perjantai 19. lokakuuta 2018

Turun kirjamessut 2018

Turun kirjamessut olivat tänä vuonna 05-07.10.2018. Itse ehdin paikalle vasta sunnuntaina. Mitään suurempia suunnitelmia en ollut tehnyt messupäivän varalle, hiukan silmäillyt vain ohjelmaa. Aamupäivällä sitten auton nokka kohti Turkua ja kirjamessuja. Messuilun aloitin teekupposella ystävän seurassa ja messuhulinaa ihmetellessä. Siitä sitten messuja kiertämään.

Väkeä oli mukavasti, huomasi kyllä että oli sunnuntai, sen verran väljempää ihmisjoukossa oli. Kävin ensin kiertämässä messualueen ja tekemässä yleissilmäystä, sen jälkeen tutustuin tarkemmin ohjelmaan. Kävin kuuntelemassa mm. Jenni Pääskysaaren, Arttu Tuomisen ja Heli Laaksosen haastatteluja. Blogistipassi kaulassani herätti myös mielenkiintoa ja pari kirjamyyjää halusi kuulla lisää kirjabloggaamisesta. Toki myös kirjaostoksia tuli joitakin tehtyä.  Löysin yhden joululahjan yhdelle kummilapselle, antikvariaatin puolelta löysin itselleni pari aarretta, alennusmyynneistä huumoria ja pojalle kotiin tuliaisiksi Herra Hakkaraista aakkosten ja numeroiden kera.

Ensi viikolla on vuorossa Helsingin kirjamessut. Vähän olen jo ehtinyt silmäillä messulehteä, ja odotan messuja kovasti. Blogini facebooksivulla on tämän viikon sunnuntaihin asti käynnissä arvonta, josta voi voittaa yhden päivän lipun Helsingin kirjamessuille, käykääpä osallistumassa =) https://www.facebook.com/JonnanLukunurkkaus/


torstai 13. syyskuuta 2018

Iltalaulaja

Luin kesällä Kati Tervon kirjan Iltalaulaja. Tämä oli ensimmäinen kirja jonka luin kyseiseltä kirjailijalta. Iltalaulaja on Otavan kustantama, se on ilmestynyt viime vuonna ja siinä on 204 sivua. Tämän kirjan löysin ihan sattumalta kirjastosta, nimen ja kannen takia kiinnitin siihen huomioni, ja takakannen luettuani oli pakko lainata kirja.

Alkukesällä 1945 iäkäs taiteilija Ellen saapuu Hämeeseen kesähuvilalleen Casa Biancaan. Ellenin on tarkoitus viettää huvilallaan koko kesä maalaten. Arkensa avuksi hän saa nuoren maalaistytön Taimin. Nämä kaksi tutustuvat toisiinsa hiljalleen, Taimi ihailee taiteilijaa joka on ja on aina ollut oman tiensä kulkija. Ellen maalaa ja muistelee elämäänsä, Taimi seuraa taiteilijan työskentelyä ja haaveilee omasta tulevaisuudesta, omasta tiestään ja samanlaisesta rohkeudesta mikä Ellenillä on. Kun Taimi pääsee Ellenin malliksi, näkevät he toisensa uudella syvemmällä tavalla. Kesä 1945 on sekä Taimille että Ellenille hyvin merkityksellinen, kummallekin omalla tavallaan.

Jos tätä kirjaa pitäisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se sana olisi kaunis. Kirjan nimi, kansi ja tarina on kaunis kuten myös Tervon kieli ja kuvailu on hyvin kaunista. Mitään järisyttäviä tapahtumia kirjassa ei ole, vaan se on herkkä kertomus kahdesta erilaisesta ja eri ikäisestä naisesta ja heidän kohtaamisestaan Hämeen kesässä. Mielenkiintoinen ja mukava lukuelämys. Sopi itselleni hyvin iltalukemiseksi kaiken kesän kiireen keskellä. Iltalaulajan kanssa oli hyvä rauhoittua yötä kohden. Kun tässä saan kirjakasaani luettua pienemmäksi, aion kyllä tutustua Kati Tervon tuotantoon paremmin.



tiistai 11. syyskuuta 2018

Kasvukipuja Katajamäellä

Luin huhti-toukokuun vaihteessa Anneli Kivelän uutuuden Kasvukipuja Katajamäellä. On taas ollut niin paljon vipinää ja vilskettä etten ole valitettavasti ehtinyt bloggaamaan kirjasta aiemmin. Koko loppukevät ja kesä kokonaisuudessaan oli hirveän hektinen ja muutimmekin perheen kanssa, jonka myötä tuli vähän kaikenlaista uutta elämään. Lukeminen on ollut vähäistä tässä kaikessa muutoksen pyörteessä. Mutta lukenut olen, edes vähän, se on pääasia ja nyt on jo elämä rauhallisempaa taas. Onneksi olin kirjoittanut keväällä paperille jo arvioni Katajamäestä, niin nyt on helppo vain nakutella kirjoitus koneelle!

Katajamäki-sarjan kolmastoista kirja on saanut päähenkilöikseen Nooran ja Petrin. Nuoripari on päättänyt jättää kaupungin melun ja pölyn ja muuttavat Katajamäelle uuteen rivitaloon. Kylän ensimmäinen rivitalo on saanut jo ainakin tutun kyläläisen Päivikin ihmetyksen valtaan, mutta kun Noora ja Petri saapuvat, kääntyy katajamäkeläisten huomio varsikin Nooraan. Miten tuosta viimeisen päälle meikatusta ja puetusta kaupunkilaiskaunottaresta ja sisustussuunnittelijasta tulee katajamäkeläinen? Rivitalon muutkin asukkaat joutuvat suurennuslasin alle, erityisesti nuori nainen Jenni ja hänen ystävystymisensä Petrin kanssa. Tästä ystävyydestä lähtee juorut liikkeelle ja myös Nooran epäluulot heräävät. Onko aihetta huoleen oikeasti vai kaipaako Noora vain takaisin ison kaupungin vilinään?

Kasvukipuja Katajamäellä on vähän uudella sävyllä maustettu, mutta sarjan tyylille uskollinen kirja. Ei tarvinnut kyllä pettyä. Kivelä on saanut menestyneeseen sarjaansa erittäin hyvän kirjan jatkoksi. Kun kirjoittaa pitkää kirjasarjaa täytyy kirjailijan saada pidettyä mielenkiintoa yllä lukijalle ja Kivelä on onnistunut siinä hyvin. Mitään suuria muutoksia tai uudistuksia ei ole tarvinnut tehdä ja hyvä niin.

Yhä edelleen ihailen Katajamäen ihanaa pientä kyläilmapiiriä, katajamäkeläisten hahmoja ja maisemakuvausta. Ne ovat aivan mahtavia ja tekee lukukokemuksesta aina miellyttävän. Aina kirjan päätyttyä jää odottamaan seuraavaa osaa, niin myös nyt.






tiistai 4. syyskuuta 2018

Arvonta!

Olen tänäkin vuonna menossa Turun kirjamessuille ja blogistipassini yhteydessä sain messulippuja, jotka arvotaan nyt maailmalle  Lippuja on jaossa 4kpl ja lippu oikeuttaa ilmaiseen kertakäyntiin Turun kirjamessuilla. Turun kirjamessut järjestetään 5-7.10.2018. Kommentoi Blogini facebooksivulla https://www.facebook.com/JonnanLukunurkkaus/ mikä Jonnan lukunurkkauksessa blogattu kirja voisi kiinnostaa sinua ja olet mukana arvonnassa. Arvonta päättyy 23.09-2018 klo 21. Onnea arvontaan

tiistai 21. elokuuta 2018

Leipuri

Tänä vuonna ilmestyneistä kirjoista olen odottanut eniten Arttu Tuomisen neljättä kirjaa Leipuria. Viime viikon maanantaina sain kirjan käsiini uunituoreena ja torstaina olin Leipurin julkkareissa. Sivuja kirjassa on 350 ja kirjan on julkaissut Myllylahti. Leipuri on tämän kirjasarjan päätösosa, aiemmista osista Muistilabyrintti (2015), Murtumispiste (2016) ja Silmitön (2017) olen kirjoittanut myös blogiini.

Porissa paahtaa paikoilleen pysähtynyt helleaalto. Porin poliisin Liisa Sarasoja, Ilari Strand, Janne Rautakorpi, Tero Vähäsavo ja Mikko Metsänen joutuvan helteiden lisäksi hikoilemaan työn ääressä, uunien paahteessa kun vuosia sitten kaupunkia kuohuttaneet Leipuri-murhat saavat jatkoa, mutta uhrit valikoituvat nyt erilailla. Murhaajalla vaikuttaa olevan hallussaan tietoja, joita ei pitäisi olla kuin poliisilla. Arttu Tuominen kuljettaa lukijansa vuosien taakse alkuperäisiin Leipuri-murhiin samalla kun nykyhetkessä poliisit yrittävät päästä murhaajan jäljille. Mitä tapahtui vuosia sitten ja miksi tämä kaikki tapahtuu nyt? Lisäksi Liisa Sarasoja painii henkilökohtaisessa elämässään menneisyyden varjoissa ja Juha Lahdenperän kanssa Liisa pohtii yhteistä tulevaisuutta, onko se mahdollista edes? Myös Janne Rautakorpi joutuu avaamaan muistilabyrintissään arkoja, kipeitä muistoja, mutta miten Rautakorpi sen kestää? niinikään Ilari Strand käy menneisyyttään läpi, jotta voi nähdö tulevaisuuteen. Leipurin jälkeensä jättävän käryn perässä kulkee joukko Porin poliiseja haavoineen, ollaan kilpajuoksussa murhaajan ja ihmismielten synkimpien syvyyksien kanssa.

Odottaessani tätä kirjaa olen monesti ehtinyt miettiä millaisen päätöksen sarja saa ja olen vähän haikeastikin miettinyt että tämän kirjan myötä taakse jää aivan mahtavia hahmoja ja tapahtumia. Nyt kun kirja  ja sarja tuli päätökseen, olen hyvillä mielin, koska Leipuri oli aivan täydellinen päätös tälle sarjalle. Juuri näin sen piti päättyäkin, koko kirja ja koko sarja. Aiemmatkin osat ovat olleet erinomaisia ja olen niistä pitänyt paljon, mutta tällä hetkellä tuntuu että Leipuri on näistä paras. Leipuri on pysäyttävä, koukuttava ja viihdyttävä kirja. Vaikka ollaan vakavien ja rankkojen asioiden ytimessä, Tuominen osaa samalla myös viihdyttää lukijaansa. Arttu Tuomisen kirjoissa yllättävät käänteet ja tällainen hienovarainen psykologinen ote on tullut tutuksi jo aiemmissa kirjoissa. Ihmismieli ja sen syvät salat ja taistelut tuovat kirjaan omanlaisen kiehtovuuden. Rinnakkain kulkevat tarinat, pääjuoni, sivujuonet ja erinomaiset hyviksi hiotut hahmot muodostavat hallitun, mielenkiintoisen ja erinomaisen kokonaisuuden, unohtamatta kirjailijan vaikuttavaa kieltä ja kuvailua.

Leipurin lukee nopeasti, sillä kirjaa on vaikea laskea käsistään. Itsekin meinasin myöhästyä Leipurin julkkareista, kun unohduin kotisohvalle kirjaa lukemaan ja alkamassa oli juuri kirjan loppuhuipennus! Nyt jäämme mielenkiinnolla seuraamaan Arttu Tuomisen lupaavasti alkanutta kirjailijan uraa ja odottamaan uuden sarjan ensimmäistä osaa.


 





maanantai 9. huhtikuuta 2018

Jylhäsalmella salamoi

Edellisviikon lukuihin mahtui kirjan verran maalaisromantiikkaa. Vastikään ilmestynyt Kirsi Pehkosen Jylhäsalmella salamoi jatkaa viime vuonna lupaavasti alkanutta kirjasarjaa. Sivuja kirjassa on 197ja sen on kustantanut Karisto.

Anna Ukkonen saapuu Jylhäsalmelle Haapa-ahon talolle syysvuokralaiseksi. Maalaisidylli vanhoine puutaloineen ja pihapiireineen on juuri sitä, mitä Anna on halunnutkin ja miesystäväkin on tulossa perässä Englannista maalaisrauhaan. Anna alkaa asettua taloksi odotellessaan Tomia, jokin vain tuntuu viivyttelevän miehen saapumista. Naapurustossakin tuntuu tapahtuvan kummia.

Kuinka mahtavaa olikaan päästä taas Jylhäsalmelle. Kirjailijan sama hieno tyyli jatkui tässä toisessakin osassa, kevyttä, huoletonta ja sujuvaa kerrontaa. Hahmogalleria on hyvä, tuntuu kuin jylhäsalmelaiset olisivat omiakin tuttuja. Läpi kirjan pysyy lempeä maalaistunnelma, ja silti kirjaan on saatu jännityksen sävähdystä. Maisemakuvaukset oli helppo nähdä mielessään ja tunnelmoida loppukesän lämmössä ja alkusyksyn myrskyssä. Jylhäsalmella salamoi on kevyttä viihdettä parhaimmillaan. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli ensimmäisessä kirjassa päähenkilönä olleen Riinan kuulumiset. Riina kyllä vilahti kirjassa, mutta olisi ollut kiva tietää enemmän mitä hänelle kuului. Olen tässä kevään aikana lukenut raskaita kirjoja myös, joten tämä osui kyllä sopivaan väliin luettavaksi keventämään tunnelmaa.

Toivottavasti Jylhäsalmi-sarjasta tulee oikein pitkä. Kaikki jotka viehättyvät maalaisromantiikasta tai haluavat kevyttä lukemista, kannattaa tarttua Jylhäsalmessa salamoi kirjaan, paitsi jos ensimmäinen osa Sydämenasioita Jylhäsalmella (2017) on lukematta, niin lukekaa se ensin. Blogissani on siitäkin kirjoitus viime vuodelta. Kiitokset Karistolle arvostelukappaleesta!



torstai 29. maaliskuuta 2018

Afroditen askelin

Eilen oli varsinainen lukupäivä. Ehdin pitkästä aikaan lukemaan oikein pidemmän kaavan mukaan ja luinkin yhden kokonaisen kirjan ja vähän toista kirjaa lisäksi. Harvinaista herkkua tällaiset lukupäivät 😊 Luin eilen kahdelta istumalta Anne Salovaaran viime vuonna ilmestyneen nuortenkirjan Afroditen askelin. Se on Salovaaran esikoisteos ja sen on kustantanut Nordbooks. Sivuja kirjassa on 133.

Afroditen askelin on kymmenen novellin kokoelma, joissa päähenkilöt ovat nuoria ja nuoria aikuisia. Teemoina ovat mm. pelot, vapaus, oman tiensä etsiminen ja itsestä päättäminen ja rakkaus. Novellit ovat lyhyitä, pari pidempääkin löytyy. Kaikki novellit sijoittuvat nykyaikaan, mutta kirjassa on yksi erityinen piirre, Kreikan mytologia. Novellit voi lukea sellaisenaan ja ne toimivat hyvin, mutta jos on tarkkaavainen ja tuntee Kreikan mytologiaa, huomaat yhtäläisyyksiä. Jos et tunne Kreikan mytologiaa, se ei siis haittaa, mutta jos kiinnostaa tietää yhtäläisyyksistä, kirjan lopussa epilogissa on listattu novellien nimet ja mihin Kreikan mytologiaan novelli liittyy. Pelkästään lukemalla ne saattaa jo ymmärtää mistä yhtäläisyyksistä on kysymys, jos ei, niin nopeasti googlaamalla ne löytyy. Itsekin googlasin muutaman vieraamman jutun. Ja tosiaan jos ei Kreikan mytologia tunnu omalta jutulta, novellit voi lukea muutenkin ja ne ovat hyviä. Ainoastaan yksi novelli oli kokonaan ja selkeä Kreikkaan ja mytologiaan liittyvä.

Novellit ovat helppolukuisia ja nopeatempoisia. Salovaara kirjoittaa hienoa sujuvaa kieltä ja koukuttaa kyllä lukijansa heti. Vaikka Afroditen askelin on nuortenkirja, se kyllä luontuu myös aikuiselle ihan hyvin. Pidin kirjasta ja sen teemat oli valittu hyvin ja monipuolisesti. Novelleista löytyy sekä iloa että synkkyyttä, puhuttelevuutta ja yllätyksiä. Hyvä lukukokemus ja vähän erilainen, erottuu positiivisesti joukostaan. Kiitos kirjailijalle kirjasta!






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...