-41eb-4264-bfec-87078e7dbf5e.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1152" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiprzA1Cy4yPpK8pXMve6-du0MUhhjuulQuS_QV8NXUqqgdxWxucNGAdALFvmgCdHWSg4oAGmGgsAwXPuAVJ7z8eUVeSfLdhDrpcCKzrl21Pu7VukiJWheDz7YNGwomj7FnhpIquuysfubBAg7E7EbfVWjy9jd9-uw1S5ZT3Sk-Xno-6v5-hQxElzfWYXWv/s320/c2d2d38f-41eb-4264-bfec-87078e7dbf5e.JPG" width="180" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggz6Jr4-vqXndEWkJhXQv1x35pwc1-d0VtIRyIxcnL8w3ykmH4u04Y_u8My-JJElBvIB8QyNJMwml-DITdDQVfp8pms22fW2UaDdMtoxzjEaOU6tOp0U-HBNBdsrYPSFK3SCnMmgxqrHgkJOHaWXdFyd5akGD4vCwprIfbJGHZ5vITFW6NjymMciesxw7j/s2048/2498de8d-2dc7-4087-b40f-ba1e13473712.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1152" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggz6Jr4-vqXndEWkJhXQv1x35pwc1-d0VtIRyIxcnL8w3ykmH4u04Y_u8My-JJElBvIB8QyNJMwml-DITdDQVfp8pms22fW2UaDdMtoxzjEaOU6tOp0U-HBNBdsrYPSFK3SCnMmgxqrHgkJOHaWXdFyd5akGD4vCwprIfbJGHZ5vITFW6NjymMciesxw7j/s320/2498de8d-2dc7-4087-b40f-ba1e13473712.JPG" width="180" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /> <p></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-72471977879464855102023-09-22T01:45:00.003-07:002023-09-22T03:29:03.235-07:00Islantilainen voittaa aina; elämää hurmaavien harhojen maassa & Islantilainen kodinonni; perhe-elämää viikinkien malliin, Satu Rämö<p> No niin. Luovan kirjoittamisen opinnot on saatu tässä oman työn ja perheen ohella päätökseen. Opiskelu on mukava harrastus, mutta yliopistotasoiset opinnot, eivät ole ehkä kaikista kevyin harrastus =) Nyt on taas aikaa blogille <3 Olen lukenut paljon. Viime vuonna yli 100 kirjaa, niistä lista erikseen luettavissa. Yksi uusi suosikkikirjailijani on Satu Rämö.</p><p>Tutustuin Satu Rämön tuotantoon, kun hänen ensimmäinen dekkarinsa Hildur ilmestyi viime vuonna. Rakastuin. Sydänjuuriani myöten. Islanti on aina kiehtonut minua. Olen kova Ranska-fani ja rakastan Pariisia, mutta Islanti tulee vahvana kakkosena. Jopa niin vahvana, että ensi syksynä kun täytän pyöreitä, olen päättänyt tehdä syntymäpäivämatkani Islantiin Ranskan sijaan. Mahdollisesti kyllä jo kesän aikana. </p><p>Islannissa kiehtoo kaikki. Pieni maa keskellä merta, tulen ja jään maa. Hildurin luettuani halusin lukea lisää Rämöltä ja ihastuksekseni huomasin hänen kirjoittaneen kirjoja elämästä Islannissa. Opinnot vei kuitenkin aikaa, oli paljon muuta luettavaa ja halusin saada rauhallisen ajan kirjoille, jotka kertovat islantilaisesta elämästä. Hildurin jatko osa Rosa&Björk, ilmestyi keväällä, sen luin kyllä heti, niin koukuttava oli Hildur ja nyt odotan malttamattomana kolmatta osaa Jakob. </p><p>Kesällä vihdoin tartuin Islantilainen voittaa aina-kirjaan (2015)ja loppukesästä oli vuorossa Islantilainen kodinonni (2018). Kuinka ihania kirjoja. Ihan sydän pakahtuen luin millaista elämä ja kulttuuri on Islannissa, upeaa kuvausta Islannin luonnosta joka pääsi oikeuksiinsa myös Hildurissa ja Rosa&Björkissäkin. Rämön soljuva kieli ja lämmin huumori tekee lukukokemuksesta miellyttävän ja kaikista parasta on islantilaiset ihmiset ja luonto. Itseni pitäisi ottaa paljon oppia islantilaisilta, mutta myös Suomi ja monet muut maat voisivat myös ottaa mallia monestakin asiasta, esimerkiksi vanhempainvapaan tasapuolisuudesta. </p><p>Kirjoissa saadaan hyvä kuva Islannin työelämäpolitiikasta, ja piipahdetaan hetkellisesti myös Islannin taannoisessa talouskriisissä. Nämä aiheet ovat sopivan tiiviit, joten lukijan ei tarvitse pelätä tylsistyvänsä. Hyvät kuvailut islantilaisesta ruokakulttuurista, vapaa-ajanvietosta ja joulusta ovat kiinnostavia. Todella hienoa kuvausta perhe-elämästä, jossa perhe on huomattavasti laajempi kuin meillä täällä Suomessa.</p><p>Molemmat kirjat ovat ihania, sydäntä lämmittäviä hyvänmielenkirjoja, joissa puhutaan asiaa Islantilaisittain. Tällä hetkellä luen muutaman muun kirjan ohella Rämön Talo maailman reunalla, jossa Rämö kertoo perheensä elämästä Islannin maaseudulla, kun nämä kaksi tässä esiteltyä kirjaa sijoittuvat Reykjavikiin. Talo maailman reunalla on itselläni yöpöytäkirjana, samoin kuin olivat nämä kaksi muuta. On miellyttävää lukea Islannista juuri ennen nukkumaanmenoa, hyvä rauhoittaa kevyellä kirjalla mieltä, ja jos vaikka sattuisi unissaan pääsemään matkalle jo Islantiin =)</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_SbkPjTT9m14hGnoX4eCRvGsX4JHTNp5bMzkojY-fhxqcf8dyeo1EW4dYgV0b9fj8GYvXA-nZceGljT71V1z3rpW7ntBZtWLgvtd8b0TAN-ijApUFY7DEz39ewch84oEllWgyZBkYc8mzRPuqx-sC3hpMRYZS3f_B5_tRf7jMndwcuqqwDUwro3TCJ6K/s4032/IMG_7153.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3024" data-original-width="4032" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP_SbkPjTT9m14hGnoX4eCRvGsX4JHTNp5bMzkojY-fhxqcf8dyeo1EW4dYgV0b9fj8GYvXA-nZceGljT71V1z3rpW7ntBZtWLgvtd8b0TAN-ijApUFY7DEz39ewch84oEllWgyZBkYc8mzRPuqx-sC3hpMRYZS3f_B5_tRf7jMndwcuqqwDUwro3TCJ6K/s320/IMG_7153.jpg" width="320" /></a></div><br /><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-23672456192143303922022-11-09T01:56:00.001-08:002022-11-09T01:56:17.684-08:00Saaliin sydän, Ulrika Rolfsdotter<p> Saaliin sydän on kirjailija Ulrika Rolfsdotterin avausosa Annie Ljung-sarjaan. Kirja ilmestyi Tammen kustantamana elokuussa ja sivuja siinä on 368.</p><p>Annie on nuori sosiaalityöntekijä Tukholmassa, joka on aikoinaan lähtenyt pienestä kylästä Pohjois-Ruotsista, ja vannonut ettei sinne enää palaa. Menneisyyden muistot ja ihmisten katseet eivät houkuttele. Sitten Annien muistisairas äiti karkaa palvelutalosta ja Annien on palattava vanhaan kotikyläänsä. Hän suunnittelee visiitistä mahdollisimman lyhyttä, ja kun äiti on saatu taas kuntoon, ja Annie on lähdössä sukulaistyttö teini-ikäinen Saga katoaa. Annien ei voi muuta kuin jäädä sukulaistensa avuksi. </p><p>Annie päättää paneutua toden teolla etsintöihin ja hänelle tuleekin yllättävä mahdollisuus päästä kuin vahingossa lähiseutujen asioiden ytimeen. Hän käyttää mahdollisuutta hyväkseen ja alkaa selvittää mitä Sagalle tapahtui ja miten mahdolliset seudun huumeongelmat nuorten keskuudessa liittyvät asiaan, vai liittyvätkö ollenkaan. Myös menneisyyttään Annie joutuu kohtaamaan, ja palaamaan kipeiden asioiden pariin. </p><p>Rolfsdotter on saanut kipinän tälle kirjalle vanhasta kotikyläänsä liittyvästä tarinasta, joka pohjautuu noitavainojen aikoihin ja kansanuskomuksiin. Itse kirjan tarina ei ole mikään noitavainokirja, asia vain vilahtaa kerronnassa lyhyesti pariin kertaan. Saaliin sydän oli mukavan erilainen jännäri. Mukava lukea kun näkökulmahenkilönä on sosiaalityöntekijä. Jännitys on laadultaan kevyttä mutta kutkuttavaa, ja tarina vie kyllä mukanaan alkuasetelmista lähtien. </p><p>Henkilöitä on tarinassa juuri sopivasti ja selkeästi esiteltyinä. Tarina ja henkilöt ovat toimivia ja uskottavia. Kronologisesti ja sutjakkaasti etenevää tekstiä on miellyttävä lukea, ja kielellisesti Rolfsdotter on erittäin hyvä kirjoittaja. Juonenkäänteitä on pitkin kirjaa sykähdyttämässä lukijaa, ja hyvällä fiiliksellä jää odottamaan seuraavaa osaa. </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIN0FBDbZYDxnLyA7gn7o411jHZogKKxBRiEzncPZ7mw8uNtXMjde-kn9YixA9JSSOEvjVf4f__R4VOviog6KnlZFrBKsNM8w4Y-LpNyEvadIkbTWNuMiTrJWIaboehZFHZOCnehRC4S2C9gnIM2v4OeFabPVo2ym6cLUVpjQhJZoZ0CpQmB7RcaE7AA/s2048/a6d402e1-bf20-4974-a596-d4fced14d3e9.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIN0FBDbZYDxnLyA7gn7o411jHZogKKxBRiEzncPZ7mw8uNtXMjde-kn9YixA9JSSOEvjVf4f__R4VOviog6KnlZFrBKsNM8w4Y-LpNyEvadIkbTWNuMiTrJWIaboehZFHZOCnehRC4S2C9gnIM2v4OeFabPVo2ym6cLUVpjQhJZoZ0CpQmB7RcaE7AA/s320/a6d402e1-bf20-4974-a596-d4fced14d3e9.JPG" width="240" /></a></div><br /> <p></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-3235585874797873602022-09-05T05:44:00.001-07:002022-09-05T05:44:59.450-07:00Tarja Kulho; Räkkärimarketin kassa, Tarja Kulho; lomille lompsis ja Tarja Kulho; paha saa palkkansa, Paula Noronen<p> Taas on blogi ollut hiljainen. On ollut varsin paljon surua ja raskasta aikaa tällä blogistilla, joten kaikki mukava harrastaminenkin on kärsinyt. Mutta nyt on aika alkaa taas bloggaamaan. Syvän surun kohdatessa en pystynyt tarttumaan kirjoihin ollenkaan. Hiljakseen kuitenkin ymmärsin että jollain kevuellä lukemisella aivot ja ajatukset saisi lepoa surusta. Pitkään mietin mihin tartun, kunnes jossain facebookin kirjallisuussivulla suositeltiin Paula Norosen Tarja Kulho-kirjoja. En ollut edes kuullut näistä kirjoista, mutta päätin tutustua kun luvattiin hauskaa leppoisaa luettavaa. </p><p>Norosen Tarja Kulho-kirjoja on ilmestynyt 3kpl. Ensimmäinen Tarja Kulho; Räkkärimarketin kassa 2020, Tarja Kulho; lomille lompsis 2021 ja tänä vuonna ilmestyi Tarja Kulho; paha saa palkkansa. Kirja on kustantanut Tammi ja sivuja kirjoissa on 165, 166 ja 182. Kirjat kuuluvat huumorigenreen, mitä en juuri koskaan lue, en tiedä miksi. Jotenkin huumoria on niin kovin erilaista, se on vaikeahko genre kirjoittaa ja se jää ehkä vähän piiloon muilta genreiltä. Nyt oli kuitenkin sopiva hetki tarttua huumoriin ja onneksi tartuin. </p><p><br /></p><p>Tarja Kulho on korsolainen nainen, joka työskentelee paikallisen kaupan kassalla. Räkkärimarketin arkeen kuuluu jos jonkinlaista asiakasta, ja Tarja Kulho pitää huolen, että kauppaostosten lisäksi, asiakkaat saavat iloista asiakaspalvelua. Tarja tietysti tuntee monia asiakkaita, ja oli asiakas sitten tuttu tai tuntematon, aina on aikaa vaihtaa kuulumisia, omien ja muiden, ja Tarja jakelee myös surutta elämänohjeita ja vinkkejä, halusi asiakas niitä tai ei. Yhdessä asiakkaiden ja työtovereiden kanssa puidaan ja pohditaan maailman menoa ja meininkiä. Kotona Tarjalla on puoliso ja yksi lapsi, toinen lapsi on jo muuttanut omilleen. Ensimmäisessä kirjassa tosiaan tutustutaan Tarjaan ja hänen työyhteisöönsä. Samalla seurataan hauskasti miten Tarja suoriutuu Uusi suunta-työelämälle-kurssista, johon hän on ilmottautunut ns. heikolla hetkellä.</p><p>Toisessa kirjassa Tarja on hyvin ansaitulla lomalla. Lomaa vietetään perheen kanssa oman konsernin lomakylässä, johan nyt lomaa on hyvä viettää mukavien ja erilaisten työkavereiden kanssa! Mökkeilyelämä tuo tullessaa jos jonkilaista pohdittavaa ja toimintaa. Tarja osallistuu lomakylän virikeohjaajan Vescun tuokioihin, jotka virikkeiden lisäksi aiheuttaa Tarjalle hämmentäviä tunteita. Joku kirjoittaa myös mökkikirjaa, joiden sivuja Tarja löytää milloin mistäkin ja huomaa olevansi päähenkilönä niissä. </p><p>Kolmannessa kirjassa Tarja hyllytetään Räkkärimarketin kassalta, kun hän on julkaissut kuvat sosiaalisessa mediassa kaljavarkaasta. Kassalle paluu edellyttää Tarjalta tapaamisia työpsykologin kanssa. Istunnoissa Tarja annattaa omalla ainutlaatuisella tyylillään mitä mieltä hän on moisista istunnoista ja ylipäätään väärinteijöiden touhuista ja seurauksista. Tarja Kulho on päättänyt ottaa oikeuden omiin käsiinsä Korsolaisten väärintekijöiden kanssa! </p><p><br /></p><p>Noronen on luonut hauskan hahmon, joka saa hymyn huulille ja ajatukset omista asioista muualle. Ihan kunnollisia syvällisiä pointtejakin kirjoissa on, joten ihan pelkäksi holtittomaksi hullutuksi kirja ei mene. Teksti on hyvin helppolukuista ja kieli on erinomaista. Ensimmäisen kirjan jälkeen oli pakko varata kirjastosta kaksi muutakin kirjaa, ja nyt jään ilolla odottamaan jo seuraavaa. Huumoria, iloa ja naurua tarvitaan elämässä, ja Tarja Kulho-kirjat tuo edes hetkeksi iloa, jos muuten synkkyys on valloillaan. Toki vaikka ei mitään pahaa mieltä olisikaan, nämä kirjat viihdyttävät lukijaa!</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSzYF6Fk_RyZcKdzW8zVHaAWFE5H1CRRNFf2js2eze55qhRaxfaE2Re_QeLii-nqvcqKJ2fzKsMrwSLStDCsjhqXyX00B4bbC0hIM7U3CJwS9Ru4mde8zuCdMAdwd7dT8cloNdc1pFIPENilLPffbVmvsgCNepF8OB8faEjftygp0KgvVhh-1qiCBKYQ/s1334/IMG_2720.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSzYF6Fk_RyZcKdzW8zVHaAWFE5H1CRRNFf2js2eze55qhRaxfaE2Re_QeLii-nqvcqKJ2fzKsMrwSLStDCsjhqXyX00B4bbC0hIM7U3CJwS9Ru4mde8zuCdMAdwd7dT8cloNdc1pFIPENilLPffbVmvsgCNepF8OB8faEjftygp0KgvVhh-1qiCBKYQ/s320/IMG_2720.PNG" width="180" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_ER1xy1ZvDu7TkelrAVP90osFLdToGFFuX6JN888VVOnMlH425V_gGRpjWaQHc5LbXnmfXjIAB1rjrVwUJCwBziolDUB5XuV_kMY64VHjAuxyzrXms0ZrzsJO6hw9XYMNyXIpZqcmCrrk7_-AaYqbhP5SGOFfBwrgyBWS55HWfJSDtdrY1IR-FPD9Xg/s1334/IMG_2722.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_ER1xy1ZvDu7TkelrAVP90osFLdToGFFuX6JN888VVOnMlH425V_gGRpjWaQHc5LbXnmfXjIAB1rjrVwUJCwBziolDUB5XuV_kMY64VHjAuxyzrXms0ZrzsJO6hw9XYMNyXIpZqcmCrrk7_-AaYqbhP5SGOFfBwrgyBWS55HWfJSDtdrY1IR-FPD9Xg/s320/IMG_2722.PNG" width="180" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgos_ld-70em2D5z2vGim8jOEVAJL-OYYpDeTdtioY7MQggYoqPtxcqGfTK-EHq04dCZOKXh7dXNxtuSjryvLAgVYCDNRYNY_hV8KElyuUdZU0ZVCS4OIALkLHCIh6bExCjvOv8uNJF0IBrFJL18Ev98-qCjqm34TvSnfBFxuBb_HwTbUv5iM8ZR-8E3g/s1334/IMG_2724.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1334" data-original-width="750" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgos_ld-70em2D5z2vGim8jOEVAJL-OYYpDeTdtioY7MQggYoqPtxcqGfTK-EHq04dCZOKXh7dXNxtuSjryvLAgVYCDNRYNY_hV8KElyuUdZU0ZVCS4OIALkLHCIh6bExCjvOv8uNJF0IBrFJL18Ev98-qCjqm34TvSnfBFxuBb_HwTbUv5iM8ZR-8E3g/s320/IMG_2724.PNG" width="180" /></a></div><br /><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-24485541823955936972022-04-22T02:14:00.002-07:002022-04-22T02:24:09.826-07:00Olet kuin ohdake; runoja rakkaudesta Poriin, toim. Anna Kyhä-Mantere & Elina Wallin<p><span style="font-family: times;"> Porin kaupunki on kustantanut Anna Kyhä-Mantereen ja Elina Wallinin toimittaman runokirjan Olet kuin ohadake; runoja rakkaudesta Poriin, joka on ilmestynyt tänä vuonna. <span style="color: #1e1e1e;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(30, 30, 30);">Vuoden 2021 Porin päivänä porilaisilta kerättiin tämän kirjan tekstejä, myös verkkolomakkeella. Tekstejä oli tullut noin sata, ja tähän kirjaan niistä valittiin noin puolet. Lisäksi runokirjassa on mukana muutaman tunnetun porilaisen luomuksia. Kirjassa on myös kuvia Porista, jotka ovat pääasiassa Kasperi Kropsun kamerasta. </span></span></span></p><p><span style="font-family: times;"><span style="color: #1e1e1e;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(30, 30, 30);">Näin syntyperäisenä porilaisena ja runojen ystävänä olen tietysti ihastukissani tällaisesta runokirjasta omasta kotikaupungistani. Kymmenen vuotta asuin välillä pois täältä, mutta kun oman talon osto tuli ajankohtaiseksi, Poriin päädyttiin. Sen lisäksi että runokirjaidea omasta kotikaupungista on mainio, myös kirjan sisältö on aivan ihastuttava ja kuinka todella hyviä runoja kirjassa onkaan. Pidin näistä kovasti. On Porin historiaa ja nykyaikaa, on uusia porilaisia ja vanhoja porilaisia, paluumuuttajaporilaisia, ja he ovat saaneet hyvin kuvattua tunteitaan, ajatuksiaan ja maisemia täältä Porista ja porilaisuudesta.</span></span></span></p><p><span style="font-family: times;"><span style="color: #1e1e1e;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(30, 30, 30);">Varmasti porilaisia runokirja koskettaa enemmän kuin ulkopaikkakuntalaisia, mutta tämä runokirja voisi olla oiva kesätuliainen vaikka porilaiselta ulkopaikkakuntalaisellekin. Kun ostin kirjan itselleni, ostin sen myös tupaantuliaslahjaksi ystävälleni, joka tekee juuri paluumuuttoa Poriin yli kahden vuosikymmenen jälkeen. </span></span></span></p><p><span style="font-family: times;"><span style="color: #1e1e1e;"><span style="background-color: white; caret-color: rgb(30, 30, 30);">Onnea on mm. olla porilainen <3</span></span></span></p><p><span style="font-family: times;"><span style="color: #1e1e1e;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: times;"><span style="color: #1e1e1e;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnMESkLRWW8VPbC-7rZafvGzCmYFcAwuYcYB8G85nsWl4hHJ91Rh8iFHnbQDZ_fSLEN6XAvsqw1EuwKILEXx3mD-sTPxXZRmMHTh6L75px8IlCu7dfv9OE_EsV6Kx_xpfeuOkagCRpNsLL2_Kb6HBBc6gx9OFMNUSRiG7GSllRnFzBgiM7MWTR9EG9Ow/s4032/IMG_0696.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjnMESkLRWW8VPbC-7rZafvGzCmYFcAwuYcYB8G85nsWl4hHJ91Rh8iFHnbQDZ_fSLEN6XAvsqw1EuwKILEXx3mD-sTPxXZRmMHTh6L75px8IlCu7dfv9OE_EsV6Kx_xpfeuOkagCRpNsLL2_Kb6HBBc6gx9OFMNUSRiG7GSllRnFzBgiM7MWTR9EG9Ow/s320/IMG_0696.JPG" width="240" /></a></span></span></div><span style="font-family: times;"><span style="color: #1e1e1e;"><br /><span style="background-color: white; caret-color: rgb(30, 30, 30);"><br /></span></span></span><p></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-36364504047814786282022-01-26T02:09:00.003-08:002022-01-26T05:03:36.618-08:00Muutama sana kirjavuodesta 2021<p> Vuosi 2021 oli hyvin kiireinen vuosi. Kaikella tavalla. Paljon töitä ja opiskelua, mutta lähes joka päivä olen myös lukenut jotain kirjaa, on yhden käden sormissa ne päivät jolloin en kirjaan tarttunut. Mitään muutoksia ei lukutottumuksissani ole juurikaan tapahtunut, paitsi että aloin lukemaan myös englanniksi. Luin 7 englanninkielistä kirjaa, ja olen iloinen ja ylpeä siitä, koska en ollut koskaan ajatellut siihen pystyväni, mutta enpä ollut koskaan koittanutkaan. Sanavarastoni koheni hyvinkin paljon. Tätä pitää jatkaa. Sen huomasin, että vähän eri tavalla luen, kiinnitän eri tavalla huomiota erilaisiin asioihin tekstissä. Tämä johtunee opinnoistani. Ihan harrastuksen vuoksi suoritan Turun yliopistoon luovan kirjoittamisen opintoja, perusopinnot aloitin 2018 syksyllä, ja sain vuosi sitten tammikuussa valmiiksi. Aineopintoja aloitin tekemään nyt syksyllä 2021. Runoja luin myös vähän enemmän kuin yleensä. </p><p>Mitään paremmuuslistoja en ole tehnyt, mutta vuodesta 2021 mieleeni jäi erityisesti Eddie Jakun Maailman onnellisin mies, Arttu Tuomisen Vaiettu, Maija-Leena Parkkisen Anu Pentik, saven sytyttämä, Elly Griffithsin kirjat, Paula Hawkinsin Kuin kytevä tuli, Nina Rintalan runokirjat ja Kale Puonnin Milo.</p><p>Vallitsevan koronapandemian takia jätin kirjamessut suosiolla väliin. Toivottavasti ensi syksy olisi valoisampi sen osalta. Dekkarifestarit toteutettiin mukavasti etänä, ja niihin osallistuin tottakai. Kokemus oli todella hyvä ja antoisa. Kiireisen vuoden takia oli kiva kun sai osallistua kotoa käsin tapahtumaan, eikä tarvinnut lähteä matkustamaan täältä pitkältä ja kiirehtiä koko päivää kellon perässä. </p><p>Kirjoja luin 73 vuonna 2021, muutama jäi niin että sain tämän vuoden puolella loppuun, ja niitä en ole tähän laskenut. Laitoin Tuonne yläpalkkiin listan lukemistani kirjoista, sieltä voi käydään kurkkaamassa, mitä lukunurkkauksessa on luettu =)</p><p>Tänä vuonnakin olen ehtinyt lukea tässä tammikuun aikana 7 kirjaa, ja lukupinossa on jo odotuksella monta lupaavaa kirjaa. Lukurikasta vuotta kaikille!</p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-56080263259105278892022-01-26T00:30:00.001-08:002022-01-26T00:30:27.025-08:00Saarni, Kale PuontiKale Puonnin Pasilan Myrkky-sarjan kolmas osa Saarni, ilmestyi viime syksynä. Saarnissa on sivuja 286 ja sen on kustantanut Bazar Kustannus. <div><br /></div><div>Saarnissa ollaan poliisin sisäpiirissä ratkomassa huumevyyhteä. Kaartamon ryhmä on pitkään yrittänyt saada Veijo Virkkiä kiinni rikoksistaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Poliisit ovat turhautuneita, mutta tutkintaan tulee uusi säväys, kun rikoskomisario Puro tunnistaa poliisihallituksen ylitarkastaja Saarnin kuvasta Virkin kanssa. Hetken elää ajatus, että Virkki olisi Saarnin tiedottaja, mutta kun tutkinta etenee, käy ilmi että Saarni onkin osallisena Virkin hämäräbisneksissä. </div><div><br /></div><div>Virkki ja Saarni ovat vanhoja lapsuudenystäviä, ja he ovat viritelleet ystävyyttä uudelleen aikuisiällä, mutta ystävyys on saanut aivan uuden merkityksen. Saarni tuntee olevansa kahden tulen välissä, ja etsii ratkaisua tilanteeseen. Pelissä on koko Saarnin elämä. Kaartamon ryhmällä on puolestaan omat haasteensa pitää tutkinta pienen piirin tiedossa, ja ennen kaikkea pois mediasta. </div><div><br /></div><div>Puonnin lupaavasti alkanut Myrkky-sarja jatkaa samalla tiellään. Todella hyvä sarja, tunnustaudun faniksi. Pidän Puonnin vetävästä tekstistä ja tyylistä. Tasaisessa verkkaisessa rytmissä edetään, koko ajan tapahtuu, eikä kirjassa ole turhaa täytettä. Juoni on mainio ja vaiheikas. Onneksi syksy oli niin kiireinen, etten ehtinyt tätä silloin vielä lukemaan, koska nyt tammikuussa on ilmestynyt sarja neljäs osa Aribo, ja oikein hykerryttää, kun tiedän pääseväni lukemaan tähän perään heti seuraavan Puonnin kirjan. Toivottavasti sarjasta tulee pitkä!</div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhrOPIo6x26RvTesCep-zgCqsJTM-mxQ-8bo4oaz8K7gh0b9HjPe0ONvtWASwcXY3pX0Dbe0GOOBA3KL6cR1g-75hOzIfQogAPmz2PS6Sjk4lvRpEXDpivzUaVQDQNFNER6-6AGjxCYuXtwMDqhD6RBU4d_Skft_BI6sMu2eR8vE7Q-5LCiV7vJQWqE2g=s4032" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhrOPIo6x26RvTesCep-zgCqsJTM-mxQ-8bo4oaz8K7gh0b9HjPe0ONvtWASwcXY3pX0Dbe0GOOBA3KL6cR1g-75hOzIfQogAPmz2PS6Sjk4lvRpEXDpivzUaVQDQNFNER6-6AGjxCYuXtwMDqhD6RBU4d_Skft_BI6sMu2eR8vE7Q-5LCiV7vJQWqE2g=s320" width="240" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibOd4ESTkL4ZbHZz3PwfpiU1KvL8A06o0xX7ZRdc2ooEll2YEuIrIpMpmzJYQAqKso868LEZB6wsKF8JsXBdONVt0FVXvkEykBrCg_FAzoCDyGgd_n_4brb44o7MCGnrytWOWeDFe_Lfq39ewDAQoSCMkfyowlrDHpiETiactTRSH0tmggSZAGXhrlzg=s4032" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="4032" data-original-width="3024" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibOd4ESTkL4ZbHZz3PwfpiU1KvL8A06o0xX7ZRdc2ooEll2YEuIrIpMpmzJYQAqKso868LEZB6wsKF8JsXBdONVt0FVXvkEykBrCg_FAzoCDyGgd_n_4brb44o7MCGnrytWOWeDFe_Lfq39ewDAQoSCMkfyowlrDHpiETiactTRSH0tmggSZAGXhrlzg=s320" width="240" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-42113321120889899962021-10-28T06:47:00.001-07:002021-10-28T06:47:20.416-07:00Salsaa&mojitoa, Pirjo Toivanen ja Reijo Toivanen<p> Luin syyskuussa tänä vuonna ilmestyneen matkakirjan Salsaa&mojitoa, jonka on kirjoittanut Pirjo Toivanen ja valokuvat kirjaan on ottanut hänen puolisonsa Reijo Toivanen. Kirjan on kustantanut Stresa ja sivuja kirjassa on 192.</p><p>Jos itsellä ei ole mahdollista lähteä reissaamaan, vaikka mieli tekisi, suosittelen tarttumaan tähän Toivasten aivan ihanaan matkakirjaan. Jos vielä erityisesti Etelä-Amerikka kiinnostaan, niin tätä kirjaa ei voi jättää lukematta. Toivaset ovat nähneet paljon maailmaa, ja iloksemme jakavat nyt matkatarinoitaan uskomattoman upein kuvin maustettuna. Salsaa&mojitoa kirja keskittyy tosiaan Etelä-Amerikkaan, ja kirjan mukana päästään tutustumaan mm. Argentiinaan, Kuubaan, Meksikoon, Chileen, Pääsiäissaarille ja muutamaan muuhun. </p><p>Eri paikkojen erilaiset kulttuurit, historiat, ruoat, ihmiset, ympäristöt, nähtävyydet ja nykytilat esimerkiksi tulevat tutuiksi kirjaa lukiessa. Kirjassa on hyvin paljon muuta kuin tavallisimmat nähtävyydet. Toivaset ovat päässeet uskomattomiin paikkoihin, johon perusturuístin ei tulisi mieleen lähteä. Moni suomalainen valitsee helposti eurooppalaisen kaupunkiloman tai etelänlämmön vaikka Kanariansaarilta. Toivaset ovat mm. matkanneet Perussa tutkimassa ja tutustumassa tarkemmin atseekkien ja mayojen historiaan, seikkaillut Amazonjoella, tutustuneet Pääsiäissaarella miehenpääpatsaisiin, ja opetellut argentiinalaista tangoa hotellissaan. </p><p>Pidin aivan valtavasti Salsaa&mojitoa kirjasta. Todella hieno kirja. Pirjon teksti on sujuvaa ja kiinnostavaa, huikeita kertomuksia. Ja Reijon ottamat kuvat, todella upeita ja kertovat sen mihin sanat eivät pysty. Tämä kirja vaikutti minuun vahvasti, pääsin tähän maailmaan sisään todella hyvin. Koska Toivaset ovat matkustelleet paljon, toivon pääseväni jatkossakin nojatuolimatkalle heidän mukaansa.</p><p>Pirjo ja Reijo Toivaselta on aiemmin ilmestynyt yhteinen kirja Proseccoa per favore (2018), jossa he kertovat elämyksistään Italiassa, jonne ovat asettuneet asumaan, ja kirjassa pääsee ihastelemaan Reijon ottamia valokuvia. Sitäkin voin suositella erittäin lämpimästi, aivan ihana kirja sekin. Pirjo Toivanen on kirjoittanut myös kaksi romaania, Pyhä paha perhe (2017) ja Siskoni Italiassa (2020), niistä kirjoista voi lukea myös blogistani. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQxC1nNAhbqmMlkakJmhOvoyWC3XCkRpAV55E67BxI7HAekcUxaalmiWpN3w9xwDFxV0_q1FL5iv8jSVrnooIjI9dMUbpbOO7UD1Lek6ZMSJW6UcZQfsbvJ2Mne_M70b_o8rvuUIjAwMl1/s2048/IMG_8391.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQxC1nNAhbqmMlkakJmhOvoyWC3XCkRpAV55E67BxI7HAekcUxaalmiWpN3w9xwDFxV0_q1FL5iv8jSVrnooIjI9dMUbpbOO7UD1Lek6ZMSJW6UcZQfsbvJ2Mne_M70b_o8rvuUIjAwMl1/s320/IMG_8391.JPG" width="240" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKkzyLevZdH78kF3hF7GKUYLzZiurpznbNk2lw7mymAceD8uG2xpH67HsxlrIkSFWoBO6-f79l-5TWz5hOIRW78Vf3vPMy7aEOvLgQIQCsK_jTkopjFpcIzJnhyphenhyphenLHVugRTuLVISqlmja9j/s2048/IMG_8392.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKkzyLevZdH78kF3hF7GKUYLzZiurpznbNk2lw7mymAceD8uG2xpH67HsxlrIkSFWoBO6-f79l-5TWz5hOIRW78Vf3vPMy7aEOvLgQIQCsK_jTkopjFpcIzJnhyphenhyphenLHVugRTuLVISqlmja9j/s320/IMG_8392.JPG" width="240" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-58346934394901817942021-10-06T09:28:00.000-07:002021-10-06T09:28:55.724-07:00Kuka viereesi jää, Niko Rantsi<p>Niko Rantsin viime vuonna ilmestynyt menestysteos Sinun puolestasi vuodatettu esikoisdekkari on saanut toivotun jatko-osan Kuka viereesi jää, se ilmestyi toukokuussa. Kirjan on kustantanut Tammi ja sivuja siinä on 319. Sarja kantaa nimeä Lainvartijat.</p><p>Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen tutulla tiimillä ja Keskusrikospoliisilla on kädet täynnä töitä, kun selvitettävänä on metsästä löytyneen miehen ruumiin tarina, liikemiehen vaimon sieppaus ja kauan sitten kadonneen miehen kohtalo. Rikollisliigalla tuntuu olevan erilaisia kytköksiä tapahtumiin, ja poliisi yrittää jälleen yhdistää tuttua hämärää liikemiestä Pertti Mäkeä rikoksiin. Työtä on paljon, ja poliisit joutuvat miettimään, paljonko ovat valmiita työlleen antaa, oman henkilökohtaisen elämän kustannuksella. </p><p>Kuten ensimmäisestäkin Rantsin kirjasta, pidin myös tästä toisesta erittäin paljon. Kuka viereesi jää on ehdottomasti parhaimpien dekkarien joukossa, mitä olen tänä vuonna lukenut. Pidän Rantsin tyylistä kirjoittaa, teksti on kauttaaltaan kiinnostavaa ja sujuvaa. Henkilöitä ja tapahtumia on paljon, joten kirja vaatii lukijaltaan kyllä keskittymistä. </p><p>Juonen kulku on luontevaa ja jouhevaa. Poliisityön tarkkanäköinen kuvaus on toki edelleen iso ydin Rantsin kirjoja, ja hyvä niin. Sen kuvailu on mielenkiintoista ja antaa erilaista näkökulmaa dekkariin. Tuttujen poliisihahmojen elämästä oli mukava lukea, ehkä olisin kaivannut jopa hieman lisää tarinaa heidän henkilökohtaisesta elämästään. Poliisin työ kuitenkin vaikuttaa niin paljon tietyllä tavalla myös henkilökohtaiseen siviilielämään, ja muutenkin se voisi tuoda hieman kevennystä kirjaan. </p><p>Rantsin dekkareissa ei mässäillä turhilla raakamaisuuksilla. Kihelmöivä jännitys ja koukuttava ote kulkee läpi koko kirjan, ja pidän kovasti Rantsin tyylistä antaa lukijalle tilaa pohtia myös itse, miten kaikki etenee ja liittyy toisiinsa. Tämänkin dekkarin parissa viihdyin todella hyvin. Niko Rantsi on heti kirjailijanuransa alussa kiivennyt suosikkikirjailijoideni joukkoon, ja sinne ei kovin helposti pääse. </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiseBdBSmnsVwrQasmNPL1Om3d0ylunEUqfGBqoab7yISfQaBeX-sKBfO9LwIWIfnC1CcKfJbGXpp9mze7zWp-W4LXNhMtHNZfwKAGKMoe-BvLzJB-vjaWB68hxVzcYLNgooXdGxHBUglDG/s2048/IMG_8414.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiseBdBSmnsVwrQasmNPL1Om3d0ylunEUqfGBqoab7yISfQaBeX-sKBfO9LwIWIfnC1CcKfJbGXpp9mze7zWp-W4LXNhMtHNZfwKAGKMoe-BvLzJB-vjaWB68hxVzcYLNgooXdGxHBUglDG/s320/IMG_8414.JPG" width="240" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRcEK0ZakuollDd7Esc1bORpWwM9Z8bnuCTuC-h4zwqyRXovcWAGr4ZvHgNkfjySKqdX9duynaLAARm4aVD__4j0SpLDCO54KpQXJ47ngZJSFr2lhlCgWEpyTMVQ321ESvet-0KWUqyO0E/s2048/IMG_8415.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRcEK0ZakuollDd7Esc1bORpWwM9Z8bnuCTuC-h4zwqyRXovcWAGr4ZvHgNkfjySKqdX9duynaLAARm4aVD__4j0SpLDCO54KpQXJ47ngZJSFr2lhlCgWEpyTMVQ321ESvet-0KWUqyO0E/s320/IMG_8415.JPG" width="240" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-10865763332376398882021-06-30T12:49:00.000-07:002021-06-30T12:49:01.355-07:00Pimeys, Ragnar Jónasson<p> Islantilaisen rikoskirjailija Ragnar Jónassonin uuden Hulda-sarjan ensimmäinen osa Pimeys, ilmestyi keväällä. Sen on kustantanut Tammi ja sivuja kirjassa on 238. </p><p>Kirjan päähenkilö Hulda on 64-vuotias poliisi Reykjavikissa, jota työtoverit ja esimies ovat ajamassa eläkkeelle. Huldan pitkä uransa on ollut tärkeä osa hänen elämäänsä, johon ei enää kuulu omaa perhettä ja eläkkeelle jääminen tuntuu tukalalta ja yksinäiseltä. Hän saa esimieheltään luvan tutkia mitä tahansa viimeiset työpäivänsä, ja Hulda päättää tutkia kadonneen nuoren turvapaikanhakijanaisen tapausta, jota hänen laiska työkaverinsa on tutkinut aiemmin. Hulda tulee sohaisseeksi arkaan paikkaan, eikä esimiehet, kollegat eikä kaikki asiaan tavalla tai toisella liittyvät katso Huldan tutkimuksia hyvällä. Lopulta käy ilmi että kadonneita ei ole vain yksi. </p><p>Samaan aikaan kun Hulda tutkii valitsemaansa tapausta, hän pohtii menneysyyttään, jota tuodaan ovelasti ja palapalalta esille lukijalle. Samoin Hulda pohtii vääjäämättömästi lähestyviä eläkepäiviään ja ystävänsä Péturin mahdollista osuutta eläkeläiselämässään ehkä muunakin kuin ystävänä. Mielenkiintoinen tarina kulkee sivujuonena tarinassa, joka yhdistyy pääjuoneen aikanaan. </p><p>Jónassonin Pimeys oli oikein hyvä dekkari. Rivakasti etenevä, helppolukuinen ja kaikki turha on riisuttu pois. Hyvin ytimekäs, ja lukija saa itsekin pohdiskella juonikuvioita mukavasti. Hulda on hahmona kiinnostava ja todentuntuinen. Pidin siitä että päähenkilöksi oli valikoitunut eläköityvä naispoliisi, vähän erilaista kuin dekkareissa yleensä. Muutenkin tämä poikkeaa ns. "normidekkareista" mukavasti. Positiivisesti muista erottuva teos. Moraalinen puoli tarinassa myös oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä</p><p>Sarjalle on luvassa jatkoa syksyllä, kun ilmestyy Saari, jossa mennään ajassa taaksepäin, aikaan kun Hilda on viisikymppinen. Myöhemmin on luvassa vielä Sumu, joka niin ikään palaa ajassa vielä Saari-kirjasta kymmenen vuotta taaksepäin. Tämäkin on hieno idea että mennään ajassa taaksepäin sarjassa, eikä myöskään ihan tyypillinen tapa. Mielenkiintoinen uusi tuttavuus, jään innolla odottamaan jatkoa!</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoNBGrBAxqiDnphYVV1LK2TS87HV7nL9Juzh9hSWRyA7Deech1XzFB3PM3HFVGE5duWH4nOaL5L05vb3f_VRhU-fePw0ECu1D8AdAiWqlDIonhfqWW1ygwzN4cM3qazeShh-QMmpzTa-QZ/s2048/IMG_7555.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgoNBGrBAxqiDnphYVV1LK2TS87HV7nL9Juzh9hSWRyA7Deech1XzFB3PM3HFVGE5duWH4nOaL5L05vb3f_VRhU-fePw0ECu1D8AdAiWqlDIonhfqWW1ygwzN4cM3qazeShh-QMmpzTa-QZ/s320/IMG_7555.JPG" /></a></div><br /><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-5019991859230327232021-06-30T05:00:00.000-07:002021-06-30T05:00:31.077-07:00Maan alla, Elly Griffiths<p>Aiemmin keväällä ilmestyi Elly Griffithsin yhdeksäs suomennettu Ruth Galloway-mysteeri Maan alla. teoksen on kustantanut tietenkin Tammi ja sivuja kirjassa on 352. </p><p>Olen kaikki Griffithsin kirjat lukenut aina ihan parissa päivässä, niin nytkin. Griffiths on luonut niin mielenkiintoisen ja lumoavan sarjan, että kaikki muu lukeminen saa jäädä, kun tämän sarjan uuden kirjan käsiini saan. Maan alla vie lukijan kirjaimellisesti maan alle, kun arkeologi Ruth Galloway löytää ihmisen vastahaudattuja luita maanalaisesta tunnelista, naisia katoaa jäljettömiin ja joku murhaa kodittomia. </p><p>Komisario Nelson yrittää muiden poliisien ja Ruthin avustuksella saada selville tapahtumien kulkua ja syyllistä. Ja mikä on mysteerinen mies, joka ilmestyy yhtäkkiä keskelle tietä ja katoaa samantien, jättäen jälkeensä vai reiän tiehen? Onko hän todellinen, ja onko hänellä jotain tekemistä rikosten kanssa? Ruthin ja Nelssonin väleissäkin vaikuttaisi tapahtuvan muutoksia, mutta tilanne ei ole aivan yksinkertainen. Yllättäviä uutisia on luvassa. </p><p>Pidin kovasti tästä kodittomien ihmisten teemasta. Se oli koskettava ja tärkeä, mutta myös todella kiinnostava ja huomasi, että Griffiths oli tehnyt sen eteen paljon taustatyötä. Kunnioitettavasti Griffiths oli tuonut esille kodittomien ihmisten elämään ja sen päättymiseenkin liittyviä asioita kirjaansa. Todella hieno ele kirjailijalta.</p><p>Olen usein miettinyt mikä Griffithsin kirjoissa viehättää itseäni. Tämä arkeologinen erityispiirre on aina kiinnostava, vaikka en ole koskaan ollut kiinnostunut arkeologiasta. Griffithsin koukuttava kirjoitustyyli on nopealukuista, mutta rikasta. Henkilöt ovat aivan parhaita luomuksia, ja niin todellisia, että tuntuu kuin tuntisi jo kaikki pysyvät hahmot tässä sarjassa. Henkilöhahmojen ajatusmaailmatkin ovat esillä hienosti ja tuovat jokaisen hahmon persoonaa enemmän läsnäolevaksi ja aidoksi. </p><p>Griffiths on yksi suosikkikirjailijani ehdottomasti. Taitava kirjailija, joka punoo juonia kiinnostavasti, yllättää sopivasti, osaa luoda jännitystä sopivasti, ja saa lukijan lumoihinsa aina vaan. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe-PVfqjOhw05jFVmELngUUhtewjzouOzvQ8yHrtwL6Tt5EXHypcWlnX_VwlPXORDXmBBAp5ODJL_Y12DpjFKE0V16Dcq138sdwTew4lw1_eZ7pUa4A_8os4dYhmEtYz8nuynU0EHaS-lm/s2048/IMG_7554.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhe-PVfqjOhw05jFVmELngUUhtewjzouOzvQ8yHrtwL6Tt5EXHypcWlnX_VwlPXORDXmBBAp5ODJL_Y12DpjFKE0V16Dcq138sdwTew4lw1_eZ7pUa4A_8os4dYhmEtYz8nuynU0EHaS-lm/s320/IMG_7554.JPG" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-32889561471326508812021-06-18T23:28:00.000-07:002021-06-18T23:28:39.830-07:00Kuukorento, Nina Rintala<p>Olen kevään ja kesän aikana lukenut paljon runoja, nyt on jokin runovaihe meneillään. Ne sopivat hyvin oheislukemiseksi minkä tahansa kanssa. Usein muutenkin minulla on useampia kirjoja luettavana, kaikki eri genreä, ja usein yksi runokirja on aina kesken. Sain vinkin Nina Rintalan runokirjasta Kuukorento kirjastossa työskentelevältä ystävältäni. Kuukorento on ilmestynyt 2014 ja sen on kustantanut Kustannusosakeyhtiö Hai.</p><p>Pitkästä aikaa oli oikein todella hyvä nykyrunokirja. Sellainen joka osui ja upposi minuun, sellainen minkä toivoisin osaavani itse kirjoittaa. Ihastuin ihan täysillä Kuukorentoon ja Nina Rintalan tapaan runoilla. Heti kun olin lukenut Kuukorentoa muutamia sivuja, varasin Rintalan kaksi muuta ilmestynyttä runokirjaa myös. Paperiperho on ilmestynyt 2015 ja sen on kustantanut Kirjokansi, ja Puut taipuvat puoleeni ilmestyi 2020 Basam booksin kustantamana.</p><p>Kuukorennossa runot ovat siis nykyrunoutta, elämänmakuisia, rohkeita ja moniulotteisia. Ollaan parisuhteiden äärellä, rakastumisen väkevästä huumasta, ilosta, ihanista tunteista, jätetyn ihmisen katkeruuteen, pettymykseen, ikävään ja suruun, ja kaikkea siltä väliltä. Hyvin ymmärrettäviä runoja, joista löytyy syvyyttä ja sielukkuutta, mutta myös oikeissa kohdissa sopivaa huumoria. Hyvin rohkeita tunneilmaisuja kaikki runot kauttaaltaan. </p><p>Luin Kuukorennon nopeasti, mutta palasin runoihin usemman kerran lukemisen jälkeen.<span style="font-family: -webkit-standard, serif;">Tämä kirja on saatava omaan hyllyyn! Suosittelen tätä runokirjaa ihan kaikille, erityisesti nykyrunoudesta pitäville! Pidin myös Rintalan Paperiperhosta ja Puut taipuvat puoleeni-kirjasta. Paperiperhossa kuolema on isona teemana kirjassa, ja koska juuri menetin läheisen ihmisen, oli itselle vaikea hetki lukea, mutta tyyli säilyi. Samoin Rintalan oma vetävä tyyli säilyi myös Puut taipuvat puoleeni kirjassa, jossa ollaan paljon luonnon äärellä, kuten teoksen nimestäkin saattaa arvata. Luontokuvaukseen Rintala on yhdistänyt hyvin tunteita ja ajatuksia kielikuvin. </span></p><p style="font-family: "Times New Roman", serif; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><span style="font-family: -webkit-standard, serif;">Jään odottamaan Rintalan seuraavaa teosta ja toivon pääseväni kuulemaan häntä joskus myös livenä!<o:p></o:p></span></p><p style="font-family: "Times New Roman", serif; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"><span style="font-family: -webkit-standard, serif;"><br /></span></p><p style="font-family: "Times New Roman", serif; margin-left: 0cm; margin-right: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuqAapRQve_fitmqMuXcVS-O76LxCtDT8UYL6Sw4UyapWWA384Mi9_0ukNg2wQvI8J08fjGlbyHOeZ0l6pkmyyEnGLqJYtF08MvmLJ64Q6J7l_P_-gAInSgMA6XTJ1dUP5Cix_ql-HhqIY/s2048/890221A4-E91F-4986-AE89-2CDF0AA6BFAD.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1153" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjuqAapRQve_fitmqMuXcVS-O76LxCtDT8UYL6Sw4UyapWWA384Mi9_0ukNg2wQvI8J08fjGlbyHOeZ0l6pkmyyEnGLqJYtF08MvmLJ64Q6J7l_P_-gAInSgMA6XTJ1dUP5Cix_ql-HhqIY/s320/890221A4-E91F-4986-AE89-2CDF0AA6BFAD.JPG" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoKKKUdINDUZEmHWIE5FP_trG-8-Z6CgbDZCHF_J_ghgf40KeApNYu-RzV2P_snimeAE1JHijoeEVG-EBYy5CJTaWaQy1Ia6Fxi4ojrLuelHUBWnWYDxHx0BMxGXHcZAolKpsAflatEozo/s2048/35462DB5-95A4-40C3-8148-315A04EF9C7E.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1153" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoKKKUdINDUZEmHWIE5FP_trG-8-Z6CgbDZCHF_J_ghgf40KeApNYu-RzV2P_snimeAE1JHijoeEVG-EBYy5CJTaWaQy1Ia6Fxi4ojrLuelHUBWnWYDxHx0BMxGXHcZAolKpsAflatEozo/s320/35462DB5-95A4-40C3-8148-315A04EF9C7E.JPG" /></a></div><br /><span style="font-family: -webkit-standard, serif;"><br /></span><p></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-18741069036453280132021-05-25T08:23:00.000-07:002021-05-25T08:23:18.984-07:00Sirpaleet, Kukka-Maaria Cleve<p>Nyt on tullut luettua paljon erilaisia kirjoja, ja erittäin hyviä sellaisia. Yksi niistä on Sirpaleet, se on Kukka-Maaria Cleven novellikokoelma, joka on ilmestynyt 2020. Sivuja kirjassa on 129 ja kustantaja Bod- Books on Demand. </p><p>Cleven novellit ovat hyvin todentuntuisia, ne voisivat olla kaikki oikeasti tapahtuneita tai tapahtuvia kohtaloita ihmisille. Kaikki novellit liittyvät tavalla tai toisella ihmisen mieleen, hyvässä ja pahassa. Ensimmäinen novelli on jo hyvin koskettava ja jokainen novelli koskettaa lukijaansa jollain tavalla. </p><p>Cleven teksti on hyvää luettavaa ja teksti vetää kyllä mukaansa. Todella hyvää ajatusten ja tunteiden kuvailua, joissa mennään syvälle ihmisen sisäiseen maailmaan. Tunteiden skaala on monipuolinen tässä novellikokoelmassa, ja se on yhtenä rikkautena tässä teoksessa. Uskon että kirjan novellit olisivat hyvinä vertaiskokemuksina myös. Vaikka aiheet ovat periaatteessa arkisia, on niissä paljon sanomaa. Sirpaleet oli oikein hyvä lukukokemus.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLxe4OQqX3lAcPzaJKWmKLzY0HIXTDzdVEkX13lcHqaT2LsOZAvkocdwi_zXuYtI-48QkrNCqqegpVdK9AxBkVWHIkth72ElYmIKMdcFufA0KDj6NkjW48jPxkn6m7SiH53B_jW0ixerK6/s2048/IMG_6773.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgLxe4OQqX3lAcPzaJKWmKLzY0HIXTDzdVEkX13lcHqaT2LsOZAvkocdwi_zXuYtI-48QkrNCqqegpVdK9AxBkVWHIkth72ElYmIKMdcFufA0KDj6NkjW48jPxkn6m7SiH53B_jW0ixerK6/s320/IMG_6773.JPG" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6dPNn2Fa4Xp16CdFUlZLVYrZdIApCUh9EENYMDRRE3Fyh2we4u1VEuYFNWSL2UePFWp3kvrg0nD1G-Y_Fb3xMbYIYdeJCTXi_iPLB_LCemGWqw5de_Krz1cbJfnt9SQTUM_iQkVqdOoVO/s2048/IMG_6772.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh6dPNn2Fa4Xp16CdFUlZLVYrZdIApCUh9EENYMDRRE3Fyh2we4u1VEuYFNWSL2UePFWp3kvrg0nD1G-Y_Fb3xMbYIYdeJCTXi_iPLB_LCemGWqw5de_Krz1cbJfnt9SQTUM_iQkVqdOoVO/s320/IMG_6772.JPG" /></a></div><br /><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-62794616964741073912021-02-21T07:37:00.000-08:002021-02-21T07:37:24.781-08:00Siskoni Italiassa, Pirjo Toivanen<p>Viime vuoden syyskuussa ilmestyi Pirjo Toivasen toinen romaani Siskoni Italiassa, joka on jatkoa Toivasen esikoiselle Pyhä paha perhe (2017). Kirjassa on sivuja 310 ja sen on kustantanut Stresa Kustannus.</p><p>Mirja on lähtenyt siskonsa Terhin ja tämän perheen luo Italiaan. Terhi perheineen on muuttanut Lontoosta Italiaan satoja vuosia vanhaan huvilaan. Huvilassa ja sen ympäristössä on paljon remontoitavaa, Mirja on tullut poikansa Markon kanssa avuksi. Heidän lisäkseen Terhin perhe on palkannut apulaisikseen brittinuoria.</p><p>Marko viihtyy hyvin brittinuorten seurassa, ja oppii samalla englantia. Mirjan työsopimus Helsingin kaupunginteatterissa on katkolla, ja se luonnollisesti mietityttää, mitä jos jatkoa ei olekaan luvassa. Avopuolison Juhan kanssa on yritetty yhteistä lasta tuloksetta ja parin välit ovat kiristyneet. Juhan käytös on myös muuttunut, onko syynä vain lapsettomuus, uuden avattavan hammasklinikan hankaluudet vai jokin muu? Adoptioäidin kanssa Mirjalla on omat erikoiset välinsä, ja biologinen isä Barcelonassa aiheuttaa tunteiden vyöryä.</p><p>Terhi painii remontin ja Italia monimutkaisten sääntöjen ja asetusten kiemuroissa puolisonsa Roberton kanssa. Palkatut brittinuoret joutuvat poliisin kanssa tekemisiin, ja naapureiden silmätikuksi. Mitä tästä kaikesta vielä tulee...</p><p>Toivasen toisessa romaanissa teemoina ovat jälleen perhe- ja ihmissuhteet, niin hyvässä kuin pahassa. Teema on kantavana elementtinä koko tarinassa. Sen lisäksi lukija pääsee 90-luvun Italian kulttuuriin, ruokailun ja lakikiemuroiden maailmaan. Teksti on hyvää ja helppoa luettavaa. Alkuun olisin kaivannut hiukan muistutusta henkilöistä ja heidän välisistä suhteistaan, vaikka aiemmankin kirjan olen lukenut. Jos kirjaan tarttuu lukija, joka ei ole lukenut ensimmäistä osaa, kestää varmasti tovin ennen kuin pääsee jyvälle kuka kukin on ja kenelle mitäkin. Jonkin verran myös tiivistystä olisin kaivannut. Alussa tarina on aika vähäeleistä, mutta paranee edetessään. Paikoittain tarina töksähtää irrallisuuksiin. Henkilöt ovat luontaisia ja niitä on juuri sopivasti. Dialogit ovat Toivasen yksi vahvuus, ja niitä lukisi mielellään enemmänkin. Ympäristökuvaukset ovat aivan mahtavia, ja heti alkoi tehdä mieli matkustaa vielä joskus Italiaan.</p><p>Perhe ja sen merkitys teemana on toimiva ja kiinnostava. Vaikka tässä teoksessa eletäänkin 90-luvulla, samat asiat pätevät nykymaailmaankin, paljon perheistä ja ihmissuhteista puhutaan julkisuudessakin. Nyt ehkä vähän eri tavalla kuin aiemmin. Tärkeä aihe. Siskoni Italiassa oli hyvä lukukokemus. Jäin pohtimaan jatkuuko Mirjan tarina vielä, potentiaalia ainakin olisi.</p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUilUWzLOU2ozZ1utVyUTqcg1cgu6stS_2CR83BXMQSNbWMyCUyjex_nZKsWSX9a86J2M90NBCzsrkAi2cl_YrtcczHeRhInS5n5d1y5av-YqyAkSWvpn6ZnNbO5bxRVIwaUQVcmCXGNKm/s2048/IMG_6341.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgUilUWzLOU2ozZ1utVyUTqcg1cgu6stS_2CR83BXMQSNbWMyCUyjex_nZKsWSX9a86J2M90NBCzsrkAi2cl_YrtcczHeRhInS5n5d1y5av-YqyAkSWvpn6ZnNbO5bxRVIwaUQVcmCXGNKm/s320/IMG_6341.JPG" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiKLoKi497i0rMgPyZApLKr_-uhaVJzA85XD6cfchVMpak3paW5gxqd54I18wMISlIWDeV_j8AeN5KEjYp_PGQ70HQ43OaBqtscXD1jbSYdTE7Uh0qbGgyH92WHBvhAM81NAZDcCYSXQTo/s2048/IMG_6342.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiKLoKi497i0rMgPyZApLKr_-uhaVJzA85XD6cfchVMpak3paW5gxqd54I18wMISlIWDeV_j8AeN5KEjYp_PGQ70HQ43OaBqtscXD1jbSYdTE7Uh0qbGgyH92WHBvhAM81NAZDcCYSXQTo/s320/IMG_6342.JPG" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-78922782554402403262021-02-21T01:34:00.000-08:002021-02-21T01:34:29.087-08:00Manni, Kale PuontiSyyskesällä ilmestyi rikosylikonstaapeli Kale Puonnin esikoisdekkari Manni, joka aloittaa Helsingin huumepoliisin työstä kertovan dekkarisarjan Pasilan Myrkky. Sain kirjan arvostelukappaleeksi kustantajalta, kiitos Bazarille. Kirjassa on sivuja 270.<div><br /></div><div>Manni on nuori opiskelija, joka työskentelee yövartijana toimistorakennuksessa Espoossa. Kotona asuu alkoholisoitunut äiti, jonka nurkista pitäisi päästä mahdollisimman pian pois. Rauhallisessa yövuorossa Manni huomaa ikkunasta viereiselle parkkipaikalle tulevan auton, ja seuraa hetken kuljettajan touhuja. Kuljettaja lähtee metsään jätesäkin kanssa, ja Manni kierrokselleen toimistorakennukseen. Myöhemmin samana yönä Manni katselee ikkunasta kun parkkipaikalla välkkyvät hälytysajoneuvojen valot, ruumisauto ja poliisit eristämässä aluetta. </div><div><br /></div><div>Manni tajuaa nähneensä jotain merkittävää ja poliisia kiinnostavaa, ja häntä jää vaivaamaan aiemmin näkemänsä kuljettaja ja jätesäkki. Päivän verran asiaa pohdittuaan taas työvuorossa ollessaan, hän lähtee metsään ja löytää huumekätkön. Pitkällisten pohdintojen jälkeen Manni tekee ratkaisun, ja päättää tienata itselleen hyvän summan rahaa, ryhtymällä hetkelliseksi huumekauppiaaksi. Kaikki sujuu suhteellisen helposti, vähän liiankin helposti, kunnes Manni löytää itsensä keskeltä painajaista. </div><div><br /></div><div>Helsingin huumepoliisille tulee tutkittavaksi järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvä juttu, ja rikosylikonstaapeli Kaartamon ryhmä alkaa selvitellä jengimurhaan liittyviä kuvioita. Kaartamon ryhmällä on yhteishenki kohdillaan, mutta varsinkin rikosylikonstaapeli Pesonen on ylemmän johdon silmätikkuna.</div><div><br /></div><div>Aivan loistava kirja, ja lupaava aloitus uudelle dekkarisarjalle! Todella hyvä juonikuvio, hyviä käänteitä, mahtava loppuhuipennus. Henkilögalleria on runsas. Hahmot ovat kiinnostavia, uskottavia ja sopivat hyvin tarinaan. Luvut ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, ja tarina etenee soljuvasti, ei tarvita mitään turhia tylsiä jahkaamissivuja, tarina vie lukijan mennessään.</div><div><br /></div><div>Manni sopii hyvin kaikille dekkarinystäville, tai jos ei ole dekkareita aiemmin lukenut, tästä on hyvä aloittaa, kyllä koukuttuu! Aivan mahtava lukuelämys! </div><div><br /></div><div>Pasilan Myrkky sarja toinen osa Milo, ilmestyi tammikuun alussa. Siitä kirjoitin arvostelun Suomen dekkariseuran lehteen Ruumiinkulttuuriin 1/2021, mutta se ei ole vielä ilmestynyt. Suosittelen myös Miloa luettevaksi! Sarjan kolmas osa, Saarni, julkaistaan syksyllä. </div><div><br /></div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwOc7VIm7gTrpeb5gFPG3b2-V88P_D773HvrdLMtqfTDR2iQuaXF0fXmqkAUmooa1xyVSrv1aUGf39l6tOHGZB6EtJZe5ybhWA_vuKwkq6PqwsVAgw0iqMlWkW6u2OGgrVKD_arRQRFMI6/s2048/IMG_6336.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiwOc7VIm7gTrpeb5gFPG3b2-V88P_D773HvrdLMtqfTDR2iQuaXF0fXmqkAUmooa1xyVSrv1aUGf39l6tOHGZB6EtJZe5ybhWA_vuKwkq6PqwsVAgw0iqMlWkW6u2OGgrVKD_arRQRFMI6/s320/IMG_6336.JPG" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh42IuMJEyTUfHUdnWvqj6ibB1wLMuOUZFB2fST8snTRbNPYeBC0WPfuKUXkoCphIjuUd2Y_-c6c6mOQmZX7W7ijlP97x4ZleJKZadysNsSocmmD1qrm335zJVciMKdrigjVEDY_2oVxSMk/s2048/IMG_6337.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh42IuMJEyTUfHUdnWvqj6ibB1wLMuOUZFB2fST8snTRbNPYeBC0WPfuKUXkoCphIjuUd2Y_-c6c6mOQmZX7W7ijlP97x4ZleJKZadysNsSocmmD1qrm335zJVciMKdrigjVEDY_2oVxSMk/s320/IMG_6337.JPG" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div><div><br /></div>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-32771705188789028982020-12-21T00:20:00.001-08:002020-12-21T00:20:52.148-08:00Helsingin kirjamessut verkossa 22-25.10.2020<p>Helsingin kirjamessut järjestettiin verkossa lokakuun lopussa. Ennen omaa kirjoitustani messuista, joka sekin on auttamattomasti myöhässä, pääsette lukemaan ystäväni Arjan kokemuksia verkkokirjamessuista. Arja on kirjoittanut kokemuksensa, juuri minun blogiani varten, kiitokset Arjalle "blogivierailusta" =) <3</p><p>ARJA:</p><p>En ole messuihminen. </p><p>Liikaa hälyä. Liikaa mielenkiintoista ohjelmaa, joista en osaa valita ja huomaan harhailevani, enkä seuraa yhtäkään. Stressi jonottamisesta. Ahdistus siitä, pitääkö olla messukaverin kanssa koko ajan yhdessä vai saako käydä kuuntelemassa, mitä itse haluaa. On kai selvää, että tämän vuotiset virtuaaliset Helsingin kirjamessut olivat minulle unelma. </p><p>Muutama vuosi sitten sain kuitenkin yhtäkkisen innostuksen lähteä messuille ja Jonnan kanssa aikataulut sopivat yksiin. Niistä messuista muistan ostamani ihanan Peppi-joulukalenterin, jonka roudasin täydessä bussissa kotiin. Kyllä, niitä olisi myyty Porissakin, kuulin myöhemmin. Mieleen jäi myös tapaaminen Terhin (Rannela) kanssa narikalla ja jompikumpi meistä oli lukenut juuri Christiane F. : minun toinen elämäni - kirjan ja puhuimme siitä enemmän kuin kuulumisista. Terhiä ja Anneli Kantoa kävin kuuntelemassa ja joitakin muita puolella korvalla. Paluumatkalla armoton närästys. Huomasin, että matka Helsinkiin muutaman tunnin messuiluun on minulle liikaa. </p><p>Mutta ne tämän vuoden messut. Huomasin laittavani suosikiksi ohjelmaan sellaisia kirjailijoita, joiden keskustelussa olevan kirjan olin jo lukenut. Pohdin, on sekin hassua. Miksi kuunnella siitä, minkä on jo lukenut, kun voisi saada uusia lukuvinkkejä. Mutta enhän lue koskaan arvostelujakaan enkä kirjailijahaastatteluja ennen kirjan lukemista. En halua saada vaikutteita ennen kirjan lukemista. Kirjavinkkarina en kestä, jos joku spoilaa. Sehän on työni suurin moka! </p><p>Kirjamessuhaastatteluissa kiinnosti itse kirjan lisäksi myös kirjailija tai kirjan henkilö (esim. Jorma Uotinen). Koska messujen tilanne oli hyvin rauhallinen, ei haastatteluissa ollut juurikaan mitään häiritsevää. Kuuntelin suurimman osan, en katsellut. Ehkä sen verran, että Arttu Tuomisen kohdalla taustakuvio hiukan häiritsi tietyssä kuvakulmassa ja Petri Tammisen ja Antti Röngän kohdalla kiinnosti heidän kehonkielensä, kun kyseessä on isä ja poika. </p><p>Haastattelijat olivat pääsääntöisesti loistavia. Vain yhdessä haastattelussa kirja oli ollut valtavan hyvä, kieli upeaa, toinen lukukirja valtava elämys jne. Sitä kuunnellessa tajusin, kuinka paljon merkitystä haastattelijalla tosiaan on, koska siihen ei kiinnitä huomiota miltei lainkaan, jos se ei ärsytä. </p><p>Johanna Sinsalon haastattelun kohdalla luulin lukeneeni eri kirjan. Mutta saman kuin Jonna (keskustelimme aiheesta). Mutta eri kuin kirjailija kirjoitti?! Pidin kirjasta todella mutta haastattelusta en löytänyt samaa kirjaa. </p><p>Mutta mikä jäi mieleen tuolien, pipojen, haastattelijan asennon ja taustavärityksen jälkeen. Rauhallisuus – haastattelut olivat rauhallisia, niissä oli aikaa ja myös minulla oli aikaa kuunnella. Arvotus – jokainen kirja oli tärkeä, haastateltava oli tärkeä ja kirjalla oli merkitys. Kirjailija – millaista on kirjoittaa, mitä taustatyötä se vaatii, onko se viihdettä, mitä kaikkea kehtaa ja voi kirjoittaa Terse – millaista on kirjoittaa hahmosta, joka on sukupolvikokemus, jota ei missään nimessä saa pilata </p><p>En koskaan mene hakemaan kirjailijalta nimikirjoitusta. Lähden tilaisuuksista usein varkain ja vähin äänin pois (pl. tapahtumat, jotka teen työssäni). Mutta Petri Tammisen näkeminen ja kuuleminen haastattelussa oli sellainen, että jos vielä kirjoitettaisiin fanikirjeitä, (eikä olisi helppoa tapaa lähettää sähköpostia tai muuta viestiä), ehkä lähettäisin kortin, kiitos. Petri Tammisen kirjat ovat minulle merkittäviä ja kun näin nyt </p><p>hänet ensi kertaa haastattelussa, kirjoittaisin nyt Ystäväni-kirjaan ”kirjailija jonka haluaisin tavata: Petri Tamminen”. No joo, mitään tuskin sanoisin. Paitsi, että minäkin välillä makaan lattialla, enkä pääse ylös. </p><p>Kirjamessut oli merkittävä tapahtuma tänä vuonna minulle myös siksi, että en ole osannut tarttua verkkotapahtumiin. Paljon mielenkiintoista on mennyt ohi. Nyt oli tarjolla puoli tuntia intensiivistä keskustelua silloin, kun itselle sopi. Se sopii minulle. Ei liikaa. Vaan sopivasti.</p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-51482751617617584352020-10-28T06:40:00.001-07:002020-10-28T06:40:18.836-07:00Koskenniskan naisia, Essi Paju<p>Essi Pajun Koskenniskan naisia on jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle kirjalle Koskenniskan naapurissa. Tässä kirjassa on sivuja 400.</p><p>Kutkuttavasti päättynyt sarjan ensimmäinen osa tarjoilee mukavaa jatkuvuutta uudella osallaan. päähenkilö Aava työskentelee taas päivätyössään kirjanpitäjänä, mutta ajaa Vuohenkulman talleille tyttärensä kanssa hoitamaan hevosiaan joka päivä. Naapuritilalla Koskenniskassa Petteri hoitaa maanviljelystään, mutta pyytää nyt Aavalta apua tilan hevosten myynnissä. Aava suostuu, eikä vähiten siksi, että kesällä Petterin kanssa orastanut suhde on jäänyt kutkuttamaan Aavan mieltä ja sydäntä.</p><p>Arvokkaiden esteratsastuksen kilpahevosten myynti ei ole lainkaan niin helppoa kuin Aava oli kuvitellut. Ilman kansainvälisiä kontakteja se on lähes mahdotonta, lisäksi hevosten kuntoa pitäis pitää yllä. Aava pyytää vanhaa ystäväänsä Kerttua avukseen. Kerttu majoittuu Koskenniskaan ja Aavan mieltä alkaa kaihertaa jonkinlainen mustasukkaisuus. Myös Petterin lämpimät välit entiseen puolisoonsa vaivaa Aavaa. Kenelle Petterin sydän sykkii? Kun Koskenniskalla majailee myös Petterin äiti ja sisko uusine suunnitelmineen, on Aavalla totisesti mietittävää, mahtuuko hän sekaan ollenkaan.</p><p>Koskenniskan naisia on kevyttä ja leppoisaa luettavaa. Pajun teksti on nopealukuista ja sujuvaa, miellyttävää luettavaa. Jonkin verran tekstiä olisi voinut tiivistää, pariin otteeseen tarina vähän jymähtää paikalleen. Pidän henkilöhahmoista kovasti, ja ihan silmissäni näen Koskenniskan kartanon ja Vuohen kulman tallien maisemat. Kirja on antaa varmasti hevosihmisille paljon, mutta vaikka ei hevosia harrastaisikaan, kirja on mukava lukukokemus. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiZ5KTOYiYoIVz94hh31hcQsKAAt6aCrJBJZMlvL6oIK5KaDxP94C0CgRmKjcl8wdo2FCGwB9KR1lQI_eJBLsIw_rI-nTLo5P57M4EpwpdU9C0_8InLXTBLcfR61jtkpEkDHhKfXVF55Og/s2048/IMG_5252.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgiZ5KTOYiYoIVz94hh31hcQsKAAt6aCrJBJZMlvL6oIK5KaDxP94C0CgRmKjcl8wdo2FCGwB9KR1lQI_eJBLsIw_rI-nTLo5P57M4EpwpdU9C0_8InLXTBLcfR61jtkpEkDHhKfXVF55Og/s320/IMG_5252.JPG" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-76101323693626861362020-10-16T06:38:00.000-07:002020-10-16T06:38:16.711-07:00Siniviittainen nainen, Elly Griffiths<p>Siniviittainen nainen on Elly Griffithsin kahdeksas suomennettu Ruth Galloway- sarjan kirja. Juuri ilmestyneessä kirjassa on sivuja 362. Kiitos Tammelle arvostelukappaleesta!</p><p>Pienestä uskonnollisesta kylästä Walsinghamista, hautausmaan kupeesta löytyy ojan pohjalta kaunis nainen surmattuna. Vaatetus on kuin siniviittaisen Neitsyt Marian. Paikan lähellä on Sanctuaryn yksityissairaala, joka on erikoistunut narkomaanien kuntoutukseen, ja kurssikeskus johon on juuri tulossa joukko naispappeja, jotka haluavat piispoiksi. Kurssikeskukseen tulee myös Hilary, Ruthin vanha opiskelukaveri, joka on saanut pappeutensa vuoksi uhkaavia kirjeitä. Liittyykö nämä seikat surmaan ja toisiinsa? </p><p>Komisario Nelson tutkii surmaa ja ottaa myös uhkaavat kirjeet tutkittavakseen. Ruth ja Nelson ovat jälleen yhdessä rikosten äärellä, eikä yhteistyö ole niin helppoa kun yksityiselämän tunteet ovat taustalla koko ajan. Pitkäperjantain lähestyessä tunnelmat ja tapahtumat tiivistyvät kun ollaan lähellä rikosten ratkaisuja.</p><p>Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarja on äärimmäisen kiehtova ja kerrassaan upea. Kuinka hienosti voikaan dekkarit rankentua arkeologian ja rikosten ympärille. Ja kuinka helppoa luettavaa tämä sarja on, vaikka ei mitään arkeologiasta ymmärtäisikään. Sarjan ensimmäisestä osasta alkaen olen ihaillut Griffithsin luomia henkilöitä ja tarinoita, ne ovat uskomattoman hyviä. Juonen käänteitä on sopivasti ja tekstiin uppoutuu aivan täysin. Suorastaan lumoava sarja. </p><p>Griffiths on taitava tarinan kertoja ja kirjoittaja, ja kerran hänet tavanneena ja hänen kanssaan keskustelleena voin sanoa että hänen persoonansa on myös valloittava. Elly Griffiths on yksi suosikkikirjailijoistani. </p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8SZdA7W06-xdzTqie6vDCkloPa2PWEGZwnEepRHgsqJKU741GSAijfVCdtTQAJCvzmE00e8u0-VzKg_vMyflru1DLkP1G3ddBUMhcmTbrsRdPF4csuTscBH6uVLCFTll2PVO6VNq8k7Yz/s2048/IMG_5130.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8SZdA7W06-xdzTqie6vDCkloPa2PWEGZwnEepRHgsqJKU741GSAijfVCdtTQAJCvzmE00e8u0-VzKg_vMyflru1DLkP1G3ddBUMhcmTbrsRdPF4csuTscBH6uVLCFTll2PVO6VNq8k7Yz/s320/IMG_5130.JPG" /></a></div><br /><p><br /></p><p><br /></p><p><br /></p>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-9717888301167643682020-10-06T06:18:00.000-07:002020-10-06T06:18:18.276-07:00Arkea ja juhlaa Katajamäellä, Anneli KiveläAnneli Kivelän Katajamäki-sarjan viidestoista kirja, on Arkea ja juhlaa Katajamäellä. Kirja ilmestyi keväällä ja sivuja kirjassa on 256.<div><br /></div><div>Vilja on vuokrannut Katajamäeltä vanhan tilan ja toteuttaa siellä nyt yhtä unelmaansa koiratarhaa. Hän haaveilee tilan ostamisesta, mutta tilasta on kiinnostunut varakas hurmuri Jarokin. Tilan on perinyt nuori mies Rasmus jokin aikaa sitten, eikä oikein tiedä mitä tilalla tekisi. </div><div><br /></div><div>Kun koiratarhaan aletaan tekemään ilkivaltaa, menee Viljan ja nuorten miesten pasmat vähän sekaisin, keneen tässä voi oikeastaan luottaa? Kuka tekee kiusaa? Myös kyläläiset ovat tahoillaan harmissaan ja ihmetyksissään tällaisesta ilkivallasta ja pelottelusta. Kaiken tämän keskellä valmistellaan Katajamäen 120-vuotisjuhlien ohjelmaa, johon koko kirja sitten huipentuukin.</div><div><br /></div><div>Katajamäki-sarja on parasta stressilääkettä ja lukunautinto on aina taattu. Arkea ja juhlaa Katajamäellä on taas vähän erilainen Katajamäki, ja mahdottoman hyvä. Meitä Katajamäki-faneja on aivan hirveästi, omassakin lähipiirissäni on useita. Kivelän teksti on letkeää luettavaa ja kyläläiset ovat jo kuin omia tuttuja. Edelleen Päivikki on oma suosikkini kylän henkilöistä. Kunpa vaan sarja jatkaisi vielä kasvuaan, Katajamäellä on vielä paljon annettavaa!</div><div><br /></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWrkl0_g4_VueWTjPowfJCd4QI8wmLtJAQV5pN4vR-61OtGrVYV4W8BsQ0axffwTC5WZuYezlbMDQyjTm8rsezIPqu4F_RetGj4OkKsiST1TJe3sO6wbmX6yxIcGpSK9JGqpELwINecI20/s2048/IMG_5088.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="2048" data-original-width="1536" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWrkl0_g4_VueWTjPowfJCd4QI8wmLtJAQV5pN4vR-61OtGrVYV4W8BsQ0axffwTC5WZuYezlbMDQyjTm8rsezIPqu4F_RetGj4OkKsiST1TJe3sO6wbmX6yxIcGpSK9JGqpELwINecI20/s320/IMG_5088.JPG" /></a></div><br /><div><br /></div><div><br /></div>Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-19021351300955550212020-09-15T01:42:00.000-07:002020-09-15T01:42:43.737-07:00Sinun puolestasi vuodatettu, Niko RantsiSain Tammelta arvostelukappaleeksi Niko Rantsin dekkarin Sinun puolestasi vuodatettu, joka ilmestyi alkukesästä, kiitos Tammelle! Se on Rantsin esikoisteos ja sivuja kirjassa on 346.<br />
<br />
Järjestyspoliisissa työskentelevä Veli-Matti Suojanen on joutunut perheensä kanssa erään pikkurikollisen vainon kohteeksi. Valitettavaa tilannetta on kestänyt jo pitkään, mutta kukaan ei voi tehdä enempää asian eteen. Samaan aikaan Veli-Matin ystävä on keskellä avioeroprosessia, ja pulassa, koska on sekaantunut ammattirikollisen bisneksiin. Veli-Matti yrittää auttaa, mutta se ei ole aivan yksinkertaista. Kun ulkoilualueen liepeiltä vanhasta vajasta löytyy ruumis, ja henkirikostutkinta alkaa, joutuu myös Veli-Matti kuulusteluihin. <br />
<br />
Hyvin tapahtumarikas kirja ja muutenkin aika monitahoinen. Henkilöitä on paljon ja juonikuvio on hyvin vaiherikas. Tämä on kirja johon pitää keskittyä, jotta pysyy menossa mukana, ehkä eniten siksi että aikajana on erilainen ja omanlaisensa. Ei ehkä helpoin ratkaisu lukijalle, eikä kirjailijalle, mutta toimii tässä loistavasti. Luvut ovat lyhyitä, mikä helpottaa juuri tätä aikajanan hahmottamista ja luvuissa vaihtuu näkökulmahenkilöt. Rantsi kirjoittaa hyvää sujuvaa kieltä.<br />
<br />
Tässä on juuri sopivasti poliisien työelämää ja omaa henkilökohtaista elämää sulautettu muihin tapahtumiin ja henkilöihin. Henkilöt ja tapahtumat ovat uskottavia ja ympäristökuvauksille on oma sijansa. Ihan ensiriveiltä alkaen kirja vei totaalisesti mukanaan.<br />
<br />
Sinun puolestasi vuodatettu on yksi parhaimmista kirjoista mitä olen lukenut tänä vuonna. Tämän vuoden positiivisin yllättäjä! Tästä dekkarista löytyy kaikki ne elementit, mitä itse dekkarilta odotan ja toivon. Olen lukenut dekkareita yli 20 vuotta, ja enemmän varmaan kuin mitään muuta genreä. Tämä on yksi parhaimpia dekkareita mitä olen lukenut, ja se on minulta aika paljon sanottu. Toivottavasti Rantsi jatkaa lupaavasti alkanutta kirjailijan uraansa. Toivon tästä pitkää kirjasarjaa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH8ChSuS779gxuZxVHuehaZeOsCrENslj1ncAf36qCGnliddbK9Iab7zI3v6jQR2Y1uI0h1BQTncjB8b36t9lsR-bWvvFJq_1yMWJepzGCxd9Tri9LdVaRg1N-5BNISrKDenZ1i2YtcpEP/s1600/IMG_4194.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjH8ChSuS779gxuZxVHuehaZeOsCrENslj1ncAf36qCGnliddbK9Iab7zI3v6jQR2Y1uI0h1BQTncjB8b36t9lsR-bWvvFJq_1yMWJepzGCxd9Tri9LdVaRg1N-5BNISrKDenZ1i2YtcpEP/s320/IMG_4194.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOM1288YvxmYXIPU61ckVjx3n8RYCqfEUkOU-dKnLyqGTN9oOnKFI8g8mhm2XKnljPGK5GgnoDbnmYF0x2lMWqcxXVIucX9jPcP8689fWTkG3fY5wCSQlhpVUOi_dopPSPh4lb5mNQj1qy/s1600/IMG_4910.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOM1288YvxmYXIPU61ckVjx3n8RYCqfEUkOU-dKnLyqGTN9oOnKFI8g8mhm2XKnljPGK5GgnoDbnmYF0x2lMWqcxXVIucX9jPcP8689fWTkG3fY5wCSQlhpVUOi_dopPSPh4lb5mNQj1qy/s320/IMG_4910.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-61022312402444276062020-08-19T23:01:00.001-07:002020-08-19T23:01:59.825-07:00Hyvitys, Arttu TuominenKirjailija Arttu Tuominen voitti alkuvuodesta ansaitusti Vuoden Johtolanka-palkinnon viime vuonna ilmestyneestä, ja uuden sarjan aloittavasta dekkaristaan Verivelka. Kesäkuussa ilmestyi Delta-sarjan toinen osa Hyvitys, jonka luin heti. Sen on kustantanut WSOY ja sivuja kirjassa on 355.<br />
<br />
Hyvityksessä pääosassa on Porin poliisissa työskentelevä Henrik Oksman, joka on tuttu hahmo jo Verivelan sivuilta. Henrik hälytetään töihin, kun Porilaiseen ravintola Venukseen on tehty kranaatti-isku. Isku on tapahtunut vain hetki sen jälkeen, kun hän on poistunut itse yökerhosta seuralaisen kanssa. Henrik joutuu kovan paikan eteen. Miten hän pystyy salaamaan vierailunsa Venuksessa, vaarantamatta tutkintaa, voiko hän edes tehdä niin? Jos hän paljastaa olleensa yökerhossa iskuiltana, hän joutuu paljastamaan kaikille totuuden itsestään, jota hän on varjellut koko elämänsä.<br />
<br />
Iskun tekijä, joka kutsuu itseään Lähettilääksi, on laittanut nettiin videon, jossa lietsotaan vihaa ja kannustetaan muitakin ihmisiä samanlaisiin tekoihin. Isku on isosti esillä kaikissa uutisissa ja Oksman käy kovaa taistoa itsensä kanssa, samaan aikaan kun yrittää saada Lähettilään kiinni.<br />
<br />
Hyvityksessä on mukana myös muita Verivelasta tuttuja poliiseja, toki kirjassa on myös uusia mielenkiintoisia hahmoja. Pidän Tuomisen kaikissa kirjoissa yksityiskohtaisista ja realistisista hahmogallerioista. Erinomaista työtä tässäkin osiossa kirjailijalta.<br />
<br />
Pidin Hyvityksestä todella kovasti. Se oli puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Tuominen jatkaa mallikasta kirjailijan työtään kirja kirjalta. Olen aina ihaillut hänen uskomattoman hyvää ja kuvailevaa tekstiä ja kielikuvien käyttöä. Ei jaaritella turhia, mutta kuvaillaan sopivasti sopivissa kohdissa. Ihailen myös Tuomisen rohkeaa otetta aiheiden ja teemojen valinnassa, ja sitä tapaa miten hän tasapainoilee näiden eri näkökulmissa.<br />
<br />
Kun Verivelassa ystävyys oli kirja sydän, niin Hyvityksessä sydämenä on itsensä hyväksyminen sellaisena kun on, vaikka sitten askel kerrallaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmybpyYBNpGqB5EHIg-Kskwp53MtIK0dRvk_g5e-gTCoPeX2nH3n9pJ-B0545W4YDQHPeDqX69auc7QHlXENtYGulTrTn7eEf-HshEeBGkaG3rokyxkmL2SYcaw_27hB3NjoRd8Rvt1UyZ/s1600/IMG_3953+2.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmybpyYBNpGqB5EHIg-Kskwp53MtIK0dRvk_g5e-gTCoPeX2nH3n9pJ-B0545W4YDQHPeDqX69auc7QHlXENtYGulTrTn7eEf-HshEeBGkaG3rokyxkmL2SYcaw_27hB3NjoRd8Rvt1UyZ/s320/IMG_3953+2.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<br />Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-39396577493658933232020-08-15T03:07:00.000-07:002020-08-15T03:07:12.910-07:00Jylhäsalmen sydänkesä, Kirsi PehkonenNyt on ollut hyvin erikoinen kevät ja kesä koko maailmassa, mutta myös blogissani. Olen kyllä lukenut kirjoja todella paljon, mutta jotenkin tämä kirjoittaminen on täysin jumiutunut. Tänään otin kuitenkin asiakseni saada taas kirjoitusmoodi päälle, ja tarkoitus on saada taas kunnollinen säännöllinen rytmi tänne kirjoittamiseen. On ainakin luvassa paljon huikeiden kirjojen bloggausta =)<br />
<div>
<div>
<br /></div>
<div>
Keväällä ilmestyi Kirsi Pehkosen Jylhäsalmen sydänkesä. Luin sen tuossa huhti-toukokuun vaihteessa. Se on Pehkosen neljäs Jylhäsalmi-sarjan kirja. Sivuja kirjassa on 263 ja sain sen arvostelukappaleeksi Karistolta. </div>
</div>
<div>
<br />
Maiju on luvannut raivata ja laittaa sukunsa taloa kuntoon Jylhäsalmella myyntiä varten. Avukseen hän saa serkkunsa Hennan. He raivaavat Reunamäen taloa ja pihapiiriä yhdessä, mutta Maijulla on aikaa viettää siellä myös yksin, Henna kun on vähän menevämpi ihminen. He tutustuvat tietysti myös Jylhäsalmen asukkaisiin ja myös kylän poikamiehiin. Maiju tutustuu myös Reunamäen naapurin vanhaan isäntään jolla on omat muistonsa ja tarinansa kerrottavana Reunamäen historiasta.<br />
<br />
Jylhäsalmen sydänkesä, on sarjan ensimmäisen osan Sydämenasioita Jylhäsalmella kanssa suosikkejani tässä sarjassa, vaikka siis kaikki Jylhäsalmet ovat todella hyviä. Tässä uusimmassa teoksessa päätarinan ohella kulkee hieno historiallinen tarina, aikajanalla huhtikuu 1942 - syyskuu 1951. Tämä historian havina sopi todella hienosti tähän kirjaan, ja täydensi kirjan loistavaksi kokonaisuudeksi. Lukutunnelma oli Jylhäsalmen sydänkesässä vertaansa vailla, se tuli ihan iholle. Ihan kuin olisin itse ollut Jylhäsalmella.<br />
<br />
Pidän Pehkosen miellyttävästä kerronnasta, sanat, rivit ja sivut liitelevät eteenpäin. On helppo piirtää mieleensä paikat, maisemat, ihmiset ja tapahtumat. Taitavaa työskentelyä kirjailijalta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqpa1z-Pl7xaXExFjRO1LQ1uKklFpznzQU3n9pmfy6vAvjd5Dc0Qn-PhHw5MCCdEI2KTLF43y7ELczjSAHqw6wCV4Rut3LiS4fsfSfY_GQ1aefo5XHXeoQxAVWnboypt1Ypn2w47FM2eQJ/s1600/IMG_2949.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqpa1z-Pl7xaXExFjRO1LQ1uKklFpznzQU3n9pmfy6vAvjd5Dc0Qn-PhHw5MCCdEI2KTLF43y7ELczjSAHqw6wCV4Rut3LiS4fsfSfY_GQ1aefo5XHXeoQxAVWnboypt1Ypn2w47FM2eQJ/s320/IMG_2949.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtosoZIisbV7FjmsVZZhVR8EYS2nB8l-Ku3BytbZZUXnaSksRL5p_is7B5erWjahyphenhyphen8oXf0vmAbs9pQWNq8sIXhkeYwJ1s_M68wo_HlH6np_RbFun-XSIKHh8M1yvsC5bNA6Cq6LoLCOQQ0/s1600/IMG_4576.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtosoZIisbV7FjmsVZZhVR8EYS2nB8l-Ku3BytbZZUXnaSksRL5p_is7B5erWjahyphenhyphen8oXf0vmAbs9pQWNq8sIXhkeYwJ1s_M68wo_HlH6np_RbFun-XSIKHh8M1yvsC5bNA6Cq6LoLCOQQ0/s320/IMG_4576.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-59582078570384998942020-06-09T04:59:00.000-07:002020-06-09T04:59:46.321-07:00Vieraat, Johanna SinisaloKeväällä Karistolta ilmestyi Johanna Sinisalon kirja Vieraat. Teos valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun voittajaksi 2019 keväällä. Luin tämän juuri viime viikolla, kirjassa on sivuja 448. Aiemmin olen Sinisalolta lukenut hänen esikoisteoksensa, Finlandia-palkinnon saaneen Ennen päivänlaskua ei voi.<br />
<br />
Siirillä ja Essillä on elämässä kaikki hyvin. Molemmilla on ura ja heillä on kaksi lasta 6-vuotias Sissi ja 2-vuotias Luukas. Elämä saa kuitenkin kovan kolauksen, kun Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on myös jo arpeutumaan alkanut haava. Miksi Sissi, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsemmältä ja fiksulta lapselta, haluaa vahingoittaa itseään? Tekeekö joku muu, jotain pahaa Sissille? Tapahtuu myös muita outoja asioita, joista Siiri yrittää päästä selville ja pohtii Sissin osuutta asiaan. Essi taas näkee omalla tavallaan asioita ja suhtautuu niihin eri tavalla kuin Siiri. Loppujen lopuksi koko lähipiiri on epäileväinen, kuka voi luottaa ja kehenkin, ja keneen Sissi luottaa?<br />
<br />
No nyt täytyy kyllä sanoa, että oli positiivisella tavalla hyvin omanlainen ja erilainen kirja. Pidin tästä paljon. Tässä kirjassa pureudutaan uudenlaisella tavalla siihen, kuinka eri tavalla perheenjäsenet kokevatkaan elämän, ja miten läheisimmätkään ihmiset eivät huomaa kaikkea, mitä omassa perheessä tapahtuu. Pidin erityisesti kirjan rakenteesta, jossa Essi, Siiri ja Sissi toimivat kaikki kolme näkökulmahenkilöinä, se sopii tähän kirjaan täydellisesti. Luukas on myös hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa, ja hänen osuutensa kirjassa tulee esiin omalla tavallansa.<br />
<br />
Sinisalo kirjoittaa todella houkuttelevasti, oli äärimmäisen vaikeaa laskea välillä kirjaa käsistään. Kun oli vähän enemmän aikaa lukea, sivuja kääntyilikin verkkaiseen tahtiin. Henkilöhahmot olivat hyvin todentuntuisia, ja oli mielenkiintoista kun pääsi heidän ajatuksiinsa niin hienosti sisään. Mitenkään ahdistava tai raaka kirja ei ole, vaan kevyempää kauhua. Todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaan hyvin hätkähdyttävä. Oikein todella hyvä ja erilainen lukukokemus! Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNXAXHICz1Iqps1KbqPidlpZI6kmwnQzTVDLczagiWPZYJaHzeNuElLGcIqs9BJWKWGiNK6iv5ZcQDaQ_a8ESWfumVOpRWGO96t0hOAkSDqxfAlaCOII_WugQ8Bgu4BsTmftT2SSP2tgt-/s1600/IMG_3805.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNXAXHICz1Iqps1KbqPidlpZI6kmwnQzTVDLczagiWPZYJaHzeNuElLGcIqs9BJWKWGiNK6iv5ZcQDaQ_a8ESWfumVOpRWGO96t0hOAkSDqxfAlaCOII_WugQ8Bgu4BsTmftT2SSP2tgt-/s320/IMG_3805.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-29798820421681484892020-06-09T03:13:00.001-07:002020-06-09T03:46:09.823-07:00Helsingin murhahistoria; 110 tarinaa henkirikoksista, Pauli JokinenKeväällä tietokirjailija Pauli Jokiselta ilmestyi kirja Helsingin murhahistoria; 110 tarinaa henkirikoksista. Luin kirjan toukokuun alussa. Sen on kustantanut Into ja sivuja teoksessa on 252. Kiitos Intolle arvostelukappaleesta.<br />
<br />
Jokinen on koonnut kirjaansa 110 henkirikostarinaa Helsingin seudulta, ja ne sijoittuvat 1800-luvulta aina nykypäivään asti. Tarinat ovat tiivistetty hyvin 1-2 sivuun ja lähteinä on käytetty kattavasti paljon erilaisia kirjoja, lehtiä, ja Tv-sarjoja. Tapaukset ovat mielenkiintoisia, ja tietysti osa näistä on sellaisia mistä on itsekin lukenut kirjoja ja lehtijuttuja. Jotkut kirjan tapauksista on saatu selvitettyä heti, toiset vuosia myöhemmin ja osa on jäänyt selvittämättä.<br />
<br />
Oli mielenkiintoista lukea myös todella vanhoista tapauksista. Olen lukenut samantyylisiä kirjoja aiemminkin paljon, nyt tuli taas paljon uusia ja mielenkiintoisia tapauksia eteen. Kirjassa tulee esille hyvin myös se, kuinka rikostutkintatavat ovat muuttuneet. Vaikka ennen ei ollut käytössä nykyajan tekniikkaa, saatiin silloinkin uskomattomasti selville pikkuasioitakin. Joitakin joskus kyllä ihan vahingossakin.<br />
<br />
Kirjassa on jaettu Helsinki osiin ja tapaukset lajiteltu niiden mukaan. Karttojakin kirjasta löytyy ja niihin on merkitty näitä tapauksien sijainteja. Teksti on hyvin sujuvaa ja ytimekästä, lisäksi kirjasta löytyy kuvia.<br />
<br />
Oikein mielenkiintoinen ja hyvä lukukokemus, suosittelen kaikille rikoskirjallisuutta lukeville!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmrah72SFYZw2UVi57lMWnaMmqFyfBwk68IXKLoM36Pq2G4Ie-X8n9PNqeM7yd62_t2vb1cQPfoRGt82wzTrh2KyaoYgsfupXOpdJPfodTODHv_mbCz2yyyI7QwtwF123HRXKN5UvtuShl/s1600/IMG_3610.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmrah72SFYZw2UVi57lMWnaMmqFyfBwk68IXKLoM36Pq2G4Ie-X8n9PNqeM7yd62_t2vb1cQPfoRGt82wzTrh2KyaoYgsfupXOpdJPfodTODHv_mbCz2yyyI7QwtwF123HRXKN5UvtuShl/s320/IMG_3610.JPG" width="240" /></a></div>
<br />
<br />Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9024139507469017390.post-58796284673948089372020-05-07T00:47:00.001-07:002020-05-07T00:47:22.552-07:00Varotoimia, Nelli HietalaPari viikkoa sitten, luin viikonloppulukemisena juuri ilmestyneen kirjan Varotoimia. Sen on kirjoittanut Nelli Hietala ja sen on kustantanut Karisto. Sivuja kirjassa on 167. Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!<br />
<br />
Taimi on kolmekymppinen sinkku, joka työskentelee vakuutusten parissa, ja on aina varovainen, voisi jopa sanoa ylivarovainen, jos se kuuluisi Taimin sanavarastoon. Hän on palaamassa viikonlopun vietosta ystävänsä luota bussilla, arvioi tien liukkautta ja kuskin ajotapaa, kun eräältä pysäkiltä bussiin astuu komea mies ja istahtaa Taimin viereen. Taimi ihmettelee miksi juuri hänen viereensä, kun bussissa on muuallakin tilaa?<br />
<br />
Taimin päässä hälytyskellot soida, mitä jos mies yrittääkin iskeä hänet? Eikö kaikki komeat miehet yritä, koska tietävät olevansa komeita? Miksei mies käytä turvavyötä? Hän ei ainakaan missään nimessä ala vastailemaan vieraan miehen uteluihin, joita epäilemättä on tulossa. Mies kuitenkin pysyy hiljaa, ja Taimi joutuu aloittamaan keskustelun kehoittamalla miestä laittamaan turvavyön. Keskustelu on varsin nihkeää ja bussin pysähtyessä lyhyelle tauolle, Taimi päättää käydä asemalla vessassa. Aina jämpti ja mielummin etuajassa kuin myöhässä oleva Taimi tulee vessasta ja huomaa bussinsa takavalojen kaartavan aseman pihasta jo tielle. Hän on jäänyt kyydistä, mutta niin on jäänyt Taimin viereen istahtanut komea mieskin.<br />
<br />
Koska seuraava bussi tulee vasta aikaisin aamulla, Taimin on huolehdittava sekä itsensä, että vierustoverinsa johonkin yöpymään, ja aamulla bussiin. Pienestä kyläpahasesta löytyykin mökkikylä, josta yöpaikka järjestyy, mutta sielläkin tulee vastaan erilaisia haasteita, joihin voi suhtautua joko hyvällä rennolla huumorilla, tai Taimin tapaan vakavasti riskejä laskien. Mitä tästä vielä seuraa?<br />
<br />
No, tästä seuraa hulvattoman hauska ja pirteä kirja =) Niin rentouttavaa ja iloista luettavaa, viimeisen päälle hyvänmielen kirja! Jo pelkästään kansikuvasta tulee hyvälle tuulelle. Hietala kirjoittaa todella elävästi, lukiessa hymyilyttää ja naurattaa ääneen. Miellyttävää leppoista luettavaa, oikein harmitti kun kirja loppui, sillä tätä olisi voinut lukea vaikka kuinka pitkään. Hiljaa mielessäni mietin, voisikohan tälle olla luvassa jatkoa...<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoyUC_-ybRO9jTA31JVLihFm-Z9wM0jhf7WfgJTOetxgJMLZUt99UJ0sl1LnHlPrcm9mn_r_E1huuw0q5HKAWURfvQIrR5O5IZm67Q5UXlMB7ix9e7xgGuESnYWL2QSpyA2mi8ibCuo4qk/s1600/IMG_2965.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1200" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoyUC_-ybRO9jTA31JVLihFm-Z9wM0jhf7WfgJTOetxgJMLZUt99UJ0sl1LnHlPrcm9mn_r_E1huuw0q5HKAWURfvQIrR5O5IZm67Q5UXlMB7ix9e7xgGuESnYWL2QSpyA2mi8ibCuo4qk/s320/IMG_2965.JPG" width="240" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br />Jonnan Lukunurkkaushttp://www.blogger.com/profile/00290894811353946877noreply@blogger.com0