Ennen kuin mennään itse kirjaan tulee pieni alustus. Järvelä oli poikansa kanssa muutamia vuosia sitten tehnyt isä-poika-matkan Korsikalle ja vaeltanut siellä Euroopan vaativimman vaellusreitin joka tunnetaan nimellä GR20. Järvelä oli tehnyt Suomen kuvalehdelle matkakertomuksen tästä reissusta, ja hän oli saanut idean tehdä myös tähän liittyvän kirjan. Luin tämän matkakertomuksen netistä ennen kun sain kirjan käteeni. Laitan tähän kirjan esittelytekstin:
Tule Korsikalle, voita miljoona euroa!
Tämä on kilpailu, jossa psyykkinen ja fyysinen kantti joutuvat äärimmäiselle koetukselle ja jossa voittosumma jaetaan maalissa tasan hengissä selvinneiden kesken.
Kymmenen suomalaista kohtaa toisensa ensi kertaa leirinuotiolla Korsikassa. Heidän tehtävänään on kulkea kahdessa viikossa GR20, Euroopan vaikein vaellusreitti joka sahaa halki vuoristoisen saaren. Kilpailijat on valinnut tuhansien hakijoiden joukosta herra Pohjoinen, mies joka on tehnyt miljoonaomaisuutensa pelibisneksellä.
Leppoisa patikointiretki muuttuu pian piinaavaksi selviytymistaisteluksi, kun reitillä alkaa tapahtua selittämättömiä kuolemantapauksia ja epäilykset hiipivät kilpailijoiden mieleen. Jokainen heistä tietää, että mitä harvemmaksi joukko käy, sitä suuremmaksi voittopotti kasvaa. Lisäksi he ovat onnistuneet suututtamaan kiivasluonteiset saarelaiset. Vendetta on korsikan kieltä ja se tarkoittaa verikostoa.
Eipä ole pitkään aikaan mikään kirja kuohuttanut näin. Tai pitäisikö sanoa aiheuttanut näin ristiriitaisia tunteita. Järvelä kirjoittaa hyvin. Teksti on sulavaa ja helppoa, etenee hyvin ja luvut ovat hyvän pituisia. Rakenne toimii. Kirjan idean on huikean hyvä, sijoittaa tällainen jännitystarina vaativalle, oikeasti olemassa olevalle vaellusreitille. Se tuo kirjaan ihan omanlaisensa erinomaisen viehätyksen ja jännityksen.
Sitten tulee tämä mutta. Ihan kirjan alussa huomasin jo että teksti vaikuttaa kovin tutulta, ja sitähän se sitten olikin pitkin kirjaa, ihan viimeisille sivuille asti. Kirjassa on hyvin paljon aivan täsmälleen samoja lauseita kuin tässä Suomen kuvalehden matkakertomuksessa. Kirjan päähenkilöt, nämä kymmenen vaeltajaa ovat myös matkakertomuksesta, tosin matkakertomuksessa he eivät ole vaeltaneet kaikki yhdessä eivätkä olleet suomalaisia kuten kirjassa. Henkilöt ovat tunnistettavissa matkakertomuksesta todella hyvin. Kirjan henkilöihin oli tietysti kyllä luotu luonteenpiirteitä ja elämänhistoriaa. Henkilöhahmot ovat kaikki enemmän tai vähemmän ärsyttäviä, oliko se kirjailijan tarkoituskin vai ei, en tiedä. Lisäksi tämä sama asetelma joka on tuttu Agatha Christien klassikosta Yksikään ei pelastunut häiritsi minua kovin. Jos kirja on osittain kopiota jo julkaistusta matkakertomuksesta ja ideaa kirjaan on otettu vielä kuuluisan kirjailijan menestyskirjasta, se kyllä vie vetovoimaa kirjasta. Kirjan nimikin vielä lasten leikkilorusta, mikä sinänsä ei olisi haitannut ehkä muuten, tuntui nyt pettymykseltä vaikka sopii kirjaan. Harmittaa että kirjaa mainostetaankin Agatha Christien varjolla. Kun olin lukenut tuon matkakertomuksen etukäteen ja luin sitten tätä kirjaa, jotkut asiat ja tapahtumat olivat ennalta-arvattavissa, jotkut ainakin sinnepäin, mikä taas sai harmistuksen nousemaan pintaan. Onneksi annoin kirjan ensin luettavaksi ystävälleni ja vasta sen jälkeen vinkkasin matkakertomuksesta, sain pelastettua edes vähän hänen lukukokemustaan. Ystäväni oli tyytyväinen menettelyyni. Onneksi loppu ei ollut niin arvattavissa!
Kaikesta tästä kritiikistäni huolimatta täytyy sanoa, että kirja on kuitenkin koukuttava, mysteerinen ja mielenkiintoinen, ja pidin siitä omalla tavallani näistä kaikista harmituksista huolimatta. En kyllä muista mikä kirja olisi viimeksi aiheuttanut minulle näin laidasta toiseen ristiriitaisia fiiliksiä, mutta Jari Järvelä on onnistunut herättämään tunteita ja ajatuksia lukijalle, ainakin minulle, joten se kai lienee hyvä asia kirjailijalle. Toki voin kirjaa myös suositella kaikille jännityksen ystäville, jotakin lukijaa nämä minua häiritsevät seikat eivät välttämättä kosketa millään tavalla. Suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan ensin ja mahdollisesti tämä matkakertomus lehdestä kirjan jälkeen.
Voi kyllä! Raivostuttavin lukukokemus pitkään aikaan. Silti kirjaa ei voinut jättää kesken, vaan oli pakko jatkaa lukemista. Henkilöhahmot olivat toinen toistaan raskaampia ja suorastaan odotin, koska joku tipahtaa jyrkänteeltä. Yleensä tämän tyylisissä tarinoissa sitä aina toivoo, että kunpa kirjailija säästäisi oman suosikin kurjalta kohtalolta.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että teksti on sujuvaa ja luettavaa. Jokin tässä silti vaan tökkii.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista