torstai 31. lokakuuta 2019

Marraskuun lukuhaaste

Huomenna alkaa perinteinen Marraskuun lukuhaaste, joka kestää koko marraskuun ajan. Lue marraskuussa joka päivä vähintään 30 sivua! Enemmänkin saa tietysti lukea 🙂 Sivuja ei ole pakko lukea yhdeltä istumalta, ja sivut voi lukea useammasta teoksesta. Mikä tahansa kirjallisuus käy, pääasia että lukee! Sivuja ei voi lukea varastoon, eikä paikata jälkeen 🙂 Haaste löytyy facebookista: 

https://www.facebook.com/events/802388903526378/

Tapahtuman sivulle voit kertoa miten haaste etenee, mitä olet lukenut ja kuinka paljon, sekä keskustella muutenkin kirjallisuudesta! Tapahtumaan saa kutsua ihmisiä mukaan vapaasti 🙂 Haaste alkaa 01.11.2019 ja päättyy 30.11.2019

Lukuiloa kaikille 🙂📖📚

Jonna

Ps. Tapahtuman ajankohtana on marraskuun viimeinen päivä, koska facebook ei anna luoda yli kahden viikon tapahtumia, mutta koko marraskuu siis luetaan!

perjantai 4. lokakuuta 2019

Terhi Rannela: Kiivaat

Olen sellainen lukija, että joidenkin kirjojen kohdalla pitää odottaa oikeaa hetkeä tarttua kirjaan. Terhi Rannelan Kiivaat ilmestyi kesällä, luin sen vasta viime viikolla, tuli olo että on tämän kirjan aika. Kiivaat on Kariston kustantama ja sivuja siinä on 210.

Salme, nuori tamperelainen nainen, kirjoittaa kirjettä naiselle jota ei tunne. Hän kirjoittaa nuoruudenrakkautensa Toivon vaimolle. Saksan antautumisesta on kymmenen vuotta, Salmen ja Toivon tiet ovat eronneet ja nyt Salme on saanut uutisen jonka vuoksi hän ryhtyy kirjoittamaan tätä kirjettä. Hän palaa muistoissaan nuoruuteensa, sota-aikaan, elämänsä tärkeimpään aikaan. Salme ja hänen kommunistiset toverinsa tekevät sabotaaseja, jakavat lentolehtisiä ja agitoivat ihmisiä. Sodan vastustaminen on heille sydämen asia. Salmen sydämeen toki mahtuu sodan vastustamisen lisäksi myös Toivo.

Kiivaat on tarina 40-luvun nuoresta naisesta, joka on suurien tunteiden, asioiden, aatteiden ja tapahtumien äärellä. Hän pohtii äitinsä elämää ja aatteita, kuuntelee mummoaan, jolla on tärkeä rooli tarinassa, ja Salme saa toki suuria vaikutteita ystäviltään. Välillä Salme miettii ovatko hänen mielipiteensä hänen omiaan vai muiden, ja minkälainen on Toivon suhde häneen.

Rannela kirjoittaa  vankkaa ja erittäin hyvää ajankuvaa. Tunnelma on käsinkosketeltava läpi koko kirjan. Kieli on erinomaista ja rikasta. Luvut on lyhyitä ja vaikka seilataan eri vuosissa edestakaisin, rakenne pysyy koossa ja tunnelmat ovat sopivan vaihtelevia. Kiivaat on kirja, jolle pitää antaa aikaa, lukuelämys on näin parempi, ja tarinaan pitää saada keskittyä. Vaikuttava kirja, tässä on ainesta jopa Finlandia-ehdokkaaksi.





torstai 26. syyskuuta 2019

Kuutamopeura

Heinäkuussa ilmestynyt Kuutamopeura on Pauli Karmalan viides runokirja. Sen on kustantanut Books on Demand GmbH. Aiemmin Karmalalta ovat ilmestyneet Valkoisen hevosen uni (2009), Tihku (2010), Lyhyen kesän lapset (2012) ja Ukko (2014).

Kuutamopeurassa ollaan syvissä mietteissä, pohditaan elämänkaarta ja ollaan sukupolvien äärellä. Tunneskaala on vaihteleva läpi teoksen, ollaan synkissä syövereissä ja epätoivossa, tutussa vankassa turvallisuudessa ja syvässä luottamuksessa, lapsen kasvun seuraamisen liikutuksessa. Suurena roolina Karmalan runoissa on tulevaisuus, oma ikääntyminen, miten se vaikuttaa itseen, ja miten se muuttaa asioita. Karmala pohtii koskettavasti, miten jälkikasvu pärjää maailmassa, tulevaisuudessa, se aiheuttaa vanhemmassa huolta, mutta lopulta kuitenkin pärjäämiseen ja hyvään tulevaisuuteen täytyy luottaa.

Pidän siitä kun tunteet ovat runoissa vahvoina ja voimakkaina esillä. Karmalan runot herättävät ajatuksia ja tuntemuksia lukijassa. Mitään ei kaunistella. Pidän Karmalan selkeästä ja ymmärrettävästä tyylistä. On mukava lukea myös tutuista paikoista. Kirjan runoihin on hyvä palata useampaan kertaan. Kuutamopeura on oikein hyvä lukukokemus, ja sopii sekä kokeneemmalle runojen lukijalle, että vähemmän runoja lukeneelle.






keskiviikko 25. syyskuuta 2019

ARVONTA

Turun kirjamessut järjestetään tännä vuonna 04-06.10.2019. Sain arvottavaksi lippuja messuille. Arvonta on käynnissä blogini facebooksivulla  https://www.facebook.com/JonnanLukunurkkaus/ Käykää osallistumassa! Lippu oikeuttaa kertakäyntiin messuilla. Samalla lipulla pääsee Turun ruoka- ja viinimessuille. Arvonta päättyy perjantaina 27.09.2019 klo 12. Facebook ei ole mukana arvonnassa. Onnea arvontaan!!!
📖




maanantai 12. elokuuta 2019

Vastaa jos kuulet

Sain Tammelta arvostelukappaleeksi Ninni Schulmanin Vastaa jos kuulet, kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! Teos on ilmestynyt alkuperäisesti 2010, mutta nyt keväällä ilmestyi suomeksi, sivuja siinä on 444 ja se on Schulmanin kolmas teos. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Tyttö lumisateessa (2010 suom. 2017), siitä olen blogannutkin ja Poika joka ei itke (2012, suom. 2018).

Kirjan päähenkilö toimittaja Magdalena Hansson on hoitovapaalla paikallislehden toimituksesta. Pienen tyttären kanssa on raskasta, kun yöunet ovat vähissä ja Magdalena yrittää pitää huolta kodista ja muusta perheestä. Häntä painaa myös kova huoli tulevaisuudesta, kun paikallistoimitusta uhkaa mahdollisesti lopettamispäätös. Kun metsästysseuran hirvijahti päättyy erään metsästäjän kuolemaan ja hänen tyttärensä katoamiseen, Magdalena tarttuu työhön vauvan hoidon ohella, ja alkaa kirjoittamaan tapahtumasta, työpaikkansa säästymistäkin ajatellen.

Poliisit Christer Berglund ja Petra Wilander ovat myös uusien asioiden äärellä. Christer on aloittelemassa yhteiselämää Torunin kanssa, mutta asiat eivät suju ihan helposti. Petra Wilander taas on saanut ylennyksen, mutta joutuu olemaan metsästäjän kuoleman tutkinnasta sivussa, koska kuuluu samaan metsästysporukkaan ja oli jahdissa mukana onnettomuuden sattuessa. Lisäksi tutkintaa tulee johtamaan poliisi, jolla on Petraa kohtaan muitakin kuin työtoverillisia tunteita.

Schulman on selvästi jo varmempi kirjailija kuin ensimmäisessä kirjassaan, vaikka silloinkin hän oli jo hyvä. Pidin kirjasta paljon. Schulman osaa vetää lukijan mukaansa ensiriveiltä alkaen. Hän kirjoittaa mielenkiintoisesti, teemat on valittu hyvin aina. Pääjuoni ja sivujuonet kulkevat yhdessä, mutta kuitenkin erikseen. Kirjailija pitää lukijan mielenkiinnon yllä vaihtamalla sopivasti näkökulmahenkilöitä ja juonien kuljetuksia. Kirjassa on hyvässä suhteessa sarjan päähenkilöiden elämää taustatarinassa ja varsinaista pääjuonta ja teemaa. Samoin kuten aiemmissakin Schulmanin kirjoissa, tässäkin kirjassa oli vähän turhaa täytettä, tiivistys olisi ollut tarpeellista varsinkin kun se on suhteellisen hidastempoinen yleisolemukseltaan.  Schulmanin kieli on hyvää ja taidokasta, sitä lukee todella mielellään.






Tasaista tahtia, Katajamäki

Kesä ei ole kesä ilman Katajamäki-kirjaa. Keväällä ilmestynyt Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan neljästoista kirja oli myös alkukesän lukemistoani. Kirjaan tarttuessani toivoin rentoa, nautittavaa luettavaa, eikä tarvinnut pettyä, tälläkään kertaa. Tasaista tahtia, Katajamäki on Kariston kustantama ja sivuja siinä on 262, kiitos Karistolle arvostelukappaleesta.

Katajamäki saa useamman uuden asukkaan. Kirkonkylän koulun kotitalousopettaja Lilja muuttaa kyläkaupan yläkertaan. Hän on jäänyt leskeksi ja haluaa Katajamäellä etsiä rauhassa uutta suuntaa elämäänsä. Kauaa ei Lilja ehdi uudessa kotikylässään hengähtää, kun tien toiselle puolelle, koulun yläkertaan muuttaa Liljan tytärpuoli Ilse. Hän on nuori lääkäri, eikä heidän välit Liljan kanssa ole kovin läheiset, ikäeroa heillä ei ole kuin muutama vuosi. Toisessa päässä koulua asuu uusi opettaja Severi, joka nähdään kylillä sekä Liljan että Ilsen seurassa. Onko romantiikkaa ilmassa? Kumman kanssa? Katajamäen rivitaloon on saapunut myös uusia asukkaita, vanhempi herrasmies yksin ja nelihenkinen perhe, jonka pojat ovat villimpää luonnetta ja aiheuttavat harmia kyläläisille. Myös uudet maahanmuuttajanuorukaiset saapuvat jo Katajamäellä asustavien maahanmuuttajien luokse. Kyläläiset suunnittelevat myös Katajamäen 120-vuotisjuhlaa, ja ihmettelevät kuka on kylällä tapahtuvien rötösten takana.

Tasaista tahtia, Katajamäki viihdytti ja ihastutti, kuten aina, tämä kirja ehkä jopa enemmän kuin edellinen. Katajamäki-kirjojen suosion salaisuus ovat henkilöt, jotka tuntuvat aidoilta ja kylän lempeä kuvailu ja tunnelma, joka on sopiva sekoitus vanhaa ja uutta aikaa. Edelleen Päivikki on ehdoton suosikkini henkilöistä ja rakennuksista Pihlajan torppa. Lukemisen jälkeen oli hyvä fiilis, mietin jopa pitäisikö lukea koko sarja uudelleen. Kaikki Katajamäki-kirjat löytyy kyllä hyllystäni yhtä kirjaa lukuunottamatta, se on jostain syystä jäänyt hankkimatta vaikka lukenut sen olen.  Ensi kevättä ja uutta Katajamäki-kirjaa odotellen =)




sunnuntai 11. elokuuta 2019

Liitopoika

Aku on yläkoulua juuri vaihtanut poika, joka on joutunut koulukiusaamisen uhriksi edellisessä koulussaan. Hän on lahjakas ompelija ja keppihevosten askartelija, mutta uudenkaan koulun kaikki oppilaat eivät ymmärrä Akua ja hänen harrastuksiaan. Hänellä on kuitenkin ystävät Maaria ja Janet, joiden kanssa hän jakaa harrastuksen ilot, ja tutustuu myös erääseen keppariharrastelijatyttö Izzyyn, joka tuntuu heti aivan erityiseltä tytöltä.

Liitopoika on ajankohtainen nuortenromaani koulukiusatusta, joka haluaisi vain olla oma itsensä muiden joukossa, ja tulla hyväksytyksi sellaisenaan.  Kirjassa on yhdistetty kaksi hyvin ajankohtaista teemaa koulukiusaaminen ja keppihevosharrastus. Keppihevosharrastuksesta kirjasta oppii paljon, itsekään en paljoa harrastuksesta aiemmin tiennyt, mutta nyt opin.

Puikkonen kirjoittaa nuorisoläheisesti ja kerronta on tiivistä. Henkilögalleria on sopivan suppea nuortenkirjaan ja palvelee tarinaa hyvin. Liitopoika on ihan hyvä lukukokemus, jäin kuitenkin kaipaamaan syvällisempää otetta, sellaista nuorillekin sopivaa syvällisyyttä. Nyt kirja jäi osittain pintapuoliseksi, ehkä nimenomaan kiusaamisteeman osalta. Kirja jätti tulevaisuuden auki, joten jatkoa voisi ehkä olla luvassa. Jos miettii minkä ikäiselle kirja sopisi, niin noin 11-14-vuotiaat olisi mielestäni sopivan ikäisiä.

Liitopoika ilmestyi keväällä, ja oli alkukesän lukemistossani, kiitos Karistolle arvostelukappaleesta! Sivuja kirjassa on 138.









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...