Nainen joka söi napoleonin on koottu lyhyistä, korkeintaan muutaman sivun teksteistä, joissa kerrotaan pienistä arjen pisristyksistä, joilla on usein suuri merkitys. Marttinen käyttää esimerkkinä monesti omaa elämäänsä ja arkeansa, mutta myös muiden ihmisten kokemuksia. Nykyään niin monilla ihmisillä tuntuu olevan jatkuva kiire ja stressi, myös itse havahdun omassa elämässäni tähän samaan ihan liian usein. Tämä kirja toimi hyvin muistutuksena siitä, miten hyvää tekee ihan jokaiselle joskus ottaa itselleen pieni nautittava hetki arjen keskellä. Ihan vähän aikaa sitten juttelin kaverini kassa juuri tästä, miten molempien elämä tuntuu ihan hirveältä sirkukselta. Nyt tuli siis tämä kirja hyvään saumaan itsellekin.
Kirjassa ei ole mitään syväpohdintaa miten ihmiset elämässä ajautuvat kiireeseen ja kellon perässä juoksemiseen, vaan pintaa pikkuisen syvemmälle mennään vain näissä arjen iloissa, niiden merkityksissä, järjestämisessä ja nauttimisessa. Jokainen voi itse miettiä mikä on se hetki ja asia, jonka haluaa rauhoittaa vain itselle, ja mikä auttaa jaksamaan ja tsemppaamaan omassa arjessa. Jos sellaista ei osaa heti itselleen määrittää, voi tästä kirjasta saada vinkin jos toisenkin. Nainen joka söi napoleonin toimii kyllä myös loistavasti ihan vain tavallisena kevyenä ja iloisena lukukokemuksenakin vaikka ei omaan arkeen mitään lisäiloja kaipaisikaan. Kirjaa lukiessa saa hymyillä paljon.
Nainen joka söi napoleonin, on mukavaa kevyttä lukemista. Sitä voi lukea joko yhden tai useamman kirjoituksen verran. Teksti on helppoa ja sujuvaa. Itse luin kirjaa lapsen päiväunien aikaan, illalla ennen nukkumaan menoa, lapsen leikkiessä jopa 15 minuuttia itsekseen, mökillä, aamupalalla...Nainen joka söi napoleonin oli minulle erinomainen lukuelämys ja nautinnollinen arjen ilo, monena päivänä =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti