Kesällä
ilmestynyt Hämähäkin huone on Esa-Pekka Kanniaisen toinen rikosromaani, ja
jatkoa esikoisteokselle Pimeä korpi (2011). Se on Kariston kustantama ja sivuja
siinä on 283.
Pimeä
korpi kirjasta tuttu rikoskomissario Anna Kariluoto haluaa elämäänsä etäisyyttä
ja lähtee Afganistaniin, Kabuliin kouluttamaan naispoliiseja. Vieraan kulttuurin
keskellä, sodan ja korruption riepottelemassa maassa, missä naisen asema on
kaikkea muuta kuin hyvä, Anna joutuu miettimään, kuka on ystävä ja kuka
vihollinen. Hämmennystä uudessa ympäristössä aiheuttaa myös ihminen
menneisyydestä, niin hyvässä kuin pahassakin.
Kun autosaattueeseen
kohdistuu tienvarsihyökkäys ja yksi naisrauhanturvaaja katoaa, ja vähän myöhemmin
toinen kollega joutuu kohtalokkaan väkivallanteon uhriksi, Anna joutuu
taistelemaan tiensä tutkintaa mukaan. Tutkinnan alkumetreillä, Anna joutuu totemaan
olevansa suuremmassa vaarassa kuin koskaan. Samaan aikaan Annan miesystävä ja
poliisi Vesa Laaksonen alkaa Turussa selvittelemään murhaa, jonka uhrina on
poliisin vanha tuttu pikkurikollinen. Tutkinta etenee ja murha-aseen historia
ulottuu aina Afganistaniin asti, mutta miksi?
Hämähäkin
huone on monipuolinen dekkari, joka liikkuu luvuttain Afganistanissa ja
Suomessa. Kirja on mielenkiintoinen monella tapaa, ja houkuttaa lukijaa
jatkamaan vielä sivun ja toisenkin. Keskittymistä tämä teos kyllä vaatii, jotta
pysyy mukana hämähäkin kudelmassa. Kanniaisen teksti on kuvailevaa ja sujuvaa. Kanniaisen
kriminologinen tuntemus huokuu hienosti läpi tarinan.
Pidin
kovasti Pimeä korpi kirjasta, samoin tästä jatko-osastakin. Ehdinkin näiden
teosten välillä jo kaivatakin seuraavaa osaa, ja nyt odotus palkittiin.
Toivottavasti kolmas osaa tulee nopemmin, Hämähäkin huone jätti kutkuttavan
odotuksen vatsanpohjalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti