Hyvitys, Arttu Tuominen

Kirjailija Arttu Tuominen voitti alkuvuodesta ansaitusti Vuoden Johtolanka-palkinnon viime vuonna ilmestyneestä, ja uuden sarjan aloittavasta dekkaristaan Verivelka. Kesäkuussa ilmestyi Delta-sarjan toinen osa Hyvitys, jonka luin heti. Sen on kustantanut WSOY ja sivuja kirjassa on 355.

Hyvityksessä pääosassa on Porin poliisissa työskentelevä Henrik Oksman, joka on tuttu hahmo jo Verivelan sivuilta. Henrik hälytetään töihin, kun Porilaiseen ravintola Venukseen on tehty kranaatti-isku. Isku on tapahtunut vain hetki sen jälkeen, kun hän on poistunut itse yökerhosta seuralaisen kanssa. Henrik joutuu kovan paikan eteen. Miten hän pystyy salaamaan vierailunsa Venuksessa, vaarantamatta tutkintaa, voiko hän edes tehdä niin? Jos hän paljastaa olleensa yökerhossa iskuiltana, hän joutuu paljastamaan kaikille totuuden itsestään, jota hän on varjellut koko elämänsä.

Iskun tekijä, joka kutsuu itseään Lähettilääksi, on laittanut nettiin videon, jossa lietsotaan vihaa ja kannustetaan muitakin ihmisiä samanlaisiin tekoihin. Isku on isosti esillä kaikissa uutisissa ja Oksman käy kovaa taistoa itsensä kanssa, samaan aikaan kun yrittää saada Lähettilään kiinni.

Hyvityksessä on mukana myös muita Verivelasta tuttuja poliiseja, toki kirjassa on myös uusia mielenkiintoisia hahmoja. Pidän Tuomisen kaikissa kirjoissa yksityiskohtaisista ja realistisista hahmogallerioista. Erinomaista työtä tässäkin osiossa kirjailijalta.

Pidin Hyvityksestä todella kovasti. Se oli puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Tuominen jatkaa mallikasta kirjailijan työtään kirja kirjalta. Olen aina ihaillut hänen uskomattoman hyvää ja kuvailevaa tekstiä ja kielikuvien käyttöä. Ei jaaritella turhia, mutta kuvaillaan sopivasti sopivissa kohdissa. Ihailen myös Tuomisen rohkeaa otetta aiheiden ja teemojen valinnassa, ja sitä tapaa miten hän tasapainoilee näiden eri näkökulmissa.

Kun Verivelassa ystävyys oli kirja sydän, niin Hyvityksessä sydämenä on itsensä hyväksyminen sellaisena kun on, vaikka sitten askel kerrallaan.

Jylhäsalmen sydänkesä, Kirsi Pehkonen

Nyt on ollut hyvin erikoinen kevät ja kesä koko maailmassa, mutta myös blogissani. Olen kyllä lukenut kirjoja todella paljon, mutta jotenkin tämä kirjoittaminen on täysin jumiutunut. Tänään otin kuitenkin asiakseni saada taas kirjoitusmoodi päälle, ja tarkoitus on saada taas kunnollinen säännöllinen rytmi tänne kirjoittamiseen. On ainakin luvassa paljon huikeiden kirjojen bloggausta =)

Keväällä ilmestyi Kirsi Pehkosen Jylhäsalmen sydänkesä. Luin sen tuossa huhti-toukokuun vaihteessa. Se on Pehkosen neljäs Jylhäsalmi-sarjan kirja. Sivuja kirjassa on 263 ja sain sen arvostelukappaleeksi Karistolta. 

Maiju on luvannut raivata ja laittaa sukunsa taloa kuntoon Jylhäsalmella myyntiä varten. Avukseen hän saa serkkunsa Hennan. He raivaavat Reunamäen taloa ja pihapiiriä yhdessä, mutta Maijulla on aikaa viettää siellä myös yksin, Henna kun on vähän menevämpi ihminen. He tutustuvat tietysti myös Jylhäsalmen asukkaisiin ja myös kylän poikamiehiin. Maiju tutustuu myös Reunamäen naapurin vanhaan isäntään jolla on omat muistonsa ja tarinansa kerrottavana Reunamäen historiasta.

Jylhäsalmen sydänkesä, on sarjan ensimmäisen osan Sydämenasioita Jylhäsalmella kanssa suosikkejani tässä sarjassa, vaikka siis kaikki Jylhäsalmet ovat todella hyviä. Tässä uusimmassa teoksessa päätarinan ohella kulkee hieno historiallinen tarina, aikajanalla huhtikuu 1942 - syyskuu 1951. Tämä historian havina sopi todella hienosti tähän kirjaan, ja täydensi kirjan loistavaksi kokonaisuudeksi. Lukutunnelma oli Jylhäsalmen sydänkesässä vertaansa vailla, se tuli ihan iholle. Ihan kuin olisin itse ollut Jylhäsalmella.

Pidän Pehkosen miellyttävästä kerronnasta, sanat, rivit ja sivut liitelevät eteenpäin. On helppo piirtää mieleensä paikat, maisemat, ihmiset ja tapahtumat. Taitavaa työskentelyä kirjailijalta.