Pyhä paha perhe

Kun kirja haluaa tulla luetuksi, se etsiytyy lukijan käsiin vaikka mutkan ja parin vaiheen kautta. Luin sanomalehdestä arvion Pirjo Toivasen kirjasta Pyhä paha perhe kun se ilmestyi 2017. Varasin kirjan kirjastosta ja huomasin myöhemmin, että kirjailija oli tulossa kirjastovierailulle läheiseen kirjastoon. Suunnittelin lukevani kirjan siihen mennessä ja meneväni vierailulle. No en ehtinyt kirjaa lukea kun se piti jo palauttaa, siihen oli varauksia ja kirjailijavierailullekaan en päässyt työesteideni takia. Laitoin kirjan itselleni ylös, tähän olisi palattava. No viime vuonna sitten sain kirjailijalta itseltään sähköpostia, ja sitten elokuun kauniina päivänä uuden kodin postilaatikossa oli Pyhä paha perhe. Nyt kirja oli minulla, mutta joutui odottamaan sopivaa lukuhetkeä valitettavasti näinkin kauan. Nyt se on luettu vihdoinkin eikä siihen montaa päivää mennyt. Olen iloinen että kirja hakeutui luettavakseni.

Mirja on vähän päälle kolmekymppinen näyttelijä. Hän on eronnut ja poika asuu isänsä luona Mirjan työn takia. Välit ovat kuitenkin pojan kanssa lämpimät ja entisen puolison kanssa saadaan huoltajuus hoidettua kunnolla. Mirjan elämä saa uuden käänteen kun hän rakastuu ja samaan aikaan hän joutuu tilanteeseen jossa hänen on alettava selvittämään biologisten vanhempiensa tietoja. Adoptio on ollut tiedossa kyllä Mirjalla, eikä hänellä ole aiemmin ollut oikein kiinnostusta tai tarvetta kaivella menneisyyttään esiin. Mirja eläytyy näyttelemiinsä rooleihin, mutta oman elämän tunteet ottavat nyt koville, mitä kaikesta pitäisi ajatella, mihin tämä kaikki vielä johtaa.

Pyhä paha perhe oli hieno lukukokemus ja koukutti alusta asti erikoisella tavalla. Kirjan kerronta on hyvin tasaista, eikä toviin ole mitään ihmeellisiä tapahtumiakaan ja silti lukeminen on kiinnostavaa ja verkkaista. Ihailen miten Toivanen on saanut niin arkisen tekstin niin vetäväksi, että sitä lukee kuin huomaamattaan ja kiinnostus säilyy koko ajan. Loppua kohden sitten tulee useitakin nopeita juonenkäänteitä ja se rikastuttaa koko teosta. Tietysti ajoittainen vanha Porin murre hauskuuttaa tällaista porilaista lukijaa, ja tuo omanlaisensa säväyksen lukukokemukseen. Tämä oli sellainen mielenkiintoinen, positiivinen ja hyvän mielen kirja, jossa perhe on pääroolissa.

Kirjassa on sivuja 258 ja sen on kustantanut Stresa.

Yösähköä

Amanda Vaaran Yösähköä on Majatalo Villa Venla-sarjan toinen osa. Se ilmestyi viime vuonna ja sivuja siinä on 242. Sarjan ensimmäinen osa Pientä fiksausta vailla, ilmestyi 2017.

Venla on pyörittänyt vuoden verran majataloaan kotinsa yhteydessä. Muutakin hyvää elämänmuutos on tuonut tullessaan, joskin myös joitain vastoinkäymisiä myös. Talven kovimmat pakkaset tuo hiiriä sisälle ja sähkölaskun suuruus pistää Venlan mietteliääksi. Kirjoittamansa elämänmuutosblogin lisäksi hän alkaa tehdä myös majatalostaan videoita nettiin, joka saa entisen miehen hermostumaan ja temppuilemaan entisestään lasten huoltajuusasioissa.

Oman rakkauselämänsä lisäksi Venla seuraa seitsemänkymppisen naapurinsa ja teini-ikäisen tyttärensä parisuhde-elämää, välillä vähän ristiriitaisin tuntein. Parhaalla ystävälläkin on omat murheensa ja vanha työkaveri lähestyy Venlaa uusin ideoin. Monenlaisia asioita päästään siis seuraamaan Venlan elämässä.

Kun luin Villa Venla-sarjan ensimmäisen osan, hullaannuin kirjaan aivan täysin. Hahmoihin, tapahtumapaikkoihin ja juonenkäänteisiin. Yösähköä jatkaa ihastuttamistaan edelleen vaikka tämä ei ollut ihan niin hyvä kuin ensimmäinen. Vaikka tapahtumia on paljon, juoni pysyy kasassa ja tappahtumat lomittuvat toisiinsa hyvin. Nopealukuista ja hyvää kieltä. Yösähköä tempaiseen mukaansa ensiriveiltä ja viihdyttää viimeiseen pisteeseen asti. Kirjan lopussa tuleekin mukava loppukoukku, joka saa lukijan odottamaan seuraavaa osaa. Hienoa että kotimaiseen kevytkirjallisuuteen on saatu taas uusi sarja, joka ei kalpene muiden rinnalla. Kannet ovat todella onnistuneet, pirteät ja ainutlaatuiset. Mainio sarja kevytkirjallisuuden ystäville!

Punaisen pirtin portailla koko maailma

Sain arvostelukappaleeksi Peppi Anniinan runokirjan Punaisen pirtin portailla koko maailma. Se on Peppi Anniinan esikoisteos, ilmestyi viime vuoden lopussa, sivuja kirjassa on 113 ja sen on kustantanut Mediapinta.

Tämän runokirjan teemoina ovat mm. rakkaus, pettymys, muutos ja uusi alku. Runot ovat syntyneet Peppi Anniinan oman elämän muutoksen pyörteissä ja se tulee vahvasti esiin kirjassa. Runot ovat vahvoja, hyvin elämänmakuisia, ymmärrettäviä ja selkeitä. Varmasti runojen kirjoittaminen on ollut osa elämän ja siinä tapahtuvien muutosten käsittelyä runoilijalle itselleen ja uskon runojen toimivan kuin vertaistukena myös samoja asioita kokeville lukijoille. Hienot valokuvat jakavat runokirjaa osiin.

Pidin kyllä Punaisen pirtin portailla koko maailma-runokirjasta, ne on hyvin kirjoitettu, hienoja runoja. Itse luin koko kirjan yhdellä istumalla, mutta jälkeenpäin olen palannut lukemaan runoja uudelleen, niinkuin monesti teen. Runot tarvitsevat aikaa. Myös äitini piti tästä runokirjasta kovasti. Tätä kirjaa voi suositella kenelle vain luettavaksi joka runoista pitää, sopii myös sellaiselle joka haluaa alkaa runoja lukemaan.