Kaheli sakki ja kauhujen kaappi

Noora Kunnaksen kirjoittama ja Jenna Kunnaksen kuvittama Kaheli sakki ja kauhujen kaappi on sisarusten esikoislastenkirja. Luin tämän marraskuussa kun kaipasin vähän piristystä pimeisiin iltoihin ja toki halusin lukea ja kokea viekö tyttöjen kirja lukijan mennessään kuten isänsä Mauri Kunnaksen kirjoittamat kirjat.

Kahelisakki ja kauhujen kaappi kertoo Majatalo Perätuulen asukkaista ja heidän elämästään. Majatalo Perätuuleen on eri syistä jäänyt asustelemaan vakituinen joukko erilaisia persoonia ja kaikki ovat tietenkin omalla persoonallisella tavallaan vähän kaheleita. Perätuulessa majailee Majuri Kuugelbum, Bertta Perätuuli, pariskunta Heikki Nieminen ja Kerttuli Kvartsinäkkäri-Nieminen, Hemppa, Hugo von Husmus, sekä porsaskaksoset Pipana ja Papu. Kirjan alussa esitellään heti kaikki persoonat erityisine piirteineen ja kirjassa selviää myös miten kaikki ovat Perätuuleen ajautuneet. Kirjan edetessä käy ilmi, että majatalo Perätuuli on oikeasti vanhassa lastenhuoneessa lojuva nukkekoti ja asukit vähän pelkäävät sen ulkopuolista maailmaa. Ulkopuolellla vaanii vaikka mitä, esimerkiksi kauhujen kaappi jonka sisällöstä kerrotaan kamalaa tarinaa. Erilaisten tapahtumien johdosta majatalon asukit joutuvat keräämään rohkeutensa ja lähtemään kohti kauhujen kaappia, ja siinä sitä sitten on seikkailua, vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kirja on ihan hauska, varsinkin hahmot saavat hymyn huulille. Alakouluikäisille suunnattu kirja olisi kuitenkin voinut olla värikkäämpi. Kuvat ovat vain keltaista, mustaa ja valkoista. Koska majatalon asukkaatkin ovat aika värikkäitä persoonia, olisi värikkäät kuvat ollut myös tarpeen. Juoni on myös kiva ja tapahtumatkin etenevät sutjakkaasti. Vähän häiritsi kun kirjassa välillä "pysähdyttiin" ja palattiin joihinkin aikaisempiin tapahtumiin. Se oli kyllä näin aikuiselle ihan selkeää, mutta kun miettii ikäluokkaa jolle kirja on suunnattu, niin se saattaa tehdä kirjan sekavaksi eikä lukija välttämättä pysy ihan perässä.

Kirjasta kyllä huomaa hieman Mauri Kunnaksen vaikutusta pieninä vivahteina, mutta ymmärtäähän tuon kun samaa perhettä ovat. Kirjassa on sivuja 109 ja se ilmestyi tosiaan viime vuonna. Kaheli sakki ja kauhujen kaappi saa jatkoa maaliskuussa ja kyllähän sekin täytyy sitten lukea :)

Kauheimmat runot

Antti Holman Kauheimmat runot, on tänä vuonna ilmestynyt kirja, joka on ollut kovin odotettu ja ollut esillä vähän joka puolella kirjamaailmassa. Olin kuullut, että Kauheimmat runot on todella hauskaa luettavaa, nauraa saa läpi koko kirjan. Kirjaa on mainostettu hyväksi, huumorintäyteiseksi runokirjaksi. Itsekin kiinnostuin kirjasta kovasti. Edellisellä viikolla sitten tein kirjaan varauksen ja yllätyin kun pääsin varausjonoon ensimmäiseksi, ja parin päivän päästä kirja olikin jo minulla. Olin odottanut pitkää varausjonoa.

Aloin heti lukemaan kirjaa, luin sen kahdelta istumalta ja kun suljin kirjan luettuani sen, ensimmäinen tunne oli valtava pettymys. Odotin kirjalta niin paljon. Nyt en enää ihmetellyt varausjonon lyhyyttäkään. Antti Holma on siis "luonut" neljä runoilijaa, joiden runoista kirja koostuu. Runoilijat ovat Sirsi Sunnas, Reino Leino, Karin Toisiks-Paraske ja Edith Södermalm. Ihan hauska idea luoda neljä uutta runoilijaa, mutta kun ne eivät ole ihan kokonaan itse keksittyjä vaan heidän "tyylilajinsa" ja nimensä on väännetty runoilijoista Kirsi Kunnas, Eino Leino, Heli Laaksonen ja Edith Södergran.

Lähes 200 sivuinen kirja on kannesta kanteen rivohkoa ronskia runoutta. Olen suvaitsevainen ja huumorintajuinen ihminen, en missään nimessä tosikko, kestän hyvin rivoakin huumoria, mutta tästä kirjasta en kyllä huumoria löytänyt. Ei naurattanut yhtään. Tämän kirjan jutut olivat mauttomia. Rivo ja ronski huumori on joskus ihan paikallaan, ja se on hauskaa tiettyyn rajaan asti. Kauheimmat runot oli vain rivoja runoja. Niitä oli myös liikaa. Ei tuollaisen runokirjan pitäisi olla noin pitkä, liika on liikaa. Vain kaksi runoista oli sellaisia, joissa ei ollut mitään typerää rivoutta. Kirjan kannetkin näyttävät ensisilmäyksellä hempeiltä, mutta kun tarkemmin katsoo, kansien kuvat vilisevät sekä naisen että miehen sukuelimiä, naisen rintoja, ulostetta, katkottuja käsiä ja löytyy kansista myös Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen suutelemassa, ja piru, ihan vain joitakin mainitakseni.

Antti Holma osaa kyllä kirjoittaa hyvin, pisteet siitä hänelle. Sääli vain että lahjakas kirjoittaja kirjoitti tälläistä huonoa "huumoria". Kauheimmat runot oli kyllä minulle suuren suuri pettymys. En oikein tiedä kenelle suosittelisin kirjaa, en ainakaan hyvänä kirjana. Laitan tähän nyt pari runoa kirjasta, jos joku miettii lukisiko vai ei, niin saa vähän ensituntumaa.

Katkera runo luokan parhaalle tytölle

Himssun hamssun hiivapimppi,
pimpissäs on outo klimppi.
Tässä tulos kokeiden:
Siellä kasvaa Alien.

Tien se läpi mahas syö
ja sitten turpiin sua lyö
ja hetki kun vain saapuu yö,
ja huutaa: Ninnan nunnan!

Sillin sallin sinun syy,
Klimppipimppi! Kenkäs myy!
Paljain jaloin juokse
hevon vitun luokse.

-Sirsi Sunnas

Muumipeikon hautajaiset

Muumipeikon hautajaisiin kaikki kutsuttiin,
lunta satoi ankarasti, väki itki niin.
Olentojen hautausmaalle arkku kannettiin
ja yhteislaulu vainajalle sitten laulettiin.

Ei kuolemalta säästy edes Muumipeikko, ei:
Tuonen kylmä käsi Muumin manan alle vei.

Vaan mitä kummaa: arkustako kuuluu kolinaa?
Yksi kantajista heti otteen irrottaa.
Muumipappa varovasti kantta raottaa
ja kyynelsilmin kamalasti sitten karjahtaa:

Arkussa on kivisäkki, kuollutta vain ei.
Kuka poikaparan kalmon arkustansa vei?

Samaan aikaan Madeiralla linnut laulelee,
ravintolan terassilletarjoiltu on tee.
Lämmintä on vielä ja kun ilta pimenee,
kas, Muumi Nuuskamuikkustansa hiljaa suutelee.

Vaan kuunnelkaapa, onneton on tarinamme tää:
Sängyn päätyyn molemmilta vajonnut on pää.
Ei peikko osaa ilmaa itkultansa haukkoa,
kun ruumisstaan ei rakkaudelle löydy aukkoa.

Rakkaus on valhetta ja haaveet havinaa.
Yksin elää olento ja yksin kuolla saa.

-Sirsi Sunnas

Mieheni sanoi osuvasti että jos joku muu kuin Antti Holma olisi nuo runot kustantajalle lähettänyt, niistä ei olisi koskaan kirjaa tullut. Olen samaa mieltä. Odotukset olivat tähän kirjaan suuret ja korkealla, pettymys vielä suurempi. Valitettavasti.

Kesä Koiramäessä (Otavan arvostelukappale ja Kirjalittabloggaus)

Sain Otavalta arvostelukappaleeksi Mauri Kunnaksen Kesä Koiramäessä, kiitos Otavalle! Kesä Koiramäessä on juuri ilmestynnyt ja sivuja siinä on 39.

Kesä Koiramäessä alkaa alkukesästä omenapuiden kukkiessa, kun Koiramäen lasten ystävä Aukusti saapuu kesävieraaksi Koiramäkeen. Aukusti otetaan heti mukaan leikkeihin ja touhuihin, tehdään käpylehmiä, veistellään, tehdään vihtoja, uidaan, saunotaan ja retkeillään. Kesä Koiramäessä-kirjassa vietetään helluntaita ja mittumaaria eli juhannusta. Kesämyrskykin pääsee yllättämään saariretkeilijät. Heinäkuussa on muun muassa heinäntekoa, johon myös lapset osallistuvat ja marjojakin poimitaan. Elokuussa Koiramäessä ihaillaan elosalamointia pimeällä äänettömällä taivaalla ja Aukusti palaa kaupunkiin.

Kesä Koiramäessä on ihanuuksien ihanuus! Ihana kesän tuulahdus pyyhkäisi lävitseni, kun sain kesken syksyn vaipua Koiramäen kesään. Mitä hienointa wanhan ajan maalaiselämää kauniissa kesäisissä maisemissa Koiramäessä. Tarinointi on mukavaa ja kirjasta oppii erilaisia juttuja, kasveja, eläimiä, entisajan tapoja ja elämää, säätilojen ennustamista ja vaikka mitä. Meidän 1v5kk ikäinen poikamme katseli ihania värikkäitä kuvia ja osoitteli sormellaan kuvista eri juttuja, vaikka ei vielä koko kirjaa jaksanutkaan kuunnella. Niin isommalle kuin pienemmällekin lukijalle riittää kuuntelemista ja katselemista samoin aikuisillekin tietysti. Itsekin oli pakko lukea heti kahteen kertaan kirja. Ensimmäisellä kerralla luin tarkasti ja katsoin laajemmalla silmällä kuvat, toisella kertaa lukiessa kiinnitin kuvissa enemmän huomiota hauskoihin, pieniin, kekseliäisiin yksityiskohtiin. Rakastan Mauri Kunnaksen kirjoja, eihän niitä voi olla rakastamatta!

Lotta Leppäkerttu on erilainen (Kirjalittabloggaus)

Mervi Suutarin ja Matilda Tuuren lastenkirja Lotta Leppäkerttu on erilainen, ilmestyi vuonna 2013. Se on tarina pilkuttomasta Lotta Leppäkertusta, joka joutuu epäluulojen ja kiusaamisen kohteeksi erilaisuutensa vuoksi. Lotalla on hyvä ystävä, joka yhtäkkiä kääntääkin hänelle selkänsä muiden ennakkoluulojen takia. Se satuttaa Lottaa kovasti ja hän lähteekin surullisena lentelemään kauemmaksi asuinympäristöstään. Lotan katoaminen saa Lotta Leppäkertun vanhemmat huolestumaan, ja pian Lottaa ovat etsimässä perheen lisäksi myös lähiseudun asukit. Lotta tulee takaisin kotiin, kohtaa hänelle selkänsä kääntäneen ystävän ja muut jotka ovat pahoittaneet Lotan mielen kiusaamisellaan. Asiaa selvitellään yhdessä.

Lotta Leppäkerttu on erilainen, on tarina kiusaamisesta, ystävyydestä, anteeksiannosta ja erilaisuuden hyväksymisestä. Kirjan avulla lapsi voi oppia näitä asioita, ja sen lisäksi se on myös koskettava ja hyvä tarina. Kirjassa on kauniin värikkäät kuvat. Oikein kiva ja opettavainen kirja!

Yhden promillen juttuja (Kirjalittabloggaus)

Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja on vuonna 2012 ilmestynyt nuortenkirja, ja siinä on sivuja 110. Yhden promillen juttuja on tositapahtumiin perustuva fiktiivinen kuvaus siitä, miten nuoret näkevät ja kokevat päihteet nyky-Suomessa. Kirjassa on 19 tarinaa erilaisista nuorista, jotka kokevat päihteitä tavalla tai toisella elämässään. Tarinat ovat vähän eri näkökulmista jokaisessa tarinassa, eikä kirjassa ole mitään moralisointia, vaan tosijuttuja nuorten elämästä.

Yhden promillen juttuja on erittäin hyvin kirjoitettu. Sen lukee nopeasti, vaikka yhdeltä istumalta niinkuin minä luin, mutta tarinat ovat mukavan pituisia myös yhden, kahden tai vaikka muutamankin tarinan kerrallaan luettavaksi. Pidin kirjasta todella paljon. Se on vavahduttava ja puhutteleva, joissakin kohdissa jopa pysähdyttävä. Kirja koskettaa varmasti monia nuoria omalla tavallaan, joku voi löytää siitä tarinan, joka on kuin omasta tai vaikka ystävän elämästä. Kirja voi myös koskettaa ihan vain niinkin, että on pohdiskellut päihteitä ja niiden käyttöön liittyviä asioita ja tästä kirjasta saa siihen näkökulmaa. Tämä kirja voi olla jollekin myös varoittava esimerkki. Kirja on hyvä jokaiselle nuorelle, mutta on myös nuorten vanhemmille oikein sopivaa luettavaa. Toki Yhden promillen juttuja sopii myös nuorten parissa työskenteleville, ja miksei ihan kenelle tahansa muullekin aikuiselle.

Kalle-karhun jouluyö (arvostelukappale Karistolta ja Kirjalittabloggaus)

Kylmähkön kesän lopulla minulle tuli yllättäen kova joulunodotuksen tunne. Eipä ole koskaan ennen ihan näin aikaisin tullut :) Koska en nyt ihan vielä viitsi laittaa jouluverhoja ja kynttelikköjä ikkunaan, niin hyvää lääkettä joulunodotukseeni toi Karistolta saamani arvostelukappalekirja, Kalle-karhun jouluyö. Kiitos Karistolle Kalle-karhusta!

Karma Wilsonin ja Jane Chapmanin Kalle-karhun jouluyö on aivan ihana lastenkirja! Kirjassa Kalle-karhun ystävät eivät halua Kallen nukkuvan koko joulua, joten he alkavat herätellä ystäväänsä talviuniltaan joulun viettoon. Kalle-karhu herää ja lupaa yrittää valvoa. Se ei ole ihan helppoa, mutta ystävät ottavat Kalle-karhun jouluvalmisteluihin mukaan ja kuinkas käykään!

Jouluruokia- koristeita, ja lahjoja, lunta, joululauluja ja joulutunnelmaa...Aivan ihanaa! Kirjan kuvat ovat isoja ja iloisen värisiä, ja tekstit ovat lyhyitä. Meidän pieni 1v. 5kk ikäinen poikamme jaksoi hyvin istua sylissä kirjaa kuunnellen ja kuvia katsellen. Kirjan iso koko on myös erittäin hyvä, selkeät kuvat saavat pikkuisemmatkin "lukijat"seuraamaan Kalle-karhun jouluvalmisteluja ja jouluyötä. Tarina on oikein hellyyttävä ja kuvista välittyy ihana, lämmin ja aito joulutunnelma.

Kirja on juuri ilmestynyt ja on kyllä mukava hankkia vaikka joululahjapaperiin käärittäväksi. Me aiomme virittäytyä joulun tunnelmiin tämän kirjan kanssa useaan kertaan, koko perheen voimin! Joulua odotellessa :)

Kirjalitta- lastenkirja- ja sanataidefestivaali

Tällä viikolla vietetään lasten-ja nuortenkirjallisuuden viikkoa! Lastenkirjainstituutti ja Sanataideyhdistys Yöstäjä ry koordinoivat 16-18.10.2015 ensimmäistä kertaa järjestettävää Kirjalitta- lastenkirja- ja sanataidefestivaalia Tampereella ja virtuaalitodellisuudessa, jossa järjestäjinä ja yhteistyössä ovat myös niin paikalliset kuin valtakunnallisetkin lastenkulttuuri- ja kirja-alan toimijat. Myös kirjablogisteilla on mahdollisuus olla tukemassa tätä uutta tärkeää festivaalia, kuka milläkin tavalla. Jonnan Lukunurkkaus tukee virtuaalimaailmassa Kirjalittaa lasten- ja nuortenkirjabloggauksilla pitkin viikkoa. Blogitekstien linkit löytyvät Kirjalittan facebooksivuilta heti, kun ne on julkaistu Jonnan Lukunurkkauksessa. Kirjalittabloggaukset merkitsen vielä erikseen otsikkoon. Aurinkoista ja lukutäytteistä lasten- ja nuortenkirjallisuudenviikkoa lapsille, nuorille ja aikuisillekin :)

www.kirjalitta.fi
https://www.facebook.com/kirjalitta?fref=ts