keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Verivelka


Eilen vietettiin Porin pääkirjastossa kirjailija Arttu Tuomisen uuden kirjan Verivelan julkistamistilaisuutta. Verivelka aloittaa Tuomisen uuden DELTA-sarjan. Itse sain ilokseni lukea kirjan jo ennekkolukukappaleena maaliskuussa. Kirjan on kustantanut WSOY ja sivuja siinä on 408.

Marraskuisessa Porin Ahlaisissa sattuu raaka puukotus, silminnäkijöitä on useita ja tekijä saadaan kiinni hyvin nopeasti tapahtuman jälkeen. Komisario Jari Paloviidan rikosyksikön tutkijat Linda Toivonen ja Henrik Oksman pitävät juttua tavallisena juopottelupuukotuksena, ja juttua selvänä. Paloviita on samoilla linjoilla tutkinnan alkuvaiheessa, mutta kuultuaan epäillyn nimen hän järkyttyy, ja muistot vuosien takaa heräävät ja saavat komisarion otteeseensa hyvin vahvasti. Kumpi on väkevämpi voima, tosiystävyys vuosien takaa vai poliisivala? Paloviita on kahden tulen välissä, eikä perhe-elämäkään suju parhaimmalla mahdollisella tavalla vaimon ja kahden pienen lapsen kanssa.

Rikostutkijat Oksman ja Toivonen ihmettelevät suuresti esimiehensä yhtäkkistä mielenmuutosta, ja ärsyyntyvätkin lisätöistä, joita joutuvat tekemään tutkintaa varten. Oksman aavistelee kumminkin jotain ja tekee syvällisempää tutkimusta perusteellisesti. Omat henkilökohtaiset ongelmansa ovat myös tutkijoilla.

Kirjassa liikutaan kahdella aikatasolla, nykyhetkessä ja 1990-luvulla jossa eletään teini-ikää lähestyvien poikien maailmassa.

Verivelka on erilainen kuin Tuomisen aiemmat kirjat Labyrintti-sarjasta. Itseasiassa paljon erilaisempi kuin osasin etukäteen odottaakaan, mutta hyvällä tavalla. Pidin kovasti ystävyyden ja rikoksen yhdistelmästä, joka on kirjan sydän. Mielenkiintoinen näkökulma ja ristiriita. Ajatuksia ja tunteita herättävä aihe. Pääpaino tässä teoksessa on ystävyyden voimassa eikä vain rikoksen selvittämisessä. Tunnelma menee ihan ihon alle, ja varsinkin poikien tarina teki itseeni vaikutuksen.

Olen pitänyt henkilöhahmoja Arttu Tuomisen yhtenä vahvimmista puolista kirjailijana, ja se näkyy myös tässä teoksessa. Lukijana on aina hienoa huomata, että hahmojen eteen on nähty vaivaa ja niitä on luotu ajatuksella. Se tekee lukukokemuksesta elävän. Hahmogalleria on todella onnistunut jälleen ja pidin siitä, että eri henkilöt pääsivät näkökulmahenkilöiksi eri luvuissa.

Verivelka on osoitus siitä kuinka rikosromaani voi olla koskettava ja tunteikas, mutta myös jännittävä. Iski kyllä hyvin minun dekkarisydämeeni. Kirjasarjojen sekä hyvä, että huono puoli on aina se, kun joutuu jäämään odottamaan seuraavaa osaa :) Millään ei malttaisi jatkoa odottaa, mutta silti odottaminen kutkuttaa. Tämä kirja sykähdytti.


lauantai 11. toukokuuta 2019

Juuret Jylhäsalmella

Jos olet kevyen kirjallisuuden ystävä, pidät maalaisromantiikasta ja odotat kesää, voit hyvin odottaa sitä Jylhäsalmelaisten kanssa.  Kirsi Pehkosen Juuret Jylhäsalmella on sarjan kolmas osa, aiemmat osat Sydämenasioita Jylhäsalmella (2017) ja Jylhäsalmella salamoi (2018) löytyvät myös arvioituina Lukunurkkauksesta.  Sivuja tässä kirjassa on 264 ja ilmestyi nyt keväällä.

Jylhäsalmelta kotoisin oleva Ella-Maria eli Emppu palaa kotiseudulleen auttamaan vanhaa ystäväänsä Heliä, vauvaperheen ja pitopalvelun kiireissä. Emppu on joutunut itse lomautetuksi työpaikastaan ja asettautuu väliaikaisesti Jylhäsalmelle odottamaan kutsua takaisin töihin ja arkeen. Vanhoja tuttuja on mukava nähdä, erityisesti pilke silmäkulmassa kulkeva Sampo tuo mukavaa piristystä kevääseen, kuten myös Pauli, joka taas on rauhallisempi, leskeksi jäänyt ja pyörittää arkea kahden lapsensa kanssa. 

Jylhäsalmelaisia puhuttaa myös paikallisten palveluiden väheneminen, ja jopa kyläläisten oma kappelikin on jo sulku-uhan alla. Myös Paulin menehtyneen vaimon sisar Monika saa kyläläiset supattelemaan toisilleen, onko Monika tullut jäädäkseen. Kala-Sepelläkin on mielessään ja sydämellään jotain, mistä ei muille hiiskuta. 

Pehkonen ei petä kolmannellakaan Jylhäsalmi-tuotoksellaan. Viihdyttävää luettavaa joka varmasti juontuu aidon tuntuisista mainioista henkilöhahmoista. Sadepäivänä tämä kirja piristää, aurinkoista päivää parantaa entisestään. Juoni kulkee hyvin, ja sivujuonet tuo omat väreilynsä lukukokemukseen. Pidän Pehkosen mutkattomasta ja sujuvasta tyylistä. Hän kirjoittaa maalaisromantiikkaa tekemättä siitä liian siirappista. Tänäkin keväänä viihdyin mainiosti Jylhäsalmelaisten kanssa!






sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Myyty tyttö

Kevät on kohta kauneimmillaan, vihreyttä odotellaan ja uusia huikeita kirjoja ilmestyy niin, että meinaa pihatyöt ja polttopuut jäädä tekemättä! Tämän kuun alussa ilmestynyt Myyty tyttö, on Satu Mattila-Laineen toinen nuortenromaani, esikoisteos Parantola (2015) on blogattu Lukunurkkauksessa aiemmin. Myyty tyttö on Warelian kustantama ja sivuja siinä on 147.

Nuori tyttö Lempi joutuu orvoksi jäätyään huutokaupattavaksi. Lassilan tilan isäntä vaatii Lempin ylläpidosta vähiten rahaa, joten hänet myydän sinne. Eletään 1910-lukua jossa huutolaisten elämä on raskasta aherrusta, niin myös Lempin ja Lassilan tilan toisen huutolaisen, komea pojan Aarnen. Lempi on huutolaisuudestaan huolimatta iloinen siitä, että hän pääsee tilalta kouluun. Se ei ole mitenkään itsestäänselvyys, varsinkaan hänen asemassaan. Myöhään illalla koulun ja töiden jälkeen, Lempi kertoo Aarnelle koulusta ja tarinoista, joita opettaja koulussa lukee. Kun opettaja sitten antaa Lempille kirjan omaksi, se on suuri aarre.

Lassilan tilan isännän kohtelu huutolaisiaan kohtaan on ikävää ja epäoikeudenmukaista. Aarnelle tämä on erityisen raskasta, joka johtaa isännän ja huutolaisnuortensa väliseen kohtalokkaaseen yhteenottoon. Lempi ja Aarne joutuvat ottamaan ratkaisevan askeleen ja mihin se heidät johtaakaan.

Myyty tyttö on vaikuttava lukukokemus. Se sopii todella hyvin myös aikuiselle lukijalle. Mattila-Laineen ajankuvaus on tarkkaa ja vahvaa, kuvattiin sitten ihmisiä, tapoja, työtä tai esineitä. Kokonaisuus on ehjä ja monipuolinen, kieli miellyttävää luettavaa. Hyvin tehty taustatyö huokuu kirjan tunnelmassa. Pidin kovasti lukujen nimistä, mukavaa historian havinaa niissäkin.

Mietin yläkouluikäisiä nuoria ja Myyty tyttö olis hyvä ja opettavainen kirja kenelle tahansa sen ikäiselle. Pääjuonen ohella historia tulee niin mielenkiintoisesti esille, ja herättää varmasti nuorissa ajatuksia, herätti minussakin.

Myyty tyttö jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Luin netistä vähän lisääkin huutolaisista, joista tiedän varsin vähän. Pohdin pitkään myös, kuinka hyvät ainekset tässä olisi myös jatko-osalle. Toisaalta kiehtoisi tietää mitä sitten tapahtui, mutta taas toisaalta tämä oli kyllä erittäin hyvä näinkin.

Kiitos kirjailijalle ja kustantajalle arvostelukappaleesta!





tiistai 12. maaliskuuta 2019

Laseista läpi

Luin arvostelukappaleena Mikko Haaksluodon Laseista läpi, joka ilmestyi viime vuoden loppupuolella. Laseista läpi on kolmen pitkän novellin kokoelma, sen on kustantanut Atrain&Nord. Sivuja kirjassa on 238.

Novellissa  Hääkutsu, päähenkilönä on Jarkki, joka on työtön opettaja. Elämä ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Päivät kuluvat hiljakseen, hän kirjoittaa ja haaveilee kirjailijan urasta. Usko itseen on vuosien saatossa kaikonnut olemattomiin. Jarkki saa kutsun häihin, mutta hääjuhlaan osallistuminen tuntuu vaikealta, sukulaisten utelut ja ihmettelyt eivät houkuta. Erikoinen kohtaaminen tuo Jarkille kuitenkin uudenlaisen näkökulman hääjuhlaan osallistumiselle.

Rotinat novellin päähenkilö Hanna on psykologi, joka on tullut Helsingistä talvilomailemaan kotiseudulleen Etelä-Savoon. Hanna on menossa ystävänsä Sinin kanssa heidän entisen koulukaverinsa Paulan luo katsomaan uutta vauvaa. Välit Paulaan ovat aikanaan olleet läheiset, nyt ajan myötä välit ovat viilenneet erilaisten elämän arvojen ja asenteiden myötä. Tapaaminen on erikoinen jossa itsekukin joutuu tunteiden ja ajatusten vuoristorataan ja miettimään asioita uudelleen.

Nimikkonovellissa Laseista läpi, päähenkilönä on Jaakko joka yrittää saada elämäänsä uuteen alkuun, avovaimo on jättänyt hänet ja muuttanut heidän yhteisen tyttärensä kanssa toiselle paikkakunnalle. Jaakko on jäänyt myös työttömäksi ja alkoholin kanssa on ollut ongelmaa. Jaakko kokee, että ex-anoppi on ainoa joka häneen vielä uskoo ja luottaa, joka on häntä valmis auttamaan kun muualta ei apua tunnu saavan. Avun hakeminen on hankalaa, mutta sen saaminen vielä hankalampaa, joten Jaakko joutuu ottamaan käyttöön kovemmat otteet.

Haaksluodon novellit ovat yhteiskunnallisiin asioihin kantaaottavia erilaisista näkökulmista. Teksti on selkeää, savonmurre rikastuttaa tekstiä mukavasti. On rohkeaa tarttua yhteiskunnan epäkohtiin. Novellit ovat aika pitkiä, toisaalta se sopii tällaisiin isoihin asioihin, varsinkin kun kirjoittajalla on kantaaottava ote. Silti olisin kaivannut novelleista ytimekkäämpiä, nyt välillä teksti meni pitkästyttäväksi. Tekstiä ja tarinaa olisi voinut tiivistää vielä reilusti kaikissa novelleissa. Hahmot olivat realistisia ongelmineen ja piirteineen.




keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Pyhä paha perhe

Kun kirja haluaa tulla luetuksi, se etsiytyy lukijan käsiin vaikka mutkan ja parin vaiheen kautta. Luin sanomalehdestä arvion Pirjo Toivasen kirjasta Pyhä paha perhe kun se ilmestyi 2017. Varasin kirjan kirjastosta ja huomasin myöhemmin, että kirjailija oli tulossa kirjastovierailulle läheiseen kirjastoon. Suunnittelin lukevani kirjan siihen mennessä ja meneväni vierailulle. No en ehtinyt kirjaa lukea kun se piti jo palauttaa, siihen oli varauksia ja kirjailijavierailullekaan en päässyt työesteideni takia. Laitoin kirjan itselleni ylös, tähän olisi palattava. No viime vuonna sitten sain kirjailijalta itseltään sähköpostia, ja sitten elokuun kauniina päivänä uuden kodin postilaatikossa oli Pyhä paha perhe. Nyt kirja oli minulla, mutta joutui odottamaan sopivaa lukuhetkeä valitettavasti näinkin kauan. Nyt se on luettu vihdoinkin eikä siihen montaa päivää mennyt. Olen iloinen että kirja hakeutui luettavakseni.

Mirja on vähän päälle kolmekymppinen näyttelijä. Hän on eronnut ja poika asuu isänsä luona Mirjan työn takia. Välit ovat kuitenkin pojan kanssa lämpimät ja entisen puolison kanssa saadaan huoltajuus hoidettua kunnolla. Mirjan elämä saa uuden käänteen kun hän rakastuu ja samaan aikaan hän joutuu tilanteeseen jossa hänen on alettava selvittämään biologisten vanhempiensa tietoja. Adoptio on ollut tiedossa kyllä Mirjalla, eikä hänellä ole aiemmin ollut oikein kiinnostusta tai tarvetta kaivella menneisyyttään esiin. Mirja eläytyy näyttelemiinsä rooleihin, mutta oman elämän tunteet ottavat nyt koville, mitä kaikesta pitäisi ajatella, mihin tämä kaikki vielä johtaa.

Pyhä paha perhe oli hieno lukukokemus ja koukutti alusta asti erikoisella tavalla. Kirjan kerronta on hyvin tasaista, eikä toviin ole mitään ihmeellisiä tapahtumiakaan ja silti lukeminen on kiinnostavaa ja verkkaista. Ihailen miten Toivanen on saanut niin arkisen tekstin niin vetäväksi, että sitä lukee kuin huomaamattaan ja kiinnostus säilyy koko ajan. Loppua kohden sitten tulee useitakin nopeita juonenkäänteitä ja se rikastuttaa koko teosta. Tietysti ajoittainen vanha Porin murre hauskuuttaa tällaista porilaista lukijaa, ja tuo omanlaisensa säväyksen lukukokemukseen. Tämä oli sellainen mielenkiintoinen, positiivinen ja hyvän mielen kirja, jossa perhe on pääroolissa.

Kirjassa on sivuja 258 ja sen on kustantanut Stresa.










Yösähköä

Amanda Vaaran Yösähköä on Majatalo Villa Venla-sarjan toinen osa. Se ilmestyi viime vuonna ja sivuja siinä on 242. Sarjan ensimmäinen osa Pientä fiksausta vailla, ilmestyi 2017.

Venla on pyörittänyt vuoden verran majataloaan kotinsa yhteydessä. Muutakin hyvää elämänmuutos on tuonut tullessaan, joskin myös joitain vastoinkäymisiä myös. Talven kovimmat pakkaset tuo hiiriä sisälle ja sähkölaskun suuruus pistää Venlan mietteliääksi. Kirjoittamansa elämänmuutosblogin lisäksi hän alkaa tehdä myös majatalostaan videoita nettiin, joka saa entisen miehen hermostumaan ja temppuilemaan entisestään lasten huoltajuusasioissa.

Oman rakkauselämänsä lisäksi Venla seuraa seitsemänkymppisen naapurinsa ja teini-ikäisen tyttärensä parisuhde-elämää, välillä vähän ristiriitaisin tuntein. Parhaalla ystävälläkin on omat murheensa ja vanha työkaveri lähestyy Venlaa uusin ideoin. Monenlaisia asioita päästään siis seuraamaan Venlan elämässä.

Kun luin Villa Venla-sarjan ensimmäisen osan, hullaannuin kirjaan aivan täysin. Hahmoihin, tapahtumapaikkoihin ja juonenkäänteisiin. Yösähköä jatkaa ihastuttamistaan edelleen vaikka tämä ei ollut ihan niin hyvä kuin ensimmäinen. Vaikka tapahtumia on paljon, juoni pysyy kasassa ja tappahtumat lomittuvat toisiinsa hyvin. Nopealukuista ja hyvää kieltä. Yösähköä tempaiseen mukaansa ensiriveiltä ja viihdyttää viimeiseen pisteeseen asti. Kirjan lopussa tuleekin mukava loppukoukku, joka saa lukijan odottamaan seuraavaa osaa. Hienoa että kotimaiseen kevytkirjallisuuteen on saatu taas uusi sarja, joka ei kalpene muiden rinnalla. Kannet ovat todella onnistuneet, pirteät ja ainutlaatuiset. Mainio sarja kevytkirjallisuuden ystäville!









tiistai 19. helmikuuta 2019

Punaisen pirtin portailla koko maailma

Sain arvostelukappaleeksi Peppi Anniinan runokirjan Punaisen pirtin portailla koko maailma. Se on Peppi Anniinan esikoisteos, ilmestyi viime vuoden lopussa, sivuja kirjassa on 113 ja sen on kustantanut Mediapinta.

Tämän runokirjan teemoina ovat mm. rakkaus, pettymys, muutos ja uusi alku. Runot ovat syntyneet Peppi Anniinan oman elämän muutoksen pyörteissä ja se tulee vahvasti esiin kirjassa. Runot ovat vahvoja, hyvin elämänmakuisia, ymmärrettäviä ja selkeitä. Varmasti runojen kirjoittaminen on ollut osa elämän ja siinä tapahtuvien muutosten käsittelyä runoilijalle itselleen ja uskon runojen toimivan kuin vertaistukena myös samoja asioita kokeville lukijoille. Hienot valokuvat jakavat runokirjaa osiin.

Pidin kyllä Punaisen pirtin portailla koko maailma-runokirjasta, ne on hyvin kirjoitettu, hienoja runoja. Itse luin koko kirjan yhdellä istumalla, mutta jälkeenpäin olen palannut lukemaan runoja uudelleen, niinkuin monesti teen. Runot tarvitsevat aikaa. Myös äitini piti tästä runokirjasta kovasti. Tätä kirjaa voi suositella kenelle vain luettavaksi joka runoista pitää, sopii myös sellaiselle joka haluaa alkaa runoja lukemaan.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...