Milt

Milt on nyt kesällä ilmestynyt Juha Mäntylän toinen jazzromaani. Mäntylän ensimmäinen jazzromaani Audrey rakkaani ilmestyi viime vuonna, luin sen silloin ja täältä blogista voi käydä lukemassa tarkemmin ajatuksiani siitä. Nyt luin Miltin.

Milt on karu ja kaunis tarina siitä miten Milton King etsii omaa polkuaan trumpetin kanssa jazzmaailmaan ja haaveilemaansa elämään. Trumpetti on epävireinen ja kolhiintunut, kuten myös Milton itsekin. Menneisyys ja nykyisyys kohtaavat salaperäisesti ja toimivat kohtalona ja voimana, jota Milt tarvitsee päästäkseen oikealle polulle. Ja mitä polku tuokaan tullessaan. Tapahtumat sijoittuvat Audrey rakkaani kirjasta tutuissa maisemissa Tuorilassa ja New Orleanssissa, ja tutut hahmot ovat Miltissäkin olemassa, mutta taustalla.

Milt on kirja joka tuo esiin miten suuri merkitys ihmisen sinnikkyydellä ja unelmiensa tavoittelulla on elämänhaluun ja selviämiseen ankarastakin paikasta. Kirjassa on tavallaan elämän hyvä ja paha läsnä läpi koko kirjan. Milt on surumielisempi ja hillitympi tarina kuin Audrey rakkaani. Se on koskettava ja mystiikkaa löytyy sopivasti. Se herätti ajatuksia elämästä.

Luin Miltin ns. muutamassa erässä, tuntui että kirjasta saa eniten irti kun lukee hetken kerrallaan, antaa tarinan vaikuttaa ja sitten jatkaa. Kirja on pieni ja sivuja on 191, joten sen olisi voinut lukea yhdelläkin kertaa varmasti, mutta se olisi ollut liian hätäistä, jotta kirjan syvin olemus olisi saavutettu. Anna Miltille aikaa, niin Milt antaa sinulle elämää, mystiikkaa ja jazzia.

Nainen joka söi napoleonin ; Arjen ilojen ylistys

Minulla on usein samaan aikaan luettavana jokin rankempi ja kevyempi kirja. On sitten hyvä valita vähän fiiliksen mukaan mitä lukee. Harvemmin luen kahta kirjaa enempää samaan aikaan. Nyt heinäkuun lopusta asti minulla oli kevytlukemisena Tittamari Marttisen kirja Nainen joka söi napoleonin; arjen ilojen ylistys. Kirja on ilmestynyt 2015 ja sivuja siinä on 189.

Nainen joka söi napoleonin on koottu lyhyistä, korkeintaan muutaman sivun teksteistä, joissa kerrotaan pienistä arjen pisristyksistä, joilla on usein suuri merkitys. Marttinen käyttää esimerkkinä monesti omaa elämäänsä ja arkeansa, mutta myös muiden ihmisten kokemuksia. Nykyään niin monilla ihmisillä tuntuu olevan jatkuva kiire ja stressi, myös itse havahdun omassa elämässäni tähän samaan ihan liian usein. Tämä kirja toimi hyvin muistutuksena siitä, miten hyvää tekee ihan jokaiselle joskus ottaa itselleen pieni nautittava hetki arjen keskellä. Ihan vähän aikaa sitten juttelin kaverini kassa juuri tästä, miten molempien elämä tuntuu ihan hirveältä sirkukselta. Nyt tuli siis tämä kirja hyvään saumaan itsellekin.

Kirjassa ei ole mitään syväpohdintaa miten ihmiset elämässä ajautuvat kiireeseen ja kellon perässä juoksemiseen, vaan pintaa pikkuisen syvemmälle mennään  vain näissä arjen iloissa, niiden merkityksissä, järjestämisessä ja nauttimisessa. Jokainen voi itse miettiä mikä on se hetki ja asia, jonka haluaa rauhoittaa vain itselle, ja mikä auttaa jaksamaan ja tsemppaamaan omassa arjessa. Jos sellaista ei osaa heti itselleen määrittää, voi tästä kirjasta saada vinkin jos toisenkin. Nainen joka söi napoleonin toimii kyllä myös loistavasti ihan vain tavallisena  kevyenä ja iloisena lukukokemuksenakin vaikka ei omaan arkeen mitään lisäiloja kaipaisikaan. Kirjaa lukiessa saa hymyillä paljon.

Nainen joka söi napoleonin, on mukavaa kevyttä lukemista. Sitä voi lukea joko yhden tai useamman kirjoituksen verran. Teksti on helppoa ja sujuvaa. Itse luin kirjaa lapsen päiväunien aikaan, illalla ennen nukkumaan menoa, lapsen leikkiessä jopa 15 minuuttia itsekseen, mökillä, aamupalalla...Nainen joka söi napoleonin oli minulle erinomainen lukuelämys ja nautinnollinen arjen ilo, monena päivänä =)

Dionnen tytöt

Liliana Lento on yhdistänyt fantasian ja chick litin esikoisromaanikseen Dionnen tytöt. Kirja on ilmestynyt tämän vuoden toukokuussa, ja sain tämän arvostelukappaleen kirjailijalta itseltään, kiitos siis Liliana Lento. Sivuja kirjassa on 214.

Dionnen tytöt sijoittuvat Fretannian maahan ja suurimmaksi osaksi Dionnen kaupunkiin. Päähenkilöinä kirjassa on joukko naisia, Stella, Adelina, Florence ja Margot, joista Stella on ainoa ihminen muut naiset ovat keijuja. Adelina ja Margot ovat ystäviä ja Dionnelaisia syntyjään, Stella tulee kaupunkiin työn perässä ja Florence erikoisten sattumien kautta.

Fretanniaa uhkaa sisällissota keijujen, ihmisten ja menninkäisten kesken. Keijut ja ihmiset ovat pahasti vastakkain yhteiselon suhteen, menninkäiset ovat aika neutraaleja. Sisällisota etenee omaa polkuaan kirjassa, kuin tapahtumien pohjana. Muuten kirja rakentuu sulavasti Stellan ja Adelinen parisuhteen, Margotin haaveita tavoittelevan arjen ja Florencen tapahtumarikkaan elämän kesken. Jokaisessa neljässä pääjuonessa on omat erityispiirteensä.

Dionnen tytöt on rakennettu selkeästi ja hyvin. Kieli on helppoa ja sujuvaa. Tapahtumat etenevät verkkaisesti, välillä jopa vähän liiankin verkkaisesti koska joissakin kohdissa meni hetki ennen kuin ymmärsi ajan menneenkin useampia viikkoja eteenpäin. Pääasiassa ajantaju pysyi kuitenkin koossa. Luen fantasiaa ja chikc litiä vähänlaisesti, niiden yhdistäminen vaikutti erikoiselta ja herätti mielenkiintoni. Liliana Lento on onnistunut näiden yhdistämisessä hyvin, näin ensikertalaisena kun kyseistä yhdistelmää luin. Henkilöiden ja paikkojen nimet ovat kauniita ja satumaisia, samoin myös paikkojen kuvaukset. Kirjailija itse kertoi kirjan olevan aikuisten satu ja sitä se todella oli. Dionnen tytöt oli aika äärilaitainen, oli hurjan ihanaa, kaunista, suloista ja hunajaista, mutta myös erittäin julmaa, synkkää, raakaa ja pahuutta. Mitään välimuotoa ei oikeastaan ollut. Tämä äärilaitaisuus tuntui itselle välillä jo liialliselta, mutta toisaalta sekä fantasiassa ja chick litissä se on aika tavanomaista. Tällainen äärilaitojen välimuoto olisi hieman kuitenkin tasapainottanut kirjaa. Pidin siitä että Dionnen tytöt oli luotu ihan omaan maailmaansa, eikä yritetty sulauttaa sitä tähän todellisuuteen. Pääjuonista seurasin itse Florencen tarinaa kaikista mieluiten, se oli kiehtovin monivivahteisuutensa ja salaperäisyytensä takia.

Pitkin kirjaa mietin minkälaiselle kohderyhmälle tätä kirjaa suosittelisin. Lopulta tulin tulokseen että Dionnen tytöt on keijumaisen keveää lukemista, joka sopisi nuorille ja nuorille aikuisille, erityisesti fantasiasta kiinnostuneille.