Paha puuska

Paha puuska on Kirsti Kurosen kirjoittama runoromaani. Kirja on nuorten kirja, mutta toimii hyvin aikuisellekin, todella hyvin itseasiassa. Kirja on 75 sivuinen, todella helppolukuinen ja ilmestynyt tänä vuonna.

Paha puuska on koskettava tarina seiskaluokkalaisen Laurin itsemurhasta ja hänen sisarensa Hillan selviytymisestä siitä. Lauri on aloittanut samana päivänä 7:nen luokan ja kotimatkalla koulusta hän päättää jättäytyä junan alle. 8:nen luokan aloittanut Hilla ei pysty ymmärtämään pikkuveljensä tekoa, eikä vanhemmista ole juuri apua suunnattomassa surussa. Miksi Lauri teki itsemurhan? Mitä jos se olikin vahinko? Mitä tapahtui?

Hilla menee metsään Laurin lempipaikalle, kuusen alle kivelle joka on kuin tuoli, tuolikivi. Ensimmäinen suuri tunteenpurkaus tapahtuu siellä, yksin. Sen jälkeen Hilla alkaa käymään kivellä joka viikko, hän tuntee Laurin olevan siellä, Hilla käy keskusteluja Laurin kanssa, purkaa tunteitaan, vaatii Laurilta syytä, miksi itsemurha?

Hillalla on bändi Merenneidot, Hilla sanoittaa laulun jonka nimeksi tulee Lauri.  Laulun sanat ovat kirjan lopussa ja nettiosoite josta laulun voi käydä kuuntelemassa, laitan osoitteen tähän: http://youtu.be/pf21ENLS0R0

Paha puuska on todella hyvä kirja, koskettava, liikuttava ja herkkä. En voinut laskea kirjaa käsistäni, niin vaikuttava se oli, yhdeltä istumalta oli pakko lukea. Suosittelen tätä kaikille, nuorille ja aikuisille. Tämän kirjan luettuani, oli pakko istua hetki hiljaa.

Kylli Villa: Ei, ei matkavakuutusta minulle ja Koipitoipilas

Luin juuri Kyllikki Villan kaksi runokirjaa, Ei, ei matkavakuutusta minulle ja Koipitoipilas.

Ei, ei matkavakuutusta minulle on ilmestynyt vuonna 1976 ja siinä on sivuja 72. Runoissa on eri aiheita, ne ovat lyhyitä ja helposti ymmärrettäviä tälläisellekin joka on vähänlaisesti vielä lukenut runoja :) Paljon Villa käsittelee näissä runoissaan perhettä, vanhenemista ja elämää. Muutamia runoja kirjoitin itselleni ylöskin. Runot olivat kevyttä luettavaa vaikka oli vakaviakin aiheita.

Koipitoipilas on ilmestynyt vuonna 2009 ja sivuja on 109. Tämän kirjan aiheena oli Kyllikin oma toipilasaika, usean viikon sairaalassaolo ja kuntoutus. Runot olivat sävyltään synkähköjä, vain muutamia iloisempia löytyi joukosta. Perhe oli myös näissä runoissa mukana osittain. Runoista huomaa että aika on ollut hänelle rankkaa. Tässäkin runokirjassa vanheneminen ja sen tuomat muutokset ovat vahvasti läsnä. Vaikka runot olivat synkkämielisiä niin hyviä runoja ne kuitenkin olivat. Hienosti Kyllikki Villa oli saanut tunteensa, ajatuksensa ja kokemuksensa runoiksi puettua. 

Aikaisemmin olen lukenut Kyllikki Villalta Tyttö sodassa- Kenttälotan kirjeitä 1941- 1944 ja nyt kesän aikana ajattelin lukea hänen teoksensa Vanhan rouvan lokikirja. 

Viveca Sten : Sotilaiden salaisuudet

Ja niin ilmestyi  kovasti odottamani neljäs Viveca Stenin kirja :) Sotilaiden salaisuudet.

Marcus Nielsen roikkuu kuolleena opiskelijakämppänsä kattolampusta. Äidin mukaan poika ei ikinä olisi tehnyt itsemurhaa. Thomas Andreasson Nackan poliisista on hädin tuskin toipunut puolen vuoden takaisesta jäihin putoamisesta mutta ryhtyy tutkimuksiin. Jäljet johtavat Sandhamnin lähelle Korsön saarelle, jossa pitkään toimi rannikkojääkäripataljoona, kovien miesten koulu. Juristi Nora Linde, jolla on takanaan rankka avioero, päätyy mukaan setvimään Korsön salaisuutta. Pian tulee tieto toisenkin miehen kuolemasta, joka kytkeytyy vanhaan sotilassaareen.

Kuinka onkaan mahtavaa lukea erittäin hyvää kirjaa! Ensimmäisiltä sivuilta asti kirja pitää otteessaan, ja vie mennessään, tuntui ihan kuin itsekin olisin ollut kirjassa mukana ja silloin tiedän että kirja on huippu hyvä!

Ensin tuli kyllä pieni epäluulo,  että miten mahtaa käydä kun kirjassa osittain liikutaan 70-luvun Ruotsin armeijassa rannikkojääkäreiden maailmassa, eikä itsellä ole minkäänlaista ennakkotietoa sellaisesta. Mutta nyt on! Täytyy erityisesti painottaa, että Sten on tehnyt uskomattoman hyvää pohjatyötä selvittäessään niin yksityiskohtaisesti tuota 70-luvun rannikkojääkäreiden koulutusta ja armeijamaailmaa ylipäätään. Kuten edellisessäkin Stenin kirjassa, tässä tosiaan liikutaan kahdella aikakaudella, 70-luku on kirjassa rannikkojääkärin päiväkirjamuodossa, ja on aina erillisenä lukunaan niin selkeys pysyy läpi kirjan. Kirja herätti kyllä mielenkiintoni näihin eliittisotilaisiin, rannikkojääkäreihin.

Hyvässä suhteessa oli taas myös tutkintaa ja päähenkilöiden omaa elämää. Sujuvaan tahtiin eteni. Kirja oli niin kutkuttavan jännittävä lopussa etten meinannut aloillani pysyä, uppouduin niin täysin kerrontaan! Kirjan loputtua ihan vahingossa huokaisin ääneeni huh sentään! Ihailen suunnattomasti Stenin tapaa saada lukija kirjaan sisään, se kertoo erinomaisesta kirjailijasta.

Kirja on 412 sivuinen, Ruotsissa ilmestynyt jo 2011 ja nyt tosiaan viime kuussa täällä Suomessa. Jos joku ei ole vielä Viveca Stenin kirjoja lukenut, nyt voisi ottaa tästä pienen kesäprojektin ja lukea kaikki neljä Steniä :)

Viveca Sten: Syvissä vesissä, Sisäpiirissä ja Pinnan alla

Onkin pitkä aika taas kun olet kirjoittanut blogiini...mutta olen sentään lukenut vaikka en ole ehtinyt kirjoittaa. Nyt ajattelin kompensoida tätä, ja kirjoittaa kolmesta kirjasta :)

Luin tuossa vuoden vaihteen aikana Viveca Stenin kaikki kolme Suomeksi ilmestynyttä kirjaa. Ensimmäinen on Syvissä vesissä, toinen Sisäpiirissä ja kolmas Pinnan alla. Tykkäsin kaikista! :)

Syvissä vesissä

Keväällä jäiden lähdettyä kalaverkkoon sotkeutuneen miehen ruumis ajautuu rantaan Sandhamnissa Tukholman saaristossa. Tapaus vaikuttaa asiaa selvittävän Nackan poliisin Thomas Andreassonin mielestä aluksi ikävältä kalastusonnettomuudelta, sillä itsemurhaankaan ei mikään tunnu viittaavan.Tutkinta saa uuden käänteen, kun saarelle saapunut hukkuneen sukulainen löytyy raa’asti surmattuna majapaikastaan. Mikä liittää kuolemat toisiinsa? Mistä löytyy puuttuva linkki kahden ruumiin välillä? Kuka surmasi serkukset ja miksi? Löytyykö syyllinen kesäparatiisista?Vastasyntyneen tyttärensä menettänyt ja avioeroon ajautunut saaristolaispoliisi Thomas paneutuu täydellä tarmolla outoon mysteeriin. Hän saa apua lapsuudenystävältään, Sandhamnissa lomiaan viettävältä tukholmalaisjuristi Nora Lindeltä.Murhaaja on vapaalla, ja median paine kasvaa. Saaristolaisten ja kesäasukkaiden suhteet kiristyvät, kun läpimurtoa ei saada. Murhaaja on löydettävä ennen kuin lisää ihmishenkiä menetetään.

