maanantai 26. joulukuuta 2016

Elämän vittumaisuuden positiivisuus

Vähänlaisesti vieläkin runoja luen, yritän opetella lukemaan niitä enemmän. Tämän vuoden aikana olen onnistunut siinä hyvin koska olen lukenut useitakin runokirjoja. Yksi niistä on nyt tässä jouluna lukemani Elämän vittumaisuuden positiivisuus. Se on Jori Aurasen runokirja ja esikoisteos. Se on ilmestynyt 2014 ja sivuja on 84. Tämän kirjan sain käsiini ystävän kautta, joka puolestaan on runoilijan itsensä ystävä.

Elämän vittumaisuuden positiivisuus on suurien tunteiden, ajatusten ja pohdintojen runokirja. Sävy on varsin synkkä ja raskas, välillä jopa niin raskas että itsekin koin ahdistuksen tunteen, mutta se kertonee siitä että kirjan sanoma on saavutettu. Aurasen runot ovat hyvin voimakkaita ja rajujakin. Niissä ei peitellä eikä kaunistella mitään. Maailman ja elämän kurjat ja nurjat puolet ovat esillä kaunistelemattomina. Runoista löytyy ihmissuhteita, pahuutta, kurjaa elämää, vääriä valintoja, kannanottoa maailman asioihin ja kuitenkin pilkahdus jostain hyvästäkin.

Runot ovat ymmärrettäviä, niiden punainen lanka on tällaiselle vähemmän runoja lukeneellekin selvästi esillä. Elämän vittumaisuuden positiivisuus ei kuitenkaan sovi herkimmille, näin ajattelisin kirjan rankan ja raskaan sävyn vuoksi. Toki on myös lukijasta itsestään kiinni miten runot vaikuttavat. Kirjan kansi on mielestäni hieno ja osuva.

Jori Auraselta on tämän vuoden syksyllä ilmestynyt toinen runokirja, sitä en ole vielä lukenut. Nyt luen jotain kevyempää tähän väliin ja palaan sitten Aurasen toisen kirjan runojen pariin.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti