keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Koskenniskan naisia, Essi Paju

Essi Pajun Koskenniskan naisia on jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle kirjalle Koskenniskan naapurissa. Tässä kirjassa on sivuja 400.

Kutkuttavasti päättynyt sarjan ensimmäinen osa tarjoilee mukavaa jatkuvuutta uudella osallaan. päähenkilö Aava työskentelee taas päivätyössään kirjanpitäjänä, mutta ajaa Vuohenkulman talleille tyttärensä kanssa hoitamaan hevosiaan joka päivä. Naapuritilalla Koskenniskassa Petteri hoitaa maanviljelystään, mutta pyytää nyt Aavalta apua tilan hevosten myynnissä. Aava suostuu, eikä vähiten siksi, että kesällä Petterin kanssa orastanut suhde on jäänyt kutkuttamaan Aavan mieltä ja sydäntä.

Arvokkaiden esteratsastuksen kilpahevosten myynti ei ole lainkaan niin helppoa kuin Aava oli kuvitellut. Ilman kansainvälisiä kontakteja se on lähes mahdotonta, lisäksi hevosten kuntoa pitäis pitää yllä. Aava pyytää vanhaa ystäväänsä Kerttua avukseen. Kerttu majoittuu Koskenniskaan ja Aavan mieltä alkaa kaihertaa jonkinlainen mustasukkaisuus. Myös Petterin lämpimät välit entiseen puolisoonsa vaivaa Aavaa.  Kenelle Petterin sydän sykkii? Kun Koskenniskalla majailee myös Petterin äiti ja sisko uusine suunnitelmineen, on Aavalla totisesti mietittävää, mahtuuko hän sekaan ollenkaan.

Koskenniskan naisia on kevyttä ja leppoisaa luettavaa. Pajun teksti on nopealukuista ja sujuvaa, miellyttävää luettavaa. Jonkin verran tekstiä olisi voinut tiivistää, pariin otteeseen tarina vähän jymähtää paikalleen. Pidän henkilöhahmoista kovasti, ja ihan silmissäni näen Koskenniskan kartanon ja Vuohen kulman tallien maisemat. Kirja on antaa varmasti hevosihmisille paljon, mutta vaikka ei hevosia harrastaisikaan, kirja on mukava lukukokemus.  






perjantai 16. lokakuuta 2020

Siniviittainen nainen, Elly Griffiths

Siniviittainen nainen on Elly Griffithsin kahdeksas suomennettu Ruth Galloway- sarjan kirja. Juuri ilmestyneessä kirjassa on sivuja 362. Kiitos Tammelle arvostelukappaleesta!

Pienestä uskonnollisesta kylästä Walsinghamista, hautausmaan kupeesta löytyy ojan pohjalta kaunis nainen surmattuna. Vaatetus on kuin siniviittaisen Neitsyt Marian. Paikan lähellä on Sanctuaryn yksityissairaala, joka on erikoistunut narkomaanien kuntoutukseen, ja kurssikeskus johon on juuri tulossa joukko naispappeja, jotka haluavat piispoiksi. Kurssikeskukseen tulee myös Hilary, Ruthin vanha opiskelukaveri, joka on saanut pappeutensa vuoksi uhkaavia kirjeitä. Liittyykö nämä seikat surmaan ja toisiinsa? 

Komisario Nelson tutkii surmaa ja ottaa myös uhkaavat kirjeet tutkittavakseen. Ruth ja Nelson ovat jälleen yhdessä rikosten äärellä, eikä yhteistyö ole niin helppoa kun yksityiselämän tunteet ovat taustalla koko ajan. Pitkäperjantain lähestyessä tunnelmat ja tapahtumat tiivistyvät kun ollaan lähellä rikosten ratkaisuja.

Elly Griffithsin Ruth Galloway-sarja on äärimmäisen kiehtova ja kerrassaan upea. Kuinka hienosti voikaan dekkarit rankentua arkeologian ja rikosten ympärille. Ja kuinka helppoa luettavaa tämä sarja on, vaikka ei mitään arkeologiasta ymmärtäisikään. Sarjan ensimmäisestä osasta alkaen olen ihaillut Griffithsin luomia henkilöitä ja tarinoita, ne ovat uskomattoman hyviä. Juonen käänteitä on sopivasti ja tekstiin uppoutuu aivan täysin. Suorastaan lumoava sarja. 

Griffiths on taitava tarinan kertoja ja kirjoittaja, ja kerran hänet tavanneena ja hänen kanssaan keskustelleena voin sanoa että  hänen persoonansa on myös valloittava. Elly Griffiths on yksi suosikkikirjailijoistani. 






tiistai 6. lokakuuta 2020

Arkea ja juhlaa Katajamäellä, Anneli Kivelä

Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan viidestoista kirja, on Arkea ja juhlaa Katajamäellä. Kirja ilmestyi keväällä ja sivuja kirjassa on 256.

Vilja on vuokrannut Katajamäeltä vanhan tilan ja toteuttaa siellä nyt yhtä unelmaansa koiratarhaa. Hän haaveilee tilan ostamisesta, mutta  tilasta on kiinnostunut varakas hurmuri Jarokin. Tilan on perinyt nuori mies Rasmus jokin aikaa sitten, eikä oikein tiedä mitä tilalla tekisi. 

Kun koiratarhaan aletaan tekemään ilkivaltaa, menee Viljan ja nuorten miesten pasmat vähän sekaisin, keneen tässä voi oikeastaan luottaa? Kuka tekee kiusaa? Myös kyläläiset ovat tahoillaan harmissaan ja ihmetyksissään tällaisesta ilkivallasta ja pelottelusta. Kaiken tämän keskellä valmistellaan Katajamäen 120-vuotisjuhlien ohjelmaa, johon koko kirja sitten huipentuukin.

Katajamäki-sarja on parasta stressilääkettä ja lukunautinto on aina taattu. Arkea ja juhlaa Katajamäellä on taas vähän erilainen Katajamäki, ja mahdottoman hyvä. Meitä Katajamäki-faneja on aivan hirveästi, omassakin lähipiirissäni on useita. Kivelän teksti on letkeää luettavaa ja kyläläiset ovat jo kuin omia tuttuja. Edelleen Päivikki on oma suosikkini kylän henkilöistä. Kunpa vaan sarja jatkaisi vielä kasvuaan, Katajamäellä on vielä paljon annettavaa!




tiistai 15. syyskuuta 2020

Sinun puolestasi vuodatettu, Niko Rantsi

Sain Tammelta arvostelukappaleeksi Niko Rantsin dekkarin Sinun puolestasi vuodatettu, joka ilmestyi alkukesästä, kiitos Tammelle! Se on Rantsin esikoisteos ja sivuja kirjassa on 346.

Järjestyspoliisissa työskentelevä Veli-Matti Suojanen on joutunut perheensä kanssa erään pikkurikollisen vainon kohteeksi. Valitettavaa tilannetta on kestänyt jo pitkään, mutta kukaan ei voi tehdä enempää asian eteen. Samaan aikaan Veli-Matin ystävä on keskellä avioeroprosessia, ja pulassa, koska on sekaantunut ammattirikollisen bisneksiin. Veli-Matti yrittää auttaa, mutta se ei ole aivan yksinkertaista. Kun ulkoilualueen liepeiltä vanhasta vajasta löytyy ruumis, ja henkirikostutkinta alkaa, joutuu myös Veli-Matti kuulusteluihin.  

Hyvin tapahtumarikas kirja ja muutenkin aika monitahoinen. Henkilöitä on paljon ja juonikuvio on hyvin vaiherikas. Tämä on kirja johon pitää keskittyä, jotta pysyy menossa mukana, ehkä eniten siksi että aikajana on erilainen ja omanlaisensa. Ei ehkä helpoin ratkaisu lukijalle, eikä kirjailijalle, mutta toimii tässä loistavasti. Luvut ovat lyhyitä, mikä helpottaa juuri tätä aikajanan hahmottamista ja luvuissa vaihtuu näkökulmahenkilöt. Rantsi kirjoittaa hyvää sujuvaa kieltä.

Tässä on juuri sopivasti poliisien työelämää ja omaa henkilökohtaista elämää sulautettu muihin tapahtumiin ja henkilöihin. Henkilöt ja tapahtumat ovat uskottavia ja ympäristökuvauksille on oma sijansa. Ihan ensiriveiltä alkaen kirja vei totaalisesti mukanaan.

Sinun puolestasi vuodatettu on yksi parhaimmista kirjoista mitä olen lukenut tänä vuonna. Tämän vuoden positiivisin yllättäjä! Tästä dekkarista löytyy kaikki ne elementit, mitä itse dekkarilta odotan ja toivon. Olen lukenut dekkareita yli 20 vuotta, ja enemmän varmaan kuin mitään muuta genreä. Tämä on yksi parhaimpia dekkareita mitä olen lukenut, ja se on minulta aika paljon sanottu. Toivottavasti Rantsi jatkaa lupaavasti alkanutta kirjailijan uraansa. Toivon tästä pitkää kirjasarjaa.






keskiviikko 19. elokuuta 2020

Hyvitys, Arttu Tuominen

Kirjailija Arttu Tuominen voitti alkuvuodesta ansaitusti Vuoden Johtolanka-palkinnon viime vuonna ilmestyneestä, ja uuden sarjan aloittavasta dekkaristaan Verivelka. Kesäkuussa ilmestyi Delta-sarjan toinen osa Hyvitys, jonka luin heti. Sen on kustantanut WSOY ja sivuja kirjassa on 355.

Hyvityksessä pääosassa on Porin poliisissa työskentelevä Henrik Oksman, joka on tuttu hahmo jo Verivelan sivuilta. Henrik hälytetään töihin, kun Porilaiseen ravintola Venukseen on tehty kranaatti-isku. Isku on tapahtunut vain hetki sen jälkeen, kun hän on poistunut itse yökerhosta seuralaisen kanssa. Henrik joutuu kovan paikan eteen. Miten hän pystyy salaamaan vierailunsa Venuksessa, vaarantamatta tutkintaa, voiko hän edes tehdä niin? Jos hän paljastaa olleensa yökerhossa iskuiltana, hän joutuu paljastamaan kaikille totuuden itsestään, jota hän on varjellut koko elämänsä.

Iskun tekijä, joka kutsuu itseään Lähettilääksi, on laittanut nettiin videon, jossa lietsotaan vihaa ja kannustetaan muitakin ihmisiä samanlaisiin tekoihin. Isku on isosti esillä kaikissa uutisissa ja Oksman käy kovaa taistoa itsensä kanssa, samaan aikaan kun yrittää saada Lähettilään kiinni.

Hyvityksessä on mukana myös muita Verivelasta tuttuja poliiseja, toki kirjassa on myös uusia mielenkiintoisia hahmoja. Pidän Tuomisen kaikissa kirjoissa yksityiskohtaisista ja realistisista hahmogallerioista. Erinomaista työtä tässäkin osiossa kirjailijalta.

Pidin Hyvityksestä todella kovasti. Se oli puhutteleva ja ajatuksia herättävä. Tuominen jatkaa mallikasta kirjailijan työtään kirja kirjalta. Olen aina ihaillut hänen uskomattoman hyvää ja kuvailevaa tekstiä ja kielikuvien käyttöä. Ei jaaritella turhia, mutta kuvaillaan sopivasti sopivissa kohdissa. Ihailen myös Tuomisen rohkeaa otetta aiheiden ja teemojen valinnassa, ja sitä tapaa miten hän tasapainoilee näiden eri näkökulmissa.

Kun Verivelassa ystävyys oli kirja sydän, niin Hyvityksessä sydämenä on itsensä hyväksyminen sellaisena kun on, vaikka sitten askel kerrallaan.




lauantai 15. elokuuta 2020

Jylhäsalmen sydänkesä, Kirsi Pehkonen

Nyt on ollut hyvin erikoinen kevät ja kesä koko maailmassa, mutta myös blogissani. Olen kyllä lukenut kirjoja todella paljon, mutta jotenkin tämä kirjoittaminen on täysin jumiutunut. Tänään otin kuitenkin asiakseni saada taas kirjoitusmoodi päälle, ja tarkoitus on saada taas kunnollinen säännöllinen rytmi tänne kirjoittamiseen. On ainakin luvassa paljon huikeiden kirjojen bloggausta =)

Keväällä ilmestyi Kirsi Pehkosen Jylhäsalmen sydänkesä. Luin sen tuossa huhti-toukokuun vaihteessa. Se on Pehkosen neljäs Jylhäsalmi-sarjan kirja. Sivuja kirjassa on 263 ja sain sen arvostelukappaleeksi Karistolta. 

Maiju on luvannut raivata ja laittaa sukunsa taloa kuntoon Jylhäsalmella myyntiä varten. Avukseen hän saa serkkunsa Hennan. He raivaavat Reunamäen taloa ja pihapiiriä yhdessä, mutta Maijulla on aikaa viettää siellä myös yksin, Henna kun on vähän menevämpi ihminen. He tutustuvat tietysti myös Jylhäsalmen asukkaisiin ja myös kylän poikamiehiin. Maiju tutustuu myös Reunamäen naapurin vanhaan isäntään jolla on omat muistonsa ja tarinansa kerrottavana Reunamäen historiasta.

Jylhäsalmen sydänkesä, on sarjan ensimmäisen osan Sydämenasioita Jylhäsalmella kanssa suosikkejani tässä sarjassa, vaikka siis kaikki Jylhäsalmet ovat todella hyviä. Tässä uusimmassa teoksessa päätarinan ohella kulkee hieno historiallinen tarina, aikajanalla huhtikuu 1942 - syyskuu 1951. Tämä historian havina sopi todella hienosti tähän kirjaan, ja täydensi kirjan loistavaksi kokonaisuudeksi. Lukutunnelma oli Jylhäsalmen sydänkesässä vertaansa vailla, se tuli ihan iholle. Ihan kuin olisin itse ollut Jylhäsalmella.

Pidän Pehkosen miellyttävästä kerronnasta, sanat, rivit ja sivut liitelevät eteenpäin. On helppo piirtää mieleensä paikat, maisemat, ihmiset ja tapahtumat. Taitavaa työskentelyä kirjailijalta.










tiistai 9. kesäkuuta 2020

Vieraat, Johanna Sinisalo

Keväällä Karistolta ilmestyi Johanna Sinisalon kirja Vieraat. Teos valittiin Kariston kauhuromaanikilpailun voittajaksi 2019 keväällä. Luin tämän juuri viime viikolla, kirjassa on sivuja 448.  Aiemmin olen Sinisalolta lukenut hänen esikoisteoksensa, Finlandia-palkinnon saaneen Ennen päivänlaskua ei voi.

Siirillä ja Essillä on elämässä kaikki hyvin. Molemmilla on ura ja heillä on kaksi lasta 6-vuotias Sissi ja 2-vuotias Luukas. Elämä saa kuitenkin kovan kolauksen, kun Sissi viiltää itseään päiväkodissa saksilla. Lääkärintarkastuksessa selviää, että Sissillä on myös jo arpeutumaan alkanut haava. Miksi Sissi, joka vaikuttaa ikäistään paljon kypsemmältä ja fiksulta lapselta, haluaa vahingoittaa itseään? Tekeekö joku muu, jotain pahaa Sissille? Tapahtuu myös muita outoja asioita, joista Siiri yrittää päästä selville ja pohtii Sissin osuutta asiaan. Essi taas näkee omalla tavallaan asioita ja suhtautuu niihin eri tavalla kuin Siiri. Loppujen lopuksi koko lähipiiri on epäileväinen, kuka voi luottaa ja kehenkin, ja keneen Sissi luottaa?

No nyt täytyy kyllä sanoa, että oli positiivisella tavalla hyvin omanlainen ja erilainen kirja. Pidin tästä paljon. Tässä kirjassa pureudutaan uudenlaisella tavalla siihen, kuinka eri tavalla perheenjäsenet kokevatkaan elämän, ja miten läheisimmätkään ihmiset eivät huomaa kaikkea, mitä omassa perheessä tapahtuu. Pidin erityisesti kirjan rakenteesta, jossa Essi, Siiri ja Sissi toimivat kaikki kolme näkökulmahenkilöinä, se sopii tähän kirjaan täydellisesti. Luukas on myös hyvin tärkeässä roolissa tässä kirjassa, ja hänen osuutensa kirjassa tulee esiin omalla tavallansa.

Sinisalo kirjoittaa todella houkuttelevasti, oli äärimmäisen vaikeaa laskea välillä kirjaa käsistään. Kun oli vähän enemmän aikaa lukea, sivuja kääntyilikin verkkaiseen tahtiin. Henkilöhahmot olivat hyvin todentuntuisia, ja oli mielenkiintoista kun pääsi heidän ajatuksiinsa niin hienosti sisään. Mitenkään ahdistava tai raaka kirja ei ole, vaan kevyempää kauhua. Todella mielenkiintoinen ja omalla tavallaan hyvin hätkähdyttävä. Oikein todella hyvä ja erilainen lukukokemus! Kiitos Karistolle arvostelukappaleesta!









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...