torstai 29. maaliskuuta 2018

Afroditen askelin

Eilen oli varsinainen lukupäivä. Ehdin pitkästä aikaan lukemaan oikein pidemmän kaavan mukaan ja luinkin yhden kokonaisen kirjan ja vähän toista kirjaa lisäksi. Harvinaista herkkua tällaiset lukupäivät 😊 Luin eilen kahdelta istumalta Anne Salovaaran viime vuonna ilmestyneen nuortenkirjan Afroditen askelin. Se on Salovaaran esikoisteos ja sen on kustantanut Nordbooks. Sivuja kirjassa on 133.

Afroditen askelin on kymmenen novellin kokoelma, joissa päähenkilöt ovat nuoria ja nuoria aikuisia. Teemoina ovat mm. pelot, vapaus, oman tiensä etsiminen ja itsestä päättäminen ja rakkaus. Novellit ovat lyhyitä, pari pidempääkin löytyy. Kaikki novellit sijoittuvat nykyaikaan, mutta kirjassa on yksi erityinen piirre, Kreikan mytologia. Novellit voi lukea sellaisenaan ja ne toimivat hyvin, mutta jos on tarkkaavainen ja tuntee Kreikan mytologiaa, huomaat yhtäläisyyksiä. Jos et tunne Kreikan mytologiaa, se ei siis haittaa, mutta jos kiinnostaa tietää yhtäläisyyksistä, kirjan lopussa epilogissa on listattu novellien nimet ja mihin Kreikan mytologiaan novelli liittyy. Pelkästään lukemalla ne saattaa jo ymmärtää mistä yhtäläisyyksistä on kysymys, jos ei, niin nopeasti googlaamalla ne löytyy. Itsekin googlasin muutaman vieraamman jutun. Ja tosiaan jos ei Kreikan mytologia tunnu omalta jutulta, novellit voi lukea muutenkin ja ne ovat hyviä. Ainoastaan yksi novelli oli kokonaan ja selkeä Kreikkaan ja mytologiaan liittyvä.

Novellit ovat helppolukuisia ja nopeatempoisia. Salovaara kirjoittaa hienoa sujuvaa kieltä ja koukuttaa kyllä lukijansa heti. Vaikka Afroditen askelin on nuortenkirja, se kyllä luontuu myös aikuiselle ihan hyvin. Pidin kirjasta ja sen teemat oli valittu hyvin ja monipuolisesti. Novelleista löytyy sekä iloa että synkkyyttä, puhuttelevuutta ja yllätyksiä. Hyvä lukukokemus ja vähän erilainen, erottuu positiivisesti joukostaan. Kiitos kirjailijalle kirjasta!






sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Kesyt kaipaavat, villit lentävät ; matkapäiväkirjani sivuilta

Näin talvilomakuukausina ihmiset matkustelevat paljon, sekä kotimaassa että ulkomailla. Joten minäkin matkustin, sekä kotimaassa että ulkomailla, kirjailija Terhi Rannelan seurassa, tosin kirjan muodossa 😊 Luin siis Rannelan vasta ilmestyneen Kesyt kaipaavat, villit lentävät: matkapäiväkirjani sivuilta. Aiemmin Terhi Rannelalta olen lukenut kirjan Frau, ja pidin siitä kovasti.

En ole kovin montaa matkakertomusta lukenut, en oikein tiedä miksi. Joitakin on toki tullut luettua, mutta hyvin vähänlaisesti. En ole mikään kova matkustajakaan. Olen käynyt Ruotsissa ja Virossa useita kertoja, Saksassa pari kertaa, Ranskassa häämatkalla ja Englannissa kerran. Kotimaassa on toki tullut tehtyä kesälomareissuja ja muita, mutta esimerkiksi Lapissa en ole käynyt koskaan, itä-Suomessakin vasta aikuisena. Kun luin Kariston kevätkatalogista tulevia kirjauutuksia ja näin tämän kirjan kannen, ihastuin heti, sen jälkeen vasta katsoin kirjan nimeä ja tekijää ja kirjan esittelyn. Vaikutti lupaavalta, eikä tarvinnut pettyä. Kirjan kansi näyttää livenä vieläkin kauniimalta kuin kuvassa, todella kaunis ja omalla tavallaan herkkä.

Rannela kirjoittaa kirjassaan omakohtaisista matkakokemuksistaan. Osa tekstistä on matkapäiväkirjamaista tekstiä, osa enemmän tarinamaista. Molemmat tyylit luontuu ja toimii. Tekstit ovat lyhyitä, pari vähän pidempää. Rannela kuvailee matkakohteita, ympäristöä, ihmisiä ja ruokia niin tarkasti ja sujuvasti, että väkisinkin piirtyy mieleen kuva kuin olisi itse paikan päällä, kirjailija itse matkaoppaana 😊 Kerronta on kaikenkaikkiaan luontevaa, kuvailevaa ja pohdiskelevaakin. Oli hienoa lukea myös kuinka kirjailija tekee töitä ulkomailla ollessaan, välillä pitkiäkin aikoja. Jos jotain olisin kirjaan lisää kaivannut, niin olisin halunnut tietää onko Rannela saanut pysyviä ystäviä ja tuttavia  ulkomailta, ja onko hän mahdollisesti palannut heitä tapaamaan.

Aivan mahtavan lisän kirjaan tuo kirjailijan kirjavinkit joita tipahtelee lukijalle pitkin kirjaa. Kirjoittelin kiinnostavia vinkkejä itselleni ylös, kunnes huomasin, että kirjan loppuun oli koottu hienosti lukuvinkkilista. Yksi listassa olleista suorastaan hypähti silmiini kirjastoreissulla, joten pakkohan se oli lainata heti. Muutaman päivän päästä tästä hain pari seuraava kirjaa kirjastosta, jotka olivat vinkkilistalla. Kesyt kaipaavat, villit lentävät oli minulla mukana kun olin äitini seurana kun hän meni erääseen tutkimukseen. Odotushuoneessa jutellessamme äitini puhuin yhdestä elokuvasta jota hänelle oli suositeltu ja se oli tulossa äidilleni kirjastosta. Kun sitten pääsimme tutkimushuoneeseen sisään ja aloin lukea, niin pari sivua luettuani Rannela kirjoittaa kirjasta jonka nimi kuulostaa tutulta, ja tajuan että tämä elokuva josta äitini on juuri viisitoista minuuttia sitten minulle puhunut, on tehty tästä kirjasta josta Rannela kirjoittaa. Mitä sattumia! Tämänkin kirjan varasin kirjastosta ja varmasti katson myös elokuvan.

Viihdyin todella mainiosti Terhi Rannelan matkassa maailmalla. Kirjavinkkien lisäksi sain myös matkaunelmia tietysti, ykkösenä niistä Islanti. Suosittelen lämpimästi jokaiselle matkakuumeiselle, mutta kirjan parissa viihtyy ilman matkakuumettakin. Kirjassa on sivuja 219 ja kiitokset taas Karistolle arvostelukappaleesta!









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...