maanantai 12. elokuuta 2019

Vastaa jos kuulet

Sain Tammelta arvostelukappaleeksi Ninni Schulmanin Vastaa jos kuulet, kiitos kustantajalle arvostelukappaleesta! Teos on ilmestynyt alkuperäisesti 2010, mutta nyt keväällä ilmestyi suomeksi, sivuja siinä on 444 ja se on Schulmanin kolmas teos. Sarjassa ovat aiemmin ilmestyneet Tyttö lumisateessa (2010 suom. 2017), siitä olen blogannutkin ja Poika joka ei itke (2012, suom. 2018).

Kirjan päähenkilö toimittaja Magdalena Hansson on hoitovapaalla paikallislehden toimituksesta. Pienen tyttären kanssa on raskasta, kun yöunet ovat vähissä ja Magdalena yrittää pitää huolta kodista ja muusta perheestä. Häntä painaa myös kova huoli tulevaisuudesta, kun paikallistoimitusta uhkaa mahdollisesti lopettamispäätös. Kun metsästysseuran hirvijahti päättyy erään metsästäjän kuolemaan ja hänen tyttärensä katoamiseen, Magdalena tarttuu työhön vauvan hoidon ohella, ja alkaa kirjoittamaan tapahtumasta, työpaikkansa säästymistäkin ajatellen.

Poliisit Christer Berglund ja Petra Wilander ovat myös uusien asioiden äärellä. Christer on aloittelemassa yhteiselämää Torunin kanssa, mutta asiat eivät suju ihan helposti. Petra Wilander taas on saanut ylennyksen, mutta joutuu olemaan metsästäjän kuoleman tutkinnasta sivussa, koska kuuluu samaan metsästysporukkaan ja oli jahdissa mukana onnettomuuden sattuessa. Lisäksi tutkintaa tulee johtamaan poliisi, jolla on Petraa kohtaan muitakin kuin työtoverillisia tunteita.

Schulman on selvästi jo varmempi kirjailija kuin ensimmäisessä kirjassaan, vaikka silloinkin hän oli jo hyvä. Pidin kirjasta paljon. Schulman osaa vetää lukijan mukaansa ensiriveiltä alkaen. Hän kirjoittaa mielenkiintoisesti, teemat on valittu hyvin aina. Pääjuoni ja sivujuonet kulkevat yhdessä, mutta kuitenkin erikseen. Kirjailija pitää lukijan mielenkiinnon yllä vaihtamalla sopivasti näkökulmahenkilöitä ja juonien kuljetuksia. Kirjassa on hyvässä suhteessa sarjan päähenkilöiden elämää taustatarinassa ja varsinaista pääjuonta ja teemaa. Samoin kuten aiemmissakin Schulmanin kirjoissa, tässäkin kirjassa oli vähän turhaa täytettä, tiivistys olisi ollut tarpeellista varsinkin kun se on suhteellisen hidastempoinen yleisolemukseltaan.  Schulmanin kieli on hyvää ja taidokasta, sitä lukee todella mielellään.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...