Ukko ja Hyrrä

Sain arvostelukappaleeksi Reunalta Henry Ahon viime vuonna ilmestyneen romaanin Ukko ja Hyrrä. Kiitos Reunalle ja kirjailijalle itselleen. Kirjassa on sivuja 460. 

Ukko ja Hyrrä kertoo satavuotiaasta Laurista joka asustelee yksin kissansa Hyrrän kanssa. Lauri päättää kertoa Hyrrälