perjantai 16. helmikuuta 2018

Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa

Luin viime viikolla Gummerukselta saamani arvostelukappaleen Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa, jonka on kirjoittanut Anna-Liisa Ahokumpu. Tämä on Ahokummun esikoisteos ja ilmestynyt tänä vuonna. Sivuja kirjassa on 175.

Viktor Satnislauksen kolmetoista sinfoniaa sijoittuu pääasiassa kahdeksankymmentäluvulle, mutta kirjan alussa ollaan vuodessa 1942 ja Rovaniemellä. Myöhemminkin kirjassa ollaan 40-luvulla mm. päiväkirjan muodossa.  Kirjan päähenkilönä on Max Halma. Hän on työlleen omistautunut perhostutkija joka löytää kuolleen äitinsä jäämistöstä harvinaisen perhosen. Max syventyy tutkimaan perhosta ja samalla hän alkaa selvittämään omia juuriaan ja isänsä kohtaloa. Oulun maakunta-arkistosta Max pääsee isänsä jäljille ja loppujen lopuksi löytää itsensä Saksan Hampurista, konserttisalista, totuuden ääreltä.

Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on tummien tunteiden sävyttämä romaani, hieno kirja. Ahokummun omanlaisensa pelkistetty kerronta sopii kirjaan hyvin. Kirja ei kuitenkaan ole mikään surkuttelukirja tummista sävyistään huolimatta. Mukana on salaperäisyyttä, vaiettuja totuuksia ja tunteita, vuosikymmenien odotuksia. Siinä on hienoa ajankuvausta sodan ajalta ja muutenkin kirja herättää heti alussa lukijan mielenkiinnon. Myös tietynlainen suppeus kirjassa on mielestäni juuri tähän teemaan sopiva. Kirjan kansi on yksinkertaisen kaunis.

Nyt on tullut paljon uusia kirjailijoita joilta olen jäänyt mielenkiinnolla odottamaan lisää tuotoksia, Ahokumpu liittyy samaan joukkoon. Hieno esikoisteos tämäkin.






maanantai 5. helmikuuta 2018

Tutkimattomilla vesillä

Nyt oli sellainen nuortenromaanifiilis ja luin arvostelukappaleeksi saamani Tutkimattomilla vesillä. Se on Henry Ahon kirjoittama ja Reunan kustantama. Sivuja kirjassa on 119. 

Roni on 12-vuotias poika joka on vähän erilainen. Hän on kokenut onnettomuuden josta on jäänyt fyysisiä heikkouksia. Hän on yksinäinen, viihtyy parhaiten perheen kesämökillä meren rannalla jännitystarinoita kirjoitellen. Eräänä aamuna Roni lähtee yksin merelle ja ajautuu pienelle saarelle, missä ei ole kuin kiviä ja pajukkoa. Saarella hän huomaa pajukaaren ja siellä erikoisen valon ja väreilyn. Kaari on portti toiseen maailmaan, Hukkuneiden laaksoon Uppelukseen. Ronilla alkaa uskomaton seikkailu, onko se unta vai jotain muuta? Kaiken lisäksi Uppeluksessa Roni on täysin terve ja löytää ympärilleen ystävällisiä ihmisiä, erityisesti yhden tytön...

Tutkimattomilla vesillä ei ole perinteinen seikkailuromaani, vaan rohkeasti erilainen. Miellyttää varmasti nuorta lukijaa joka on merihenkinen, kaipaa fantasiaa ja pieniä jännityksen vivahteita kirjaan. Myöskään romantiikan sävähdystä ei sovi unohtaa, sekin kirjasta löytyy. Pidin Ronista henkilöhahmona, se oli jotenkin suloinen sekoitus rikkinäisyyttä, rohkeutta ja jotain koskettavaa. 

Edelleen pidän Ahon tyylistä kirjailijana olla suora ja selkeä. Sopii hyvin hänen kirjoihinsa. Tutkimattomilla vesillä etenee reippaasti ja on nuorellekin varmasti nopealukuinen. Se aloittaa kirjasarjan Hukkuneiden laakso, johon on luvassa jatkoa tämän vuoden syksyllä. Tämän tiedon julkaisuun sain luvan kirjailijalta itseltään. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...