Se tunne, kun löydät uudet dekkarisarjan joka koukuttaa heti! Viime vuonna ilmestynyt Kaisu Tuokon Kosto oli pitkään lukupinossani, ja vihdoin heti kesän alussa ehdin siihen tarttua. Kirjassa on sivuja 298 ja sen on kustantanut Otava.
Kristiinankaupungista mereltä löytyy 17-vuotiaan nuorenmiehen ruumis. Rikostutkija Mats Bergholm saa jutun tutkittavakseen, ja heti rikospaikalla Mats tapaa paikallislehden toimittajan Eevi Mannerin, jonka kanssa heillä on yhteinen menneisyys nuoruusvuosilta. Molemmilla on tarve saada selville mitä on tapahtunut ja miksi, ja tutkinnan edetessä he auttavat toisiaan rajoja venytellen. Tapaus ei ole mitenkään helppo, mutta kun Eevi saa yhteydenoton paikalliselta nuorelta, alkaa selviämään salaisuuksia ja ikäviä asioita useammaltakin taholta.
Molempien henkilökohtaista elämää seurataan myös, murhatutkinnan ohella sivujuonena. Eevi ja Mats vuorottelevat näkökulmahenkilöinä, ja se sopii erinomaisesti kirjan rakenteeseen ja tuo oman tunnelmansa tarinaan. Kristiinankaupungin ympäristöä kuvataan niin hienosti, että sinne on päästävä tänä kesänä päiväreissulle tutustumaan kaupunkiin, aiemmin olen ajanut siitä vain läpikulkuna.
Teksti on erittäin soljuvaa, ja tarina todella vie mennessään. Kirjassa on paljon hyvin ajankohtaista ja tärkeää asiaa. Kosto ei ole raaka vaikka ollaan pahojen asioiden äärellä. Herätti paljon ajatuksia ja tunteita. Luin juuri myös jatko-osan tähän. Yksin ilmestyi toukokuussa, ja siitä kirjoitin arvioinnin seuraavaan Ruumiin kulttuuri-lehteen. Ensi vuonna, mahdollisesti toukokussa ilmestyy seuraava osa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti