Kauheimmat runot

Antti Holman Kauheimmat runot, on tänä vuonna ilmestynyt kirja, joka on ollut kovin odotettu ja ollut esillä vähän joka puolella kirjamaailmassa. Olin kuullut, että Kauheimmat runot on todella hauskaa luettavaa, nauraa saa läpi koko kirjan. Kirjaa on mainostettu hyväksi, huumorintäyteiseksi runokirjaksi. Itsekin kiinnostuin kirjasta kovasti. Edellisellä viikolla sitten tein kirjaan varauksen ja yllätyin kun pääsin varausjonoon ensimmäiseksi, ja parin päivän päästä kirja olikin jo minulla. Olin odottanut pitkää varausjonoa.

Aloin heti lukemaan kirjaa, luin sen kahdelta istumalta ja kun suljin kirjan luettuani sen, ensimmäinen tunne oli valtava pettymys. Odotin kirjalta niin paljon. Nyt en enää ihmetellyt varausjonon lyhyyttäkään. Antti Holma on siis "luonut" neljä runoilijaa, joiden runoista kirja koostuu. Runoilijat ovat Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm. Ihan hauska idea luoda neljä uutta runoilijaa, mutta kun ne eivät ole ihan kokonaan itse keksittyjä vaan heidän "tyylilajinsa" ja nimensä on väännetty runoilijoista Kirsi Kunnas, Eino Leino, Heli Laaksonen ja Edith Södergran.

Lähes 200 sivuinen kirja on kannesta kanteen rivohkoa ronskia runoutta. Olen suvaitsevainen ja huumorintajuinen ihminen, en missään nimessä tosikko, kestän hyvin rivoakin huumoria, mutta tästä kirjasta en kyllä huumoria löytänyt. Ei naurattanut yhtään. Tämän kirjan jutut olivat mauttomia. Rivo ja ronski huumori on joskus ihan paikallaan, ja se on hauskaa tiettyyn rajaan asti. Kauheimmat runot oli vain rivoja runoja. Niitä oli myös liikaa. Ei tuollaisen runokirjan pitäisi olla noin pitkä, liika on liikaa. Vain kaksi runoista oli sellaisia, joissa ei ollut mitään typerää rivoutta. Kirjan kannetkin näyttävät ensisilmäyksellä hempeiltä, mutta kun tarkemmin katsoo, kansien kuvat vilisevät sekä naisen että miehen sukuelimiä, naisen rintoja, ulostetta, katkottuja käsiä ja löytyy kansista myös Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen suutelemassa, ja piru, ihan vain joitakin mainitakseni.

Antti Holma osaa kyllä kirjoittaa hyvin, pisteet siitä hänelle. Sääli vain että lahjakas kirjoittaja kirjoitti tälläistä huonoa "huumoria". Kauheimmat runot oli kyllä minulle suuren suuri pettymys. En oikein tiedä kenelle suosittelisin kirjaa, en ainakaan hyvänä kirjana. Laitan tähän nyt pari runoa kirjasta, jos joku miettii lukisiko vai ei, niin saa vähän ensituntumaa.

Katkera runo luokan parhaalle tytölle

Himssun hamssun hiivapimppi,
pimpissäs on outo klimppi.
Tässä tulos kokeiden:
Siellä kasvaa Alien.

Tien se läpi mahas syö
ja sitten turpiin sua lyö
ja hetki kun vain saapuu yö,
ja huutaa: Ninnan nunnan!

Sillin sallin sinun syy,
Klimppipimppi! Kenkäs myy!
Paljain jaloin juokse
hevon vitun luokse.

-Sirsi Sunnas

Muumipeikon hautajaiset

Muumipeikon hautajaisiin kaikki kutsuttiin,
lunta satoi ankarasti, väki itki niin.
Olentojen hautausmaalle arkku kannettiin
ja yhteislaulu vainajalle sitten laulettiin.

Ei kuolemalta säästy edes Muumipeikko, ei:
Tuonen kylmä käsi Muumin manan alle vei.

Vaan mitä kummaa: arkustako kuuluu kolinaa?
Yksi kantajista heti otteen irrottaa.
Muumipappa varovasti kantta raottaa
ja kyynelsilmin kamalasti sitten karjahtaa:

Arkussa on kivisäkki, kuollutta vain ei.
Kuka poikaparan kalmon arkustansa vei?

Samaan aikaan Madeiralla linnut laulelee,
ravintolan terassilletarjoiltu on tee.
Lämmintä on vielä ja kun ilta pimenee,
kas, Muumi Nuuskamuikkustansa hiljaa suutelee.

Vaan kuunnelkaapa, onneton on tarinamme tää:
Sängyn päätyyn molemmilta vajonnut on pää.
Ei peikko osaa ilmaa itkultansa haukkoa,
kun ruumisstaan ei rakkaudelle löydy aukkoa.

Rakkaus on valhetta ja haaveet havinaa.
Yksin elää olento ja yksin kuolla saa.

-Sirsi Sunnas

Mieheni sanoi osuvasti että jos joku muu kuin Antti Holma olisi nuo runot kustantajalle lähettänyt, niistä ei olisi koskaan kirjaa tullut. Olen samaa mieltä. Odotukset olivat tähän kirjaan suuret ja korkealla, pettymys vielä suurempi. Valitettavasti.

Kesä Koiramäessä (Otavan arvostelukappale ja Kirjalittabloggaus)

Sain Otavalta arvostelukappaleeksi Mauri Kunnaksen Kesä Koiramäessä, kiitos Otavalle! Kesä Koiramäessä on juuri ilmestynnyt ja sivuja siinä on 39.

Kesä Koiramäessä alkaa alkukesästä omenapuiden kukkiessa, kun Koiramäen lasten ystävä Aukusti saapuu kesävieraaksi Koiramäkeen. Aukusti otetaan heti mukaan leikkeihin ja touhuihin, tehdään käpylehmiä, veistellään, tehdään vihtoja, uidaan, saunotaan ja retkeillään. Kesä Koiramäessä-kirjassa vietetään helluntaita ja mittumaaria eli juhannusta. Kesämyrskykin pääsee yllättämään saariretkeilijät. Heinäkuussa on muun muassa heinäntekoa, johon myös lapset osallistuvat ja marjojakin poimitaan. Elokuussa Koiramäessä ihaillaan elosalamointia pimeällä äänettömällä taivaalla ja Aukusti palaa kaupunkiin.

Kesä Koiramäessä on ihanuuksien ihanuus! Ihana kesän tuulahdus pyyhkäisi lävitseni, kun sain kesken syksyn vaipua Koiramäen kesään. Mitä hienointa wanhan ajan maalaiselämää kauniissa kesäisissä maisemissa Koiramäessä. Tarinointi on mukavaa ja kirjasta oppii erilaisia juttuja, kasveja, eläimiä, entisajan tapoja ja elämää, säätilojen ennustamista ja vaikka mitä. Meidän 1v5kk ikäinen poikamme katseli ihania värikkäitä kuvia ja osoitteli sormellaan kuvista eri juttuja, vaikka ei vielä koko kirjaa jaksanutkaan kuunnella. Niin isommalle kuin pienemmällekin lukijalle riittää kuuntelemista ja katselemista samoin aikuisillekin tietysti. Itsekin oli pakko lukea heti kahteen kertaan kirja. Ensimmäisellä kerralla luin tarkasti ja katsoin laajemmalla silmällä kuvat, toisella kertaa lukiessa kiinnitin kuvissa enemmän huomiota hauskoihin, pieniin, kekseliäisiin yksityiskohtiin. Rakastan Mauri Kunnaksen kirjoja, eihän niitä voi olla rakastamatta!

