tiistai 12. maaliskuuta 2019

Laseista läpi

Luin arvostelukappaleena Mikko Haaksluodon Laseista läpi, joka ilmestyi viime vuoden loppupuolella. Laseista läpi on kolmen pitkän novellin kokoelma, sen on kustantanut Atrain&Nord. Sivuja kirjassa on 238.

Novellissa  Hääkutsu, päähenkilönä on Jarkki, joka on työtön opettaja. Elämä ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Päivät kuluvat hiljakseen, hän kirjoittaa ja haaveilee kirjailijan urasta. Usko itseen on vuosien saatossa kaikonnut olemattomiin. Jarkki saa kutsun häihin, mutta hääjuhlaan osallistuminen tuntuu vaikealta, sukulaisten utelut ja ihmettelyt eivät houkuta. Erikoinen kohtaaminen tuo Jarkille kuitenkin uudenlaisen näkökulman hääjuhlaan osallistumiselle.

Rotinat novellin päähenkilö Hanna on psykologi, joka on tullut Helsingistä talvilomailemaan kotiseudulleen Etelä-Savoon. Hanna on menossa ystävänsä Sinin kanssa heidän entisen koulukaverinsa Paulan luo katsomaan uutta vauvaa. Välit Paulaan ovat aikanaan olleet läheiset, nyt ajan myötä välit ovat viilenneet erilaisten elämän arvojen ja asenteiden myötä. Tapaaminen on erikoinen jossa itsekukin joutuu tunteiden ja ajatusten vuoristorataan ja miettimään asioita uudelleen.

Nimikkonovellissa Laseista läpi, päähenkilönä on Jaakko joka yrittää saada elämäänsä uuteen alkuun, avovaimo on jättänyt hänet ja muuttanut heidän yhteisen tyttärensä kanssa toiselle paikkakunnalle. Jaakko on jäänyt myös työttömäksi ja alkoholin kanssa on ollut ongelmaa. Jaakko kokee, että ex-anoppi on ainoa joka häneen vielä uskoo ja luottaa, joka on häntä valmis auttamaan kun muualta ei apua tunnu saavan. Avun hakeminen on hankalaa, mutta sen saaminen vielä hankalampaa, joten Jaakko joutuu ottamaan käyttöön kovemmat otteet.

Haaksluodon novellit ovat yhteiskunnallisiin asioihin kantaaottavia erilaisista näkökulmista. Teksti on selkeää, savonmurre rikastuttaa tekstiä mukavasti. On rohkeaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Novellit ovat aika pitkiä, toisaalta se sopii tällaisiin isoihin asioihin, varsinkin kun kirjoittajalla on kantaaottava ote. Silti olisin kaivannut novelleista ytimekkäämpiä, nyt välillä teksti meni pitkästyttäväksi. Tekstiä ja tarinaa olisi voinut tiivistää vielä reilusti kaikissa novelleissa. Hahmot olivat realistisia ongelmineen ja piirteineen.




keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pyhä paha perhe

Kun kirja haluaa tulla luetuksi, se etsiytyy lukijan käsiin vaikka mutkan ja parin vaiheen kautta. Luin sanomalehdestä arvion Pirjo Toivasen kirjasta Pyhä paha perhe kun se ilmestyi 2017. Varasin kirjan kirjastosta ja huomasin myöhemmin, että kirjailija oli tulossa kirjastovierailulle läheiseen kirjastoon. Suunnittelin lukevani kirjan siihen mennessä ja meneväni vierailulle. No en ehtinyt kirjaa lukea kun se piti jo palauttaa, siihen oli varauksia ja kirjailijavierailullekaan en päässyt työesteideni takia. Laitoin kirjan itselleni ylös, tähän olisi palattava. No viime vuonna sitten sain kirjailijalta itseltään sähköpostia, ja sitten elokuun kauniina päivänä uuden kodin postilaatikossa oli Pyhä paha perhe. Nyt kirja oli minulla, mutta joutui odottamaan sopivaa lukuhetkeä valitettavasti näinkin kauan. Nyt se on luettu vihdoinkin eikä siihen montaa päivää mennyt. Olen iloinen että kirja hakeutui luettavakseni.

Mirja on vähän päälle kolmekymppinen näyttelijä. Hän on eronnut ja poika asuu isänsä luona Mirjan työn takia. Välit ovat kuitenkin pojan kanssa lämpimät ja entisen puolison kanssa saadaan huoltajuus hoidettua kunnolla. Mirjan elämä saa uuden käänteen kun hän rakastuu ja samaan aikaan hän joutuu tilanteeseen jossa hänen on alettava selvittämään biologisten vanhempiensa tietoja. Adoptio on ollut tiedossa kyllä Mirjalla, eikä hänellä ole aiemmin ollut oikein kiinnostusta tai tarvetta kaivella menneisyyttään esiin. Mirja eläytyy näyttelemiinsä rooleihin, mutta oman elämän tunteet ottavat nyt koville, mitä kaikesta pitäisi ajatella, mihin tämä kaikki vielä johtaa.

Pyhä paha perhe oli hieno lukukokemus ja koukutti alusta asti erikoisella tavalla. Kirjan kerronta on hyvin tasaista, eikä toviin ole mitään ihmeellisiä tapahtumiakaan ja silti lukeminen on kiinnostavaa ja verkkaista. Ihailen miten Toivanen on saanut niin arkisen tekstin niin vetäväksi, että sitä lukee kuin huomaamattaan ja kiinnostus säilyy koko ajan. Loppua kohden sitten tulee useitakin nopeita juonenkäänteitä ja se rikastuttaa koko teosta. Tietysti ajoittainen vanha Porin murre hauskuuttaa tällaista porilaista lukijaa, ja tuo omanlaisensa säväyksen lukukokemukseen. Tämä oli sellainen mielenkiintoinen, positiivinen ja hyvän mielen kirja, jossa perhe on pääroolissa.

Kirjassa on sivuja 258 ja sen on kustantanut Stresa.










Yösähköä

Amanda Vaaran Yösähköä on Majatalo Villa Venla-sarjan toinen osa. Se ilmestyi viime vuonna ja sivuja siinä on 242. Sarjan ensimmäinen osa Pientä fiksausta vailla, ilmestyi 2017.

Venla on pyörittänyt vuoden verran majataloaan kotinsa yhteydessä. Muutakin hyvää elämänmuutos on tuonut tullessaan, joskin myös joitain vastoinkäymisiä myös. Talven kovimmat pakkaset tuo hiiriä sisälle ja sähkölaskun suuruus pistää Venlan mietteliääksi. Kirjoittamansa elämänmuutosblogin lisäksi hän alkaa tehdä myös majatalostaan videoita nettiin, joka saa entisen miehen hermostumaan ja temppuilemaan entisestään lasten huoltajuusasioissa.

Oman rakkauselämänsä lisäksi Venla seuraa seitsemänkymppisen naapurinsa ja teini-ikäisen tyttärensä parisuhde-elämää, välillä vähän ristiriitaisin tuntein. Parhaalla ystävälläkin on omat murheensa ja vanha työkaveri lähestyy Venlaa uusin ideoin. Monenlaisia asioita päästään siis seuraamaan Venlan elämässä.

Kun luin Villa Venla-sarjan ensimmäisen osan, hullaannuin kirjaan aivan täysin. Hahmoihin, tapahtumapaikkoihin ja juonenkäänteisiin. Yösähköä jatkaa ihastuttamistaan edelleen vaikka tämä ei ollut ihan niin hyvä kuin ensimmäinen. Vaikka tapahtumia on paljon, juoni pysyy kasassa ja tappahtumat lomittuvat toisiinsa hyvin. Nopealukuista ja hyvää kieltä. Yösähköä tempaiseen mukaansa ensiriveiltä ja viihdyttää viimeiseen pisteeseen asti. Kirjan lopussa tuleekin mukava loppukoukku, joka saa lukijan odottamaan seuraavaa osaa. Hienoa että kotimaiseen kevytkirjallisuuteen on saatu taas uusi sarja, joka ei kalpene muiden rinnalla. Kannet ovat todella onnistuneet, pirteät ja ainutlaatuiset. Mainio sarja kevytkirjallisuuden ystäville!









tiistai 19. helmikuuta 2019

Punaisen pirtin portailla koko maailma

Sain arvostelukappaleeksi Peppi Anniinan runokirjan Punaisen pirtin portailla koko maailma. Se on Peppi Anniinan esikoisteos, ilmestyi viime vuoden lopussa, sivuja kirjassa on 113 ja sen on kustantanut Mediapinta.

Tämän runokirjan teemoina ovat mm. rakkaus, pettymys, muutos ja uusi alku. Runot ovat syntyneet Peppi Anniinan oman elämän muutoksen pyörteissä ja se tulee vahvasti esiin kirjassa. Runot ovat vahvoja, hyvin elämänmakuisia, ymmärrettäviä ja selkeitä. Varmasti runojen kirjoittaminen on ollut osa elämän ja siinä tapahtuvien muutosten käsittelyä runoilijalle itselleen ja uskon runojen toimivan kuin vertaistukena myös samoja asioita kokeville lukijoille. Hienot valokuvat jakavat runokirjaa osiin.

Pidin kyllä Punaisen pirtin portailla koko maailma-runokirjasta, ne on hyvin kirjoitettu, hienoja runoja. Itse luin koko kirjan yhdellä istumalla, mutta jälkeenpäin olen palannut lukemaan runoja uudelleen, niinkuin monesti teen. Runot tarvitsevat aikaa. Myös äitini piti tästä runokirjasta kovasti. Tätä kirjaa voi suositella kenelle vain luettavaksi joka runoista pitää, sopii myös sellaiselle joka haluaa alkaa runoja lukemaan.


sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Salaisuuksia Delobriandissa

Arvostelukappaleena tällä kertaa Liliana Lennon Salaisuuksia Delobriandissa. Kirja on ilmestynyt tänä vuonna ja sen on kustantanut Torni, sivuja 202. Salaisuuksia Delobriandissa on itsenäinen jatko-osa Lennon esikoiskirjaan Dionnen tytöt, joka ilmestyi 2016 ja olen kirjoittanut siitäkin blogiini.

Kirjassa on neljä päähenkilöä, Alexa, Margot, Sofia ja Gunvor, joiden elämät kohtaavat ja kietoutuvat yhteen kuvitteellisessa maassa Fretanniassa, Delobriandin kaupungissa. Dionnen tytöissä elettiin sisällissodan aikaa, jossa ihmiset, keijut ja menninkäiset hakivat paikkaansa. Siitä on nyt kulunut lähes 30 vuotta ja kaikki lajit elävät sovussa, toki sota on jättänyt jälkensä joidenkin asenteisiin ja elämiin. Gunvor painii huonon omanarvontunnon kanssa, mutta on onnellinen avoliitossaan, joka kuitenkin on vähän erikoinen ja yksipuolinen. Alexa häpeää isänsä menneisyyttä ja yrittää kaikella mahdollisella tavalla salata sen muilta. Margot elää täysillä näyttelijän uraansa, mutta menneisyyden traumat sodasta valtaavat välillä hänen mielensä. Sofia kaipaa elämäänsä lasta, jota ei vain kuulu, vaikka kaikki muu elämässä olisi nyt juuri kohdallaan. 

Lento jatkaa esikoiskirjansa tapaan lentävällä kerronnallaan ja mielikuvituksellaan. Viihdyin tämän jatko-osan parissa paremmin kuin ensimmäisen kirjan. Tämä edeltäjäänsä hillitympi ja juoneltaan mielenkiintoisempi tarina on nopealukuinen ja kevyt kirja. Fantasian ja chick litin yhdistelmä ei edelleenkään ole ominta itselleni, mutta kuvitteellinen maailma on kuvattu hyvin ja pystyin kyllä näkemään sen silmissäni. Hahmoähky kyllä vähän vaivasi, piti välillä alussa tarkistaa kuka olikaan kuka ja oliko keiju, ihminen vai menninkäinen. Vähemmälläkin hahmomäärällä kirja olisi mielestäni siis toiminut. 

Edelleen suosittelisin kirjaa nuorille ja nuorille aikuisille fantasian ystäville, miksei chick litin ystäville myös. 


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Hiidenväen tarinoita


Aika vähän tulee blogattua lastenkirjoista, vaikka luen niitä päivittäin ja usein vielä monta kirjaa päivässä. Tein tuossa aikaisemmin tänä vuonna hankintapyynnön kirjastoon kirjasta Hiidenväen tarinoita ja se hankittiin. Sain kirjan ensimmäisenä kun se kirjastoon ilmestyi. Hiidenväen tarinoita on siis tänä vuonna ilmestynyt lastenkirja. Sen on kirjoittanut ja kuvittanut Johanna Valkama, sivuja on 37 ja sen on kustantanut Lector. Valkama on tullut tunnetuksi menestyneestä Metsän ja meren suku -sarjastaan, joka on aikuisille suunnattu sarja, joka sopii kyllä myös nuorille.

Hiidenväen tarinoita on kirja, jossa ollaan nykyajassa, mutta siinä päästään vanhan ajan satujen tunnelmaan.Kirjassa on kahdeksan upeaa tarinaa, joissa alakoululainen Vili käy Hiisivuoren koulua ja kokee huikeita seikkailuja Hiidenväen parissa.


Tarinoissa on hyviä opetuksia, mystiikkaa ja se on hyvin luonnonläheinen. Huomaa että luonto on kirjailijalle tärkeä ja arvokas. Todella kauniit akvarellikuvat kruunaavat tarinat ja tuo tunnelman iholle. Kirja sisältää myös väristyssivuja, joita pääsee itse värittämään. Teksti on hyvin sujuvaa ja lumoavaa. Meidän 4-vuotias poika jaksoi hyvin kuunnella tarinoita, oli kiinnostunut ja innostunut niistä. Voi sanoa että lastenkirja on varsin onnistunut kun se uppoaa sekä lapseen että vanhempaan.




perjantai 7. joulukuuta 2018

Himon hinta

Sain Kvalitilta arvostelukappaleeksi kirjan Himon hinta. Se on Henry Ahon ja Jasu Rinneojan yhdessä kirjoittama romaani joka on ilmestynyt tänä vuonna. Sivuja kirjasta löytyy 279.

Keski-ikäinen Mikael kaipaa elämäänsä piristystä. Avioliitto on kulahtanut, vaimo ei miellytä enää oikein millään tavalla ja lapsilla on omat juttunsa. Tytärpuoli oli omassa goottimaailmassaan ja poika taas pelien lumoissa. Mikael kirjautuu netissä sivustolle jossa ihmiset jakavat itsestään eroottisia kuvia ja kommetoivat niitä. Toisaalla 15-vuotias Johanna haluaa myös jotai säpinää elämäänsä eikä oman ikäluokan pojat kiinnosta yhtään. Hän kirjautuu samalle sivustolle kuin Mikael, keksityllä syntymäajalla. Toisilleen tuntemattomat Mikael ja Johanna alkavat tehdä tuttavuutta sivustolla, joka johtaa asioihin jotka voivat oikeassakin elämässä tapahtua.

Itselle jäi vähän ristiriitaiset tuntemukset kirjasta. Kirjan teema, nettimaailman vaarat, on hyvin valittu, se on ajankohtainen ja puhutteleva. Myös se että kirjaan on valittu sekä nuoren tytön että keski-ikäisen miehen näkökulmat on hyvä, se tuo laajuutta asian käsittelyyn. Teoksen rakenne on onnistunut ja kerronta on etenevää, hyvää tekstiä. Hahmot sen sijaan jäivät vähän vaivaamaan. Ensinnäkin kaikki aikuiset kirjassa juopottelevat enemmän tai vähemmän, paitsi Mikaelin vaimo. En saanut oikein kiinni miksi näin oli. Se vielä oli ihan okei ja ymmärrettävää kun yksi henkilö kirjassa oli selvä alkoholisti, mutta näiden muiden hahmojen pikkujuopottelu tuntui vähän kummalliselta ja epärealistiselta. Samoin teini-tytön ajatusmaailma tuntui paikoittain vähän epäuskottavalta, jotenkin kömpelöltä. Odotin enemmän myös luvattua jännitystä, se jäi varsin laihaksi.

Kirja on enemmän ehkä suunnattu aikuisille, varmasti herättää vanhempia seuraamaan tarkemmin lastensa netin käyttöä, mutta voisi tämä sopia nuorenkin luettavaksi.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...