Jäätelökioskilla

Sain kirjailija Mikko Haaksluodolta arvostelukappaleeksi hänen kolmannen kirjansa Jäätelökioskilla. Sen on kustantanut Kirjokansi ja ilmestynyt tänä vuonna. Sivuja kirjassa on 183. Luin kirjan tuossa reilu kuukausi sitten, ja nyt ehdin vihdoin blogata sen.

Jäätelökioskilla sisältää kahdeksan novellia, Telkkari, Jäätelökioskilla, Opinto-ohjaaja, Suvaisevaisuuskasvatusta, Sinibaretti, Vastaanotolla, Raamattupiirissä ja Miestenpäivillä. Päähenkilöt novelleissa koostuvat nuorista ihmisistä aina sieltä kymmenvuotiaasta nuoreen aikuiseen. Jokaisella on tavallaan oma teemansa, mutta lähes kaikkia novelleja yhdistää uskonnolliset asiat, tarkemmin sanottuna helluntailaisuus. Teemoina on mm. suvaitsevaisuus, ihmissuhteet ja mielenterveys. Mielestäni parhaimmat novellit olivat Vastaanotolla ja kirjan nimikkonovelli Jäätelökioskilla.

On hyvä että yhteiskunnallisestikin puhuttelevia asioita käsitellään, mutta tässä kirjassa häiritsi se että niihin sekoitettiin uskonnollisuus. Se sai mielestääni aivan liikaa huomiota siihen nähden, että esimerkiksi kirjan takakannen esittelystä ei pysty millään tavalla päättelemään, että uskonnollisuus ja helluntailaisuus ovat näin vahvana osana läpi kirjaa. Nämä uskonnolliset asiat eivät sinänsä haittaa yleensä lukemistani, mutta nyt se aiheutti sen, että novellien pääteemat jäivät mielestäni vain pienen pieniksi taustaelementeiksi ja uskonnollinen paasaaminen vei kaiken huomion, joissakin novelleissa erityisesti. Lisäksi häiritsi tällainen ääriasetelma joka toistui useammassakin novellissa. Novellin alussa päähenkilö saattoi olla esimerkiksi tätä uskonnollisuutta vastaan tai halusi ainakin kyseenalaistaa sitä, mutta lopuksi kuitenkin päätyi siihen että se onkin ihan hyvä asia. Eikä tässä asetelmassakaan sinänsä mitään väärää, mutta kun se toistuu useammassa novellissa, on se häiritsevää. Välillä tuntui että kirjailijalla olisi kova halu tuoda voimakasta mielipidettä julki jostain asiasta, mutta sitten lopuksi kuitenkin tulee katumapäälle ja lievittää sitä kääntämällä asian toisinpäin.

Tästä huolimatta Haaksluoto on hyvä kirjoittaja, mielelläni lukisin häneltä jotain ihan erilaista tekstiä vielä. Haaksluodon teksti on nopeasti luettavaa ja selkeää. Paikoittainen savolaismurre henkilöiden puheessa on mukava ja hauska yksityiskohta kirjassa. Novellit etenevät johdonmukaisesti ja niiden rakenne on perinteisen novellin mukainen. Odotin vähän erilaista novellikokoelmaa, joten tämä kirja pääsi yllättämään erilaisuudellaan.