Elokuun 11. 2013 - jonnanlukunurkkaus
Vielä on kesää
jäljellä…Nyt toinen blogivieraani pääsee ääneen. Ystäväni Marika suosittelee
teille seuraavanlaista luettavaa:
Tykkään lukea
erityisesti romaaneja, joissa on romantiikkaa ja jännitystä. Aurinkoiseen
kesään sopii mielestäni kevyet romaanit, joissa on romantiikan lisäksi
komiikkaa tai kepeää sanailua. Tähän listaan valitsemani kirjat sopivat hyvin
aurinkoisella nurmikolla luettavaksi.
Rakkautta, vahingossa
on Veera Vaahteran vuonna 2013 ilmestynyt kirja. Kirjassa on 239 sivua.
Valitsin kirjan luettavaksi, koska luin tekijän esikoisteoksen (Onnellisesti
eksyksissä, 2012) viime vuonna ja pidin sen kevyestä kirjoitustyylistä. Kirja
kertoo pääkaupunkiseudulla asuvasta Pihlasta, jonka luotettava avopuoliso
pakenee vauvauutisen kuultuaan Intiaan meditoimaan. Pihla päättää hakea
elämälleen uuden suunnan ja muuttaa pohjoiseen mummolta perimäänsä taloon.
Kirjassa on lukuisia samaistuttavia, hauskoja hahmoja ja ihanaa Lapin miljöö
kuvausta. Kirja on huomattavasti parempi kuin kirjailijan esikoisteos. Tämä
kirja sopii kesälukemiseksi kaikille romantiikasta ja kevyestä luettavasta
pitävälle.
Tuomas Kyrön
Mielensäpahoittaja (2010) ja Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike (2012). Molemmissa
kirjoissa on 130 sivua. Kirjat kertovat 80-vuotiaasta suomalaismiehestä, jonka
vaimo on joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle ja miehen on opeteltava
elämään yksin omassa tuvassaan. Kirjassa on humoristinen ote maailman menoon
tänä päivänä ja ennen, jolloin kaikki oli Mielensäpahoittajan mukaan paremmin.
Ensimmäisessä osassa keskitytään enemmän päivittäiseen selviytymiseen, avun
hyväksymiseen ja ystävän menetykseen, ja toisessa osassa perinteiseen
ruuanlaittoon eli perunaan. Kirjoissa on myös muutama muu hahmo kuten naapuri
Kolehmainen, poika, bussissa matkaavat koululaiset ja tohtori Kivinkinen, jotka
tuovat värikkyyttä kirjaan. Mielestäni kirjaa lukiessa on oivallettava tietty
”vanhan miehen” rytmi, jotta siitä saa enemmän irti.
Tämä kirja tuli valittua
naisten lehden suosituksesta, pelkän nimen ja kansikuvan perusteella.
Kansikuvassa komeilee hyvä kroppainen mies. Stockan herkku on Jaana Taposen
vuonna 2012 ilmestynyt kirja. Kirja kertoo ystävyksistä mitättömästä,
perheellisestä Annasta ja upeasta, menestyvästä Donnasta, jotka tapaavat
Stockan Herkussa komean, rikkaan miehen. Kuka ihastuu ja keneen ja millä
seurauksilla? Kirja on kirjoitettu kepeästi sanaillen ja vaikuttaakin alkuun
kevyeltä, mutta pinnan alla käsitellään syvempiä aiheita. Kirjassa on 380
helposti luettavaa sivua. Taposelta on ilmestynyt myös kolme muuta kirjaa,
joita suosittelen kepeäksi kesälukemiseksi Unelmavaras (2010), Lalalandia
(2009) ja Väärä varustus (2008).
Jarkko Sipilä on yksi
kotimainen dekkaristi suosikkini ja etenkin hänen Takamäki-sarjansa.
Takamäki-sarjaan kuuluu 13 kirjaa, joista viimeisin Valepoliisi ilmestyy
kesällä 2013. Kirjat kertovat rikoskomisario Takamäestä, ataripoliisi Suhosesta
ja ylikonstaapeli Joutsamosta, jotka tekevät töitä Helsingin murharyhmässä. Vaikka
jokaisessa osassa on oma murhansa, niin henkilöiden yksityiselämä menee
eteenpäin ja siksi suosittelen lukemaan kirjat järjestyksessä. Eikä kannata
ensimmäisen kirjan jälkeen luovuttaa vaan kirjat paranevat edetessään, näin on
moni todennut. Kirjojen tapahtumat sijoittuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulle,
joten täällä asuessani tapahtumapaikat ovat tuttuja. Kirjat tempaisevat niin
mukaansa, että odotan koko ajan törmääväni Suhoseen varjostushommissa ja
muistelen kulkiessani missä mikäkin murha on tapahtunut. Sari Luhtasen löysin
ystäväni suosituksesta viime kesänä, jolloin luin hänen molemmat edelliset
teoksensa Tuulin viemää (2011) ja Kaikkea kaunista (2012). Joista jälkimmäinen
oli ehdottomasti parempi, ihana romanttinen luksustarina. Hänen uusin romaaninsa
Murusia on ilmestynyt keväällä 2013. Kirjassa on 224 sujuvasti etenevää sivua.
Kirja kertoo Emmistä ja Lilistä, ystävistä, jotka rakastavat ruuanlaittoa.
Vedonlyönnin tuloksena he osallistuvat ravintolapäivään ja viimeinkin Emmi
pääsee varjosta loistamaan. Kirjassa tehdään tulevaisuuden suunnitelmia ja
luotetaan ystävään. Kirjaa lukiessa tulee vesi kielelle niin ruuan kuin
miestenkin suhteen. Hauskana lisukkeensa on, että kirjan kaikki kappaleet
liittyvät jotenkin ruokaan.
Kiitos Marika 
Itse
voin lisäksi suositella Mielensäpahoittajan kolmatta jatko-osaa nimeltä Miniä.
Yhtä lyhyt kirja kuin edeltäjänsä. Itse luin juuri kaikki nämä kolme tällä
viikolla. Mielensäpahoittajaa lukiessani nauroin vedet silmissä ja hihittelin
itsekseni jatkuvasti, Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike aiheutti myös naurua,
ei ihan vedet silmissä, mutta kuitenkin. Miniässäkin saa kyllä nauraa, muttei
ihan vedä vertoja kahdelle ekalle. Ensimmäinen oli siis paras! Jatkoa
osotellessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti