Kuutamopeurassa ollaan syvissä mietteissä, pohditaan elämänkaarta ja ollaan sukupolvien äärellä. Tunneskaala on vaihteleva läpi teoksen, ollaan synkissä syövereissä ja epätoivossa, tutussa vankassa turvallisuudessa ja syvässä luottamuksessa, lapsen kasvun seuraamisen liikutuksessa. Suurena roolina Karmalan runoissa on tulevaisuus, oma ikääntyminen, miten se vaikuttaa itseen, ja miten se muuttaa asioita. Karmala pohtii koskettavasti, miten jälkikasvu pärjää maailmassa, tulevaisuudessa, se aiheuttaa vanhemmassa huolta, mutta lopulta kuitenkin pärjäämiseen ja hyvään tulevaisuuteen täytyy luottaa.
Pidän siitä kun tunteet ovat runoissa vahvoina ja voimakkaina esillä. Karmalan runot herättävät ajatuksia ja tuntemuksia lukijassa. Mitään ei kaunistella. Pidän Karmalan selkeästä ja ymmärrettävästä tyylistä. On mukava lukea myös tutuista paikoista. Kirjan runoihin on hyvä palata useampaan kertaan. Kuutamopeura on oikein hyvä lukukokemus, ja sopii sekä kokeneemmalle runojen lukijalle, että vähemmän runoja lukeneelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti