tiistai 21. elokuuta 2018

Leipuri

Tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista olen odottanut eniten Arttu Tuomisen neljättä kirjaa Leipuria. Viime viikon maanantaina sain kirjan käsiini uunituoreena ja torstaina olin Leipurin julkkareissa. Sivuja kirjassa on 350 ja kirjan on julkaissut Myllylahti. Leipuri on tämän kirjasarjan päätösosa, aiemmista osista Muistilabyrintti (2015), Murtumispiste (2016) ja Silmitön (2017) olen kirjoittanut myös blogiini.

Porissa paahtaa paikoilleen pysähtynyt helleaalto. Porin poliisin Liisa Sarasoja, Ilari Strand, Janne Rautakorpi, Tero Vähäsavo ja Mikko Metsänen joutuvan helteiden lisäksi hikoilemaan työn ääressä, uunien paahteessa kun vuosia sitten kaupunkia kuohuttaneet Leipuri-murhat saavat jatkoa, mutta uhrit valikoituvat nyt erilailla. Murhaajalla vaikuttaa olevan hallussaan tietoja, joita ei pitäisi olla kuin poliisilla. Arttu Tuominen kuljettaa lukijansa vuosien taakse alkuperäisiin Leipuri-murhiin samalla kun nykyhetkessä poliisit yrittävät päästä murhaajan jäljille. Mitä tapahtui vuosia sitten ja miksi tämä kaikki tapahtuu nyt? Lisäksi Liisa Sarasoja painii henkilökohtaisessa elämässään menneisyyden varjoissa ja Juha Lahdenperän kanssa Liisa pohtii yhteistä tulevaisuutta, onko se mahdollista edes? Myös Janne Rautakorpi joutuu avaamaan muistilabyrintissään arkoja, kipeitä muistoja, mutta miten Rautakorpi sen kestää? niinikään Ilari Strand käy menneisyyttään läpi, jotta voi nähdö tulevaisuuteen. Leipurin jälkeensä jättävän käryn perässä kulkee joukko Porin poliiseja haavoineen, ollaan kilpajuoksussa murhaajan ja ihmismielten synkimpien syvyyksien kanssa.

Odottaessani tätä kirjaa olen monesti ehtinyt miettiä millaisen päätöksen sarja saa ja olen vähän haikeastikin miettinyt että tämän kirjan myötä taakse jää aivan mahtavia hahmoja ja tapahtumia. Nyt kun kirja  ja sarja tuli päätökseen, olen hyvillä mielin, koska Leipuri oli aivan täydellinen päätös tälle sarjalle. Juuri näin sen piti päättyäkin, koko kirja ja koko sarja. Aiemmatkin osat ovat olleet erinomaisia ja olen niistä pitänyt paljon, mutta tällä hetkellä tuntuu että Leipuri on näistä paras. Leipuri on pysäyttävä, koukuttava ja viihdyttävä kirja. Vaikka ollaan vakavien ja rankkojen asioiden ytimessä, Tuominen osaa samalla myös viihdyttää lukijaansa. Arttu Tuomisen kirjoissa yllättävät käänteet ja tällainen hienovarainen psykologinen ote on tullut tutuksi jo aiemmissa kirjoissa. Ihmismieli ja sen syvät salat ja taistelut tuovat kirjaan omanlaisen kiehtovuuden. Rinnakkain kulkevat tarinat, pääjuoni, sivujuonet ja erinomaiset hyviksi hiotut hahmot muodostavat hallitun, mielenkiintoisen ja erinomaisen kokonaisuuden, unohtamatta kirjailijan vaikuttavaa kieltä ja kuvailua.

Leipurin lukee nopeasti, sillä kirjaa on vaikea laskea käsistään. Itsekin meinasin myöhästyä Leipurin julkkareista, kun unohduin kotisohvalle kirjaa lukemaan ja alkamassa oli juuri kirjan loppuhuipennus! Nyt jäämme mielenkiinnolla seuraamaan Arttu Tuomisen lupaavasti alkanutta kirjailijan uraa ja odottamaan uuden sarjan ensimmäistä osaa.


 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...