Ihan mielettömän hyvä kirja!!! Niin tempaisi mukaansa, etten olisi malttanut käsistäni laskea, mutta pakkohan se oli  arkeakin pyörittää, mutta jokaisen liikenevän hetken käytin kirjan lukemiseen eikä siinä sitten kauaa mennytkään. Todella loistava dekkari pitkästä aikaa! Erittäin hyvä hahmogalleria, ihania maisemakuvauksia sopivassa määrin (niin ihania että olen varmasti lähdössä Sandhamniin kesällä tai ainakin sitten seuraavana kesänä!!), hyviä verkkaisia juonenkäänteitä, johdonmukainen ja selkeä. Loppuratkaisua ei voinut aavistaa etukäteen, vaan sen tajusi juuri oikealla hetkellä :) Suosittelen ihan kaikille! Jopa sellaisille jotka eivät ole dekkareita lukeneet, tästä on hyvä aloittaa! :)

Kirja on ilmestynyt Suomessa vuonna 2012, sivuja on 446.

Sisäpiirissä

Menestynyt mutta ylimielinen juristi Oscar Juliander ammutaan ökyveneensä ruoriin kesken purjehduskilpailun startin. Rikostarkastaja Thomas Andreasson ja tämän rakas lapsuudenystävä, lakimies Nora Linde ryhtyvät penkomaan tapausta ja huomaavat, että ainakaan motiiveista ei ole pulaa: häikäilemätön Juliander jätti jälkeensä pettyneitä rakastajattaria ja katkeria liikekumppaneita. Kun toinenkin Kuninkaallisen purjehdusseuran jäsen löydetään surmattuna, alkaa idylliin upotettu salaisuus nousta pintaan. Mitä peliä Julianderin ja tämän rikkaiden ystävien sisäpiirissä oikein pelataan?

No ei ihan niin hykerryttävän hyvä kuin ensimmäinen, mutta hyvä silti. Vierastin itse ehkä liikaakin purjehdusteemaa, kun en siitä mitään tiedä, jotkut termitkin olivat ihan vieraita minulle. No eipä nuo nyt haitannut hyvää juonta kuitenkaan ja nopealukuinen tämäkin oli. Tässä murhaaja oli helpompi arvata. Ilmestyi Suomessa 2013, sivuja 364.

Pinnan alla

Nuori tyttö katoaa jäljettömiin syksyisenä myrsky-yönä, ja tuloksettomien etsintöjen jälkeen hänet julistetaan hukkuneeksi. Muutamaa kuukautta myöhemmin Nora Linde lomailee Sandhamnissa poikiensa kanssa, ja leikkiessään metsässä lapset tekevät karmean löydön, murhatun tytön ruumis makaa maassa. Nora alkaa selvittää tapausta ystävänsä Thomasin Andreassonin kanssa. Johtolangat ovat niukat, mutta johtavat lopulta yli sadan vuoden takaisiin tapahtumiin.

Tämä taas oli parempi kuin toinen, muttei ihan niin hyvä kuin ensimmäinen :) Kirjassa liikutaan kahdella eri aikakaudella, yleensä sellainen ärsyttää minua, mutta tässä ei haitannut vaan teki lisää mielenkiintoa kirjaan omalla tavallaan ja toi tavallaan lisätarinan kirjaan.Tässä oli niin selkeästi aina se milloin liikuttiin historiassa ja milloin nykyajassa että aikakausien vaihtelut ei tuonut sekaannusta eikä ärsyttänyt. Taas hyvä juoni, sopivasti jännä ja vei kyllä mukanaan mukavasti. Ilmestyi Suomessa 2014 ja sivuja 352. 

Nyt odotan kovalla innolla neljättä kirjaa joka ilmestyy huhtikuussa :)

Diiva: Hannele Laurin tarina

Ajattelin lukaista yhden Suomen tunnetuimman naisnäyttelijän elämänkerran. Olen itse aina pitänyt Hannele Lauria hyvänä näyttelijänä, ja jostain tuli yhtäkkiä mieleen että olisi mielenkiintoista lukea hänestä. Ja luinkin.

Diiva: Hannele Laurin tarina on Teemu Rinteen kirjoittama kirja. Teemu Rinne on itseasiassa Hannele Laurin ex-mies ja nykyään he ovat hyviä ystäviä. Kirja on ilmestynyt vuonna 2013 ja siinä on 196 sivua.