Lotta Leppäkerttu on erilainen (Kirjalittabloggaus)

Mervi Suutarin ja Matilda Tuuren lastenkirja Lotta Leppäkerttu on erilainen, ilmestyi vuonna 2013. Se on tarina pilkuttomasta Lotta Leppäkertusta, joka joutuu epäluulojen ja kiusaamisen kohteeksi erilaisuutensa vuoksi. Lotalla on hyvä ystävä, joka yhtäkkiä kääntääkin hänelle selkänsä muiden ennakkoluulojen takia. Se satuttaa Lottaa kovasti ja hän lähteekin surullisena lentelemään kauemmaksi asuinympäristöstään. Lotan katoaminen saa Lotta Leppäkertun vanhemmat huolestumaan, ja pian Lottaa ovat etsimässä perheen lisäksi myös lähiseudun asukit. Lotta tulee takaisin kotiin, kohtaa hänelle selkänsä kääntäneen ystävän ja muut jotka ovat pahoittaneet Lotan mielen kiusaamisellaan. Asiaa selvitellään yhdessä.

Lotta Leppäkerttu on erilainen, on tarina kiusaamisesta, ystävyydestä, anteeksiannosta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kirjan avulla lapsi voi oppia näitä asioita, ja sen lisäksi se on myös koskettava ja hyvä tarina. Kirjassa on kauniin värikkäät kuvat. Oikein kiva ja opettavainen kirja!

Yhden promillen juttuja (Kirjalittabloggaus)

Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja on vuonna 2012 ilmestynyt nuortenkirja, ja siinä on sivuja 110. Yhden promillen juttuja on tositapahtumiin perustuva fiktiivinen kuvaus siitä, miten nuoret näkevät ja kokevat päihteet nyky-Suomessa. Kirjassa on 19 tarinaa erilaisista nuorista, jotka kokevat päihteitä tavalla tai toisella elämässään. Tarinat ovat vähän eri näkökulmista jokaisessa tarinassa, eikä kirjassa ole mitään moralisointia, vaan tosijuttuja nuorten elämästä.

Yhden promillen juttuja on erittäin hyvin kirjoitettu. Sen lukee nopeasti, vaikka yhdeltä istumalta niinkuin minä luin, mutta tarinat ovat mukavan pituisia myös yhden, kahden tai vaikka muutamankin tarinan kerrallaan luettavaksi. Pidin kirjasta todella paljon. Se on vavahduttava ja puhutteleva, joissakin kohdissa jopa pysähdyttävä. Kirja koskettaa varmasti monia nuoria omalla tavallaan, joku voi löytää siitä tarinan, joka on kuin omasta tai vaikka ystävän elämästä. Kirja voi myös koskettaa ihan vain niinkin, että on pohdiskellut päihteitä ja niiden käyttöön liittyviä asioita ja tästä kirjasta saa siihen näkökulmaa. Tämä kirja voi olla jollekin myös varoittava esimerkki. Kirja on hyvä jokaiselle nuorelle, mutta on myös nuorten vanhemmille oikein sopivaa luettavaa. Toki Yhden promillen juttuja sopii myös nuorten parissa työskenteleville, ja miksei ihan kenelle tahansa muullekin aikuiselle.

Kalle-karhun jouluyö (arvostelukappale Karistolta ja Kirjalittabloggaus)

Kylmähkön kesän lopulla minulle tuli yllättäen kova joulunodotuksen tunne. Eipä ole koskaan ennen ihan näin aikaisin tullut :) Koska en nyt ihan vielä viitsi laittaa jouluverhoja ja kynttelikköjä ikkunaan, niin hyvää lääkettä joulunodotukseeni toi Karistolta saamani arvostelukappalekirja, Kalle-karhun jouluyö. Kiitos Karistolle Kalle-karhusta!

Karma Wilsonin ja Jane Chapmanin Kalle-karhun jouluyö on aivan ihana lastenkirja! Kirjassa Kalle-karhun ystävät eivät halua Kallen nukkuvan koko joulua, joten he alkavat herätellä ystäväänsä talviuniltaan joulun viettoon. Kalle-karhu herää ja lupaa yrittää valvoa. Se ei ole ihan helppoa, mutta ystävät ottavat Kalle-karhun jouluvalmisteluihin mukaan ja kuinkas käykään!

Jouluruokia- koristeita, ja lahjoja, lunta, joululauluja ja joulutunnelmaa...Aivan ihanaa! Kirjan kuvat ovat isoja ja iloisen värisiä, ja tekstit ovat lyhyitä. Meidän pieni 1v. 5kk ikäinen poikamme jaksoi hyvin istua sylissä kirjaa kuunnellen ja kuvia katsellen. Kirjan iso koko on myös erittäin hyvä, selkeät kuvat saavat pikkuisemmatkin "lukijat"seuraamaan Kalle-karhun jouluvalmisteluja ja jouluyötä. Tarina on oikein hellyyttävä ja kuvista välittyy ihana, lämmin ja aito joulutunnelma.

Kirja on juuri ilmestynyt ja on kyllä mukava hankkia vaikka joululahjapaperiin käärittäväksi. Me aiomme virittäytyä joulun tunnelmiin tämän kirjan kanssa useaan kertaan, koko perheen voimin! Joulua odotellessa :)

Kirjalitta- lastenkirja- ja sanataidefestivaali

Tällä viikolla vietetään lasten-ja nuortenkirjallisuuden viikkoa! Lastenkirjainstituutti ja Sanataideyhdistys Yöstäjä ry koordinoivat 16-18.10.2015 ensimmäistä kertaa järjestettävää Kirjalitta- lastenkirja- ja sanataidefestivaalia Tampereella ja virtuaalitodellisuudessa, jossa järjestäjinä ja yhteistyössä ovat myös niin paikalliset kuin valtakunnallisetkin lastenkulttuuri- ja kirja-alan toimijat. Myös kirjablogisteilla on mahdollisuus olla tukemassa tätä uutta tärkeää festivaalia, kuka milläkin tavalla. Jonnan Lukunurkkaus tukee virtuaalimaailmassa Kirjalittaa lasten- ja nuortenkirjabloggauksilla pitkin viikkoa. Blogitekstien linkit löytyvät Kirjalittan facebooksivuilta heti, kun ne on julkaistu Jonnan Lukunurkkauksessa. Kirjalittabloggaukset merkitsen vielä erikseen otsikkoon. Aurinkoista ja lukutäytteistä lasten- ja nuortenkirjallisuudenviikkoa lapsille, nuorille ja aikuisillekin :)

www.kirjalitta.fi
https://www.facebook.com/kirjalitta?fref=ts

Parantola

Sain Karistolta arvostelukappaleeksi nyt juuri ilmestyneen Satu Mattila-Laineen esikoiskirjan Parantola, kiitos Karistolle. Luin kirjan pari viikkoa sitten. Parantola on nuortenromaani ja sivuja siinä on 154.

Elisa 15v. on nuori joka on ihastunut, hän on kiinnostunut vintagesta ja historiasta, hän rakastaa vanhoja elokuvia, hänellä on paras ystävä Sini ja hänellä on salaisuus. Salaisuus jonka vain vanhemmat, Sini, lääkäri, ja luokanvalvoja tietää, epilepsia. Elisa ei halua kenenkään muun saavan tietää, ei varsinkaan Santun Elisan ihastuksen. Hänestä tulisi erilainen, häntä pidettäisiin sairaana, outona. Elisan epilepsia on pysynyt vakaana lääkityksen avulla, mutta lääkkeet väsyttävät, aiheuttavat painajaisia ja lihottavat. Punainen lääkedosetti tuijottaa päivittäin Elisaa ja vaatii ottamaan lääkkeet. Elisa uhmaa dosettia ja jättää lääkkeensä ottamatta, tavallisena lämpimänä kesäperjantaina. 

Elisa ja Sini sopivat tapaavansa vanhan parantolan portailla, jossa heillä on tapana keventää sydäntä toiselle, suojassa muilta ihmisiltä. Elisa saapuu paikalle ensin, hänen päätään särkee. Siniä ei näy ja Elisa lähtee parantolan sisälle, päätyy varastohuoneeseen, ja se tulee...huono olo, metallin maku, kylmähiki, epilepsiakohtaus. Kohtauksen jälkeen Elisa havahtuu varastossa ja huomaa hyvin pian päätyneensä 1930-luvulle, kaatumatautiparantolaan. Aikamatkallaan 1930-luvun parantolassa, Elisa ystävystyy kaatuvatautipotilaaseen Annaan, ja joutuu opettelemaan rankkaa tarkoin ohjeistettua arkea muiden kaatuvatautipotilaiden keskellä. Parantolan hoitajattaret ja tohtori Groman seuraavat hyvin tarkoin asukkeja ja aikamatkan edetessä Elisa saa selville että tohtori Gromanilla on ikäviä suunnitelmia potilailleen, Annalle ja Elisallekin...

Parantola on todella hyvä kirja. Se on kirja tärkeästä aiheesta ja antaa kattavan kuvan 1930-luvun epilepsian hoidosta ja parantolan arjesta. Myös 1930-luvun siviiliarkea sivuutetaan sopivasti. Kirjassa on hyvin kuvattu myös nykynuoren ajatusmaailmaa, tunteita ja arkeakin. Parantola on nopealukuinen, mielenkiintoinen ja monipuolinen kirja, olematta kuitenkaan sekava. Selkeä siirtyminen nykyhetkestä vuosikymmenien taa ja takaisin sopii minulle, ei tarvitse edestakaisin seikkailla ja yrittää pysyä kärryillä missä mennään. Parantola on myös sopivan pituinen nuortenromaaniksi. Kirja etenee sutjakkaasti ja nuoria kun ajattelee, ja myös itseänikin, on hyvä ettei kirjassa ole mitään pitkiä selityksiä historiasta, vaan historia pysyy kyvyenä kerrontana läpi kirjan. Itse luin kirjaa kahdesta näkökulmasta, siviilinä ja sairaanhoitajana, omaa ammattiminää on vaikea sivuuttaa tällaisissa kirjoissa. Mielenkiinnolla luin siis epilepsian hoidon historiasta, näin ammatillisestikin. Kirjassa on myös mukavasti pientä jännitystä, se toi omanlaisen viehätyksensä kirjaan. Vaikka liikutaan 30-luvulle, ei kirja ole mikään historian kirja, joten sen takia ei kannata kirjaa jättää lukematta, jos historiaa vierastaa. Kirja sopii hyvin kaikille nuorille ja kaikille aikuisille, sairasti epilepsiaa tai ei. Epilepsiaa sairastavalle nuorelle Parantola olisi hyvä "vertaistuki" ja muille nuorille hyvä lukukokemus, mutta myös tavallaan ikkuna siihen, mitä epilepsiaa sairastava nuori voi tuntea, ajatella ja miten kokea itsensä sairastavana ja muiden suhtautumisen sairauteensa. Kirjasta voisi saada myös hyvän version elokuvana tai teatterin näyttämölle. 

Viime torstaina oli Parantolan julkistamistilaisuus Satu Mattila-Laineen työpaikalla Porissa kirjastossa jossa ilokseni sain olla osallisena. Äitini on ollut Sadun työkaveri, ja sitä kautta Satu on tullut tutuksi. Käyn myös samassa kirjastossa lukupiirissä ja tapaan Satua välillä siellä. Tämän kirjan lisäksi olen lukenut viime aikoina muitakin nuortenromaaneja, ja todennut kuinka hyviä nuortenkirjoja saatavilla onkaan. Ja kuinka hyvin ne sopivat myös aikuisille luettavaksi, tulee taas ajateltua asioita nuortenkin näkökulmasta.