Viktor Satnislauksen kolmetoista sinfoniaa sijoittuu pääasiassa kahdeksankymmentäluvulle, mutta kirjan alussa ollaan vuodessa 1942 ja Rovaniemellä. Myöhemminkin kirjassa ollaan 40-luvulla mm. päiväkirjan muodossa. Kirjan päähenkilönä on Max Halma. Hän on työlleen omistautunut perhostutkija joka löytää kuolleen äitinsä jäämistöstä harvinaisen perhosen. Max syventyy tutkimaan perhosta ja samalla hän alkaa selvittämään omia juuriaan ja isänsä kohtaloa. Oulun maakunta-arkistosta Max pääsee isänsä jäljille ja loppujen lopuksi löytää itsensä Saksan Hampurista, konserttisalista, totuuden ääreltä.
Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on tummien tunteiden sävyttämä romaani, hieno kirja. Ahokummun omanlaisensa pelkistetty kerronta sopii kirjaan hyvin. Kirja ei kuitenkaan ole mikään surkuttelukirja tummista sävyistään huolimatta. Mukana on salaperäisyyttä, vaiettuja totuuksia ja tunteita, vuosikymmenien odotuksia. Siinä on hienoa ajankuvausta sodan ajalta ja muutenkin kirja herättää heti alussa lukijan mielenkiinnon. Myös tietynlainen suppeus kirjassa on mielestäni juuri tähän teemaan sopiva. Kirjan kansi on yksinkertaisen kaunis.
Nyt on tullut paljon uusia kirjailijoita joilta olen jäänyt mielenkiinnolla odottamaan lisää tuotoksia, Ahokumpu liittyy samaan joukkoon. Hieno esikoisteos tämäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti