Korppikuningas

Tällä viikolla vietetään dekkariviikkoa, joten pitäähän sitä blogata dekkarista =) Sain Tammelta arvostelukappaleeksi Elly Griffithsin viidennen suomennetun kirjan Ruth Galloway-sarjasta, Korppikuningas. Kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta. Korppikuningas on alunperin ilmestynyt 2013 ja suomennos ilmestyi nyt keväällä. Sivuja kirjassa on 372. Seuraava suomennos sarjaan ilmestyy syksyllä.

Ruth saa kuulla opiskeluaikaisen ystävänsä Danin kuolemasta. Hän on kuollut oman kotinsa tulipalossa, joka on sytytetty tahallaan ja ovi salvattu niin, ettei Danilla ole ollut pakomahdollisuutta. Ennen kuolemaansa Dan on tehnyt merkittävän arkeologisen löydön, ja lähettänyt Ruthille kirjeen, jossa hän pyytää Ruthilta asiantuntija-apua, mutta ilmaisee myös olevansa peloissaan löytönsä takia. Ruth saa kirjeen vasta kuultuaan Danin kuolemasta, mikä aiheuttaa Ruthille jo kylmiä väreitä, mutta pian Ruth saa soiton Danin löydöksestä ja hänet kutsutaan Blackpooliin.

Ruthilla alkaa kesäloma ja hän matkustaa Blackpooliin tytterensä Katen ja ystävänsä Cathbadin kanssa. Katen isä komisario Nelson sattuu lomailemaan kotiseudullaan Blackpoolissa samaan aikaan, ja niin Ruth ja Nelson kohtaavat jälleen työn ja vapaa-ajan äärellä, ja tunteet väreilevät kuin Blackpoolin kuuluisan huvipuiston vuoristorata.

Ihastuin Elly Griffithsin ensimmäiseen kirjaan Risteyskohdat kovasti kun se ilmestyi, eikä viehätys ole kadonnut sarjan edetessä. Olen lukenut kaikki sarjaan kuuluvat kirjat ja Korppikuningas oli ensimmäinen sarjan kirja, joka olisi mielestäni kaivannut vähän tiivistystä. Joitakin asioita toisteltiin ja vatvottiin turhan pitkään, mutta siitäkin huolimatta kirja oli erinomainen. Kirja sijoittuu alkua lukuunottamatta nyt vaihteeksi Blackpooliin, tutun Norfolkin sijaan. Onnistunut ympäristön vaihdos tuo mukavan erilaisuuden kirjaan. Pidän kovasti Griffithsin tyylistä kirjoittaa vetävää ja mielenkiintoista tekstiä. . Myös tällainen ihminen joka ei ymmärrä arkeologiasta mitään, pääsee hyvin Ruth Gallowayn lumoavaan maailmaan ja mystiikkaan ja viihtyy kirjan parissa. Arkeologia on vain yksi osa tätä hienosti luotua kokonaisuutta.

Jos ei ole vielä lukenut yhtään Griffithsin dekkaria, suosittelen lämpimästi! Tässä sarjassa ei mässäillä raakuuksilla, henkilöhahmot ovat uskottavia ja Norfolkin suolamarskin maisemien kuvaus on osa viehättävyyttä, hienoja juonen käänteitä unohtamatta. Sarjan kirjat kannattaa ehdottomasti lukea järjestyksessä, henkilöiden ja tapahtumien taustojen takia.