Ensimmäisessä kirjassa, Salaperäisten minivampyyrien joulu, luonnollisesti tutustutaan Teuvan kirjaston kellarissa asusteleviin minivampyyreihin, heidän historiaansa ja elämään. Toki myös seikkailua on luvassa kun lähdetään kirjaston ulkopuolelle metsästämään jouluateriaa, veriappelsiinia. Toisessa kirjassa, Minivampyyrit ja sihisevien liskojen saattue, päästään jahtaamaan mahdollista Brontosaurusta, joka johtaa siihen että minivampyyrit tutustuvat ja ystävystyvät lähikoululla asusteleviin sisiliskoihin. Kolmannessa kirjassa, Minivampyyrit ja kauhutarinoiden yö, vietetään jokavuotista kauhutarinoiden yötä ja kuullaan minivampyyreiltä toinen toistaan jännittävimpiä kauhutarinoita ja herkutellaan. Neljännessä kirjassa Minivampyyrit ja Okto Pussi, minivampyyrit tutustuvat ja auttavat pulaan joutunutta mustekalaa.
Kaikissa minivampyyrikirjassa ollaan erilaisten seikkailujen äärellä. Pieniä ja vähän isompiakin vaikeuksia tulee eteen vähän väliä, ongelmia ratkotaan yhdessä ja apuakin saadaan mm. Nökö-kissalta. Näistä hankaluuksista ja seikkailuista muodostuu kirjojen vaiheikkaat juonet ja sivujuonet, joista rakentuu tapahtumarikkaat minivampyyritarinat.
Kirjat ovat pitkähköjä. lyhyemmillään 69 ja pisimmillään 93 sivua, joten kirjoja voisi ajatella lähinnä lapsille jotka lukevat jo hyvin itse. Kirjan kuvat eivät myöskään ole värillisiä, joten se vähentää pienempää lukija-/kuuntelijakuntaa. Värikuvia olisin kaivannut muutenkin kirjoihin, se olisi tuonut vielä enemmän elävyyttä kirjoihin. Kuvat on kyllä piirretty hyvin. Nykyään kun puhutaan paljon varsinkin poikien lukemattomuudesta, niin minivampyyreistä voisi joku seikkailumielinen poika innostua. Oma suosikkini näistä kirjoista oli kolmas kirja Minivampyyrit ja kauhutarinoiden yö.
Henry Ahon hyvä ja omanlaisensa tyyli näkyy myös hänen lastenkirjoissaan. Hienoa nähdä miten kirjailija pystyy olemaan näin monipuolinen tuotannossaan. Tämän vuoden kesällä Teuvalla esitettiin näytelmä minivampyyreistä. Tämä näytelmä ilmestyy ensi vuonna kirjana, jatkoksi sarjalle.
Kaikissa minivampyyrikirjassa ollaan erilaisten seikkailujen äärellä. Pieniä ja vähän isompiakin vaikeuksia tulee eteen vähän väliä, ongelmia ratkotaan yhdessä ja apuakin saadaan mm. Nökö-kissalta. Näistä hankaluuksista ja seikkailuista muodostuu kirjojen vaiheikkaat juonet ja sivujuonet, joista rakentuu tapahtumarikkaat minivampyyritarinat.
Kirjat ovat pitkähköjä. lyhyemmillään 69 ja pisimmillään 93 sivua, joten kirjoja voisi ajatella lähinnä lapsille jotka lukevat jo hyvin itse. Kirjan kuvat eivät myöskään ole värillisiä, joten se vähentää pienempää lukija-/kuuntelijakuntaa. Värikuvia olisin kaivannut muutenkin kirjoihin, se olisi tuonut vielä enemmän elävyyttä kirjoihin. Kuvat on kyllä piirretty hyvin. Nykyään kun puhutaan paljon varsinkin poikien lukemattomuudesta, niin minivampyyreistä voisi joku seikkailumielinen poika innostua. Oma suosikkini näistä kirjoista oli kolmas kirja Minivampyyrit ja kauhutarinoiden yö.
Henry Ahon hyvä ja omanlaisensa tyyli näkyy myös hänen lastenkirjoissaan. Hienoa nähdä miten kirjailija pystyy olemaan näin monipuolinen tuotannossaan. Tämän vuoden kesällä Teuvalla esitettiin näytelmä minivampyyreistä. Tämä näytelmä ilmestyy ensi vuonna kirjana, jatkoksi sarjalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti