Salsaa&mojitoa, Pirjo Toivanen ja Reijo Toivanen

 Luin syyskuussa tänä vuonna ilmestyneen matkakirjan Salsaa&mojitoa, jonka on kirjoittanut Pirjo Toivanen ja valokuvat kirjaan on ottanut hänen puolisonsa Reijo Toivanen. Kirjan on kustantanut Stresa ja sivuja kirjassa on 192.

Jos itsellä ei ole mahdollista lähteä reissaamaan, vaikka mieli tekisi, suosittelen tarttumaan tähän Toivasten aivan ihanaan matkakirjaan. Jos vielä erityisesti Etelä-Amerikka kiinnostaan, niin tätä kirjaa ei voi jättää lukematta. Toivaset ovat nähneet paljon maailmaa, ja iloksemme jakavat nyt matkatarinoitaan uskomattoman upein kuvin maustettuna. Salsaa&mojitoa kirja keskittyy tosiaan Etelä-Amerikkaan, ja kirjan mukana päästään tutustumaan mm. Argentiinaan, Kuubaan, Meksikoon, Chileen, Pääsiäissaarille ja muutamaan muuhun. 

Eri paikkojen erilaiset kulttuurit, historiat, ruoat, ihmiset, ympäristöt, nähtävyydet ja nykytilat esimerkiksi tulevat tutuiksi kirjaa lukiessa. Kirjassa on hyvin paljon muuta kuin tavallisimmat nähtävyydet. Toivaset ovat päässeet uskomattomiin paikkoihin, johon perusturuístin ei tulisi mieleen lähteä. Moni suomalainen valitsee helposti eurooppalaisen kaupunkiloman tai etelänlämmön vaikka Kanariansaarilta. Toivaset ovat mm. matkanneet Perussa tutkimassa ja tutustumassa tarkemmin atseekkien ja mayojen historiaan, seikkaillut Amazonjoella, tutustuneet Pääsiäissaarella miehenpääpatsaisiin, ja opetellut argentiinalaista tangoa hotellissaan. 

Pidin aivan valtavasti Salsaa&mojitoa kirjasta. Todella hieno kirja. Pirjon teksti on sujuvaa ja kiinnostavaa, huikeita kertomuksia. Ja Reijon ottamat kuvat, todella upeita ja kertovat sen mihin sanat eivät pysty. Tämä kirja vaikutti minuun vahvasti, pääsin tähän maailmaan sisään todella hyvin. Koska Toivaset ovat matkustelleet paljon, toivon pääseväni jatkossakin nojatuolimatkalle heidän mukaansa.

Pirjo ja Reijo Toivaselta on aiemmin ilmestynyt yhteinen kirja Proseccoa per favore (2018), jossa he kertovat elämyksistään Italiassa, jonne ovat asettuneet asumaan, ja kirjassa pääsee ihastelemaan Reijon ottamia valokuvia. Sitäkin voin suositella erittäin lämpimästi, aivan ihana kirja sekin. Pirjo Toivanen on kirjoittanut myös kaksi romaania, Pyhä paha perhe (2017) ja Siskoni Italiassa (2020), niistä kirjoista voi lukea myös blogistani. 

Kuka viereesi jää, Niko Rantsi

Niko Rantsin viime vuonna ilmestynyt menestysteos Sinun puolestasi vuodatettu esikoisdekkari on saanut toivotun jatko-osan Kuka viereesi jää, se ilmestyi toukokuussa. Kirjan on kustantanut Tammi ja sivuja siinä on 319. Sarja kantaa nimeä Lainvartijat.

Länsi-Uudenmaan poliisilaitoksen  tutulla tiimillä ja Keskusrikospoliisilla on kädet täynnä töitä, kun selvitettävänä on metsästä löytyneen miehen ruumiin tarina, liikemiehen vaimon sieppaus ja kauan sitten kadonneen miehen kohtalo. Rikollisliigalla tuntuu olevan erilaisia kytköksiä tapahtumiin, ja poliisi yrittää jälleen yhdistää tuttua hämärää liikemiestä Pertti Mäkeä rikoksiin. Työtä on paljon, ja poliisit joutuvat miettimään, paljonko ovat valmiita työlleen antaa, oman henkilökohtaisen elämän kustannuksella. 

Kuten ensimmäisestäkin Rantsin kirjasta, pidin myös tästä toisesta erittäin paljon. Kuka viereesi jää on ehdottomasti parhaimpien dekkarien joukossa, mitä olen tänä vuonna lukenut. Pidän Rantsin tyylistä kirjoittaa, teksti on kauttaaltaan kiinnostavaa ja sujuvaa. Henkilöitä ja tapahtumia on paljon, joten kirja vaatii lukijaltaan kyllä keskittymistä. 

Juonen kulku on luontevaa ja jouhevaa. Poliisityön tarkkanäköinen kuvaus on toki edelleen iso ydin Rantsin kirjoja, ja hyvä niin. Sen kuvailu on mielenkiintoista ja antaa erilaista näkökulmaa dekkariin. Tuttujen poliisihahmojen elämästä oli mukava lukea, ehkä olisin kaivannut jopa hieman lisää tarinaa heidän henkilökohtaisesta elämästään. Poliisin työ kuitenkin vaikuttaa niin paljon tietyllä tavalla myös henkilökohtaiseen siviilielämään, ja muutenkin se voisi tuoda hieman kevennystä kirjaan. 

Rantsin dekkareissa ei mässäillä turhilla raakamaisuuksilla. Kihelmöivä jännitys ja koukuttava ote kulkee läpi koko kirjan, ja pidän kovasti Rantsin tyylistä antaa lukijalle tilaa pohtia myös itse, miten kaikki etenee ja liittyy toisiinsa. Tämänkin dekkarin parissa viihdyin todella hyvin. Niko Rantsi on heti kirjailijanuransa alussa kiivennyt suosikkikirjailijoideni joukkoon, ja sinne ei kovin helposti pääse.