Tämä ei olekaan mikään ihan perinteinen elämänkerta. Rinne ei ole kirjoittanut perinteiseen tyyliin kuten usein esimerkiksi aloitetaan, että koska on syntynyt ja missä, millaiseen perheeseen, missä kävi koulua jne jne. Kirja koostuu oikeastaan Hannelen itsensä kertomuksista itsestään ja elämästään. Rinne kirjan alussa kirjoittaakin, että perinteiset haastattelut kirjaa varten ei tuottanut materiaalia kirjaksi, joten hän vain oli Hannelen seurassa ja kuunteli mitä Hannele halusi elämästään kertoa ja kokosi sen kirjaksi. Tässä pieni näyte kirjasta, jotta saatte kuvan mitä tarkoitan:

" -Monet eivät tiedä tätä puolta minussa. Mullan peitossa, kumisaappaat jalassa, vailla meikin meikkiä. Kynnet mustana ja osa niistäkin katkenneina. Tämä on vapautta itse luodusta tyrmästä, jossa pitää -niinhän sitä itselleen uskottelee- olla aina viimeisen päälle laitettu.

-Ihmiset muodostavat käsityksen lehtikuvien perusteella. Niitä varten stailataan viimeisen päälle mietitään valot ja meikit ja sellaiset. On sekin osa minua. Esteetikkona rakastan vaatteita ja...Mutta jotenkin se puoli ei nyt jaksa kiinnostaa. 

Tummat pilvet siirtyilevät hitaasti valtavan peltoaukion yli kohti Hannelen taloa. Hän hakee lisää kahvia, sytyttää vaihteeksi savukkeen ja seuraa savun kulkua mietteissään. 

-Mammani ja vaijani pitivät torikauppaa Tampereen Laukon torilla. Ja pärjäsivät hyvin. Siis tämä on karjalan murretta. Vaija on vaari ja mamma on mummu. "

Kirjassa samaan tyyliin ääneen pääsee myös mm. Hannelen pojat Sami ja Tomi, sekä näyttelijä Eija Vilpas. Teemu Rinne kirjoittaa kirjassa myös oman versionsa Hannelen ja hänen pari vuotta kestäneestä avioliitostaan.

Kirjan materiaali on koottu vuosien 2012-2013 aikana. Kirja on ihan hyvä. Kyllä siitä saa jonkinlaisen käsityksen Hannelen Laurin elämästä ja luonteesta, mutta silti olisin halunnut tietää vielä enemmän ja yksityiskohtaisemmin hänestä asioita. Kirja on vähän pintaraapaisua mielestäni, vaikka ajoittain Hannele kertookin jonkin syvällisemmän tuntemuksensa tai ajatuksensa joistain asioista. Kirja myös ärsyttävästi vähän hyppelee asiasta toiseen ilman johdonmukaisuutta, vaikka kirja onkin jaettu 4 osaan. Hiukan kyllä jätti kylmäksi, vaikka ihan luettava kirja olikin.

Paljon pelissä

Olen pitkään miettinyt että pitäisi lukea jotain Sanda Brownilta. Ystäväni on lukenut kaikki hänen kirjansa ja myös omistaa kaikki hänen kirjansa. Nyt keväällä Brownilta ilmestyi uusi kirja suomeksi, Paljon pelissä. Luin siitä esittelyn yhdestä kirjakerhon lehdestä ja sain siitä hyvän vaikutelman. Sain kirjan nopeasti käsiini ja aloin lukemaan suurin odotuksin, niin paljon olin kuullut kehuttavan Brownin kirjoja.

Paljon pelissä on 394 sivuinen kirja, joka on ilmestynyt tosiaan Suomessa nyt keväällä 2014. Tässä kirjaston esittelyteksti kirjasta:  Mitä jos rakastuisit sarjamurhaajaan? Naisen voi vangita, mutta ei hänen sydäntään. Vai voiko? Kutkuttavan ovelassa jännärissä musta muuttuu valkoiseksi, oikea vääräksi, mutta rakkaus - se on ja pysyy. Sarjamurhaaja Lee Coburn ottaa poliisin lesken Honorin panttivangiksi. Coburn vakuuttaa olevansa syytön. Lisäksi hän väittää, että Honorin miehen kuolema ei ollut onnettomuus. Mikä on salaisuus, joka maksoi puolison hengen - ja joka nyt uhkaa koitua Honorin ja hänen tyttärensä kohtaloksi? Kukaan muu kuin Coburn ei voi heitä auttaa. Kuumassa ja kosteassa Louisianan yössä Honor saa huomata, että kun vetovoiman lait lakkaavat pätemästä, on vain seurattava sydäntään.

Brown on saanut aikaan hyvän teoksen jossa yhdistyy jännitys ja romantiikka. Kirjassa alkaa heti tapahtumaan asioita. Ei ole sellasia turhanpäiväisiä liirumlaarumeita ja sepustuksia, vaan päästään heti asiaan.Se on todella positiivinen asia, pisteet siitä Brownille! Aikajana tapahtumille on 2-3 päivää, se on vähän turhan pieni ja kapea näin tapahtumarikkaaseen kirjaan. Kirjassa tosiaan tapahtuu paljon kaikenlaista. Juonenkäänteitä on paljon tasaisesti pitkin kirjaa, hyvä niin.Tapahtumia ei ole liikaa, mutta sen sijaan ihmisiä ja näkökulmia on liikaa. Ja koska aikajana on noin pieni, se vie mielestäni kirjasta realistisuutta pois. Kirja eteni ihan ok tahtia, ajoittain kirja vei mukanaan ajoittain ei. Pääasiassa kyllä mielenkiinto pysyi yllä läpi kirjan, tylsää luettavaa tämä ei siis ole.Vähän sellainen perusjenkkijännäri, odotin jotain vähän enemmän. Odotukset ei siis ihan täyttynyt, tosin ne odotukset olivat korkealla. Kirja oli kyllä ihan hyvä ja voin suositella sitä, mielummin sellaiselle joka pitää jenkkijännäreistä ja on lukenut paljon jännityskirjallisuutta, jotta pysyy kärryillä.

Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään

Nyt on luvassa Anna Perhon opastusta elämään! Harmittaa kun edellisen blogini tuhoutuessa myös Anna Perhon Anna palaa! Elä omaa elämääsi älä muiden-kirjan blogitekstini katosi bittiavaruuteen, enkä saanut sitä pelastettua jostain syystä, vaikka monet sain =( Olisitte voineet lukaista sen merkinnän ensin ja palautella mieleen sitä. Se kirja sai paljon huomiota blogissani ja moni lupautui lukemaankin sen. No eipä mitään. Palautellaan hiukan mieleen lukupäiväkirjani avulla, sinne olen kirjoittanut seuraavasti: Tässä vasta opas elämään! Naisille suunnattu teos on pääasiassa viihdyttävä, toki ihan vakavastikin otettavia elämän neuvoja kirjasta löytyy. Aika tykitystä koko kirja =) Ihan hyvä vaikken nyt ihan kaikkea allekirjoitakaan, mutta joitakin kyllä. Perho ei turhia ujostele, sanoo suoraan ja rehellisesti mielipiteensä. En pitänyt Perhon tv-ohjelmasta Perho tuli taloon, hänen persoonansa ei oikein miellyttänyt. Kirjasta pidin, mutten ole ihan samalla aaltopituudella Perhon kanssa. hyvin kirjoitettu, helppolukuinen, vähän kirjoitusvirheitä.

Ja nyt sitten tämä jatkokirja Superarkea! Käytännön opas helpompaan elämään. Kirja on ilmestynyt 2013, sivuja on 174. Jos kaipaa muutosta arkeensa ja elämäänsä muutenkin tai haluaa lukea kevyttä kirjallisuutta missä ei tarvitse ajatella mitään niin tästä sitten kirja käteen. Aika samanlaisilla fiiliksillä luin tämänkin kirjan kuin Perhon edellisen. Itse en nyt mitään arjen muutosta tarvitse, mutta halusin lukea tämän kun edelisenkin luin. Edelleen siis Perho tykittää kaunistelematta ja suoraan rehellisen mielipiteensä arjen valituksiin ja aikaansaamattomuuteen. Elämän ja arjen ohjetta jos toistakin tulee sujuvasti asiaan kuin asiaan.

Edelleenkään en allekirjoita kaikkia Perhon ohjeita enkä mielipiteitä (minä, perheeni ja ystäväni ainakin syömme teeleipiä, vaikka Perhon mielestä kukaan suomalainen ei todellakaan syö teeleipiä=) ), mutta eipä tuo lukemista haitannut. Ihailen Perhon suorasukaisuutta asioiden ilmaisussa, mutta tiedän että joitakin se voi ärsyttää.  Helppolukuinen, hyvää kevytlukemista iltoihin. Toki uskon että joku voi kyllä kirjasta itselleen jotain hyötyä saadakin. Kuitenkin kannattaa ottaa pieni pala huumoria mukaan kirjaa lukiessa =)