Anna Ukkonen saapuu Jylhäsalmelle Haapa-ahon talolle syysvuokralaiseksi. Maalaisidylli vanhoine puutaloineen ja pihapiireineen on juuri sitä, mitä Anna on halunnutkin ja miesystäväkin on tulossa perässä Englannista maalaisrauhaan. Anna alkaa asettua taloksi odotellessaan Tomia, jokin vain tuntuu viivyttelevän miehen saapumista. Naapurustossakin tuntuu tapahtuvan kummia.
Kuinka mahtavaa olikaan päästä taas Jylhäsalmelle. Kirjailijan sama hieno tyyli jatkui tässä toisessakin osassa, kevyttä, huoletonta ja sujuvaa kerrontaa. Hahmogalleria on hyvä, tuntuu kuin jylhäsalmelaiset olisivat omiakin tuttuja. Läpi kirjan pysyy lempeä maalaistunnelma, ja silti kirjaan on saatu jännityksen sävähdystä. Maisemakuvaukset oli helppo nähdä mielessään ja tunnelmoida loppukesän lämmössä ja alkusyksyn myrskyssä. Jylhäsalmella salamoi on kevyttä viihdettä parhaimmillaan. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli ensimmäisessä kirjassa päähenkilönä olleen Riinan kuulumiset. Riina kyllä vilahti kirjassa, mutta olisi ollut kiva tietää enemmän mitä hänelle kuului. Olen tässä kevään aikana lukenut raskaita kirjoja myös, joten tämä osui kyllä sopivaan väliin luettavaksi keventämään tunnelmaa.
Toivottavasti Jylhäsalmi-sarjasta tulee oikein pitkä. Kaikki jotka viehättyvät maalaisromantiikasta tai haluavat kevyttä lukemista, kannattaa tarttua Jylhäsalmessa salamoi kirjaan, paitsi jos ensimmäinen osa Sydämenasioita Jylhäsalmella (2017) on lukematta, niin lukekaa se ensin. Blogissani on siitäkin kirjoitus viime vuodelta. Kiitokset Karistolle arvostelukappaleesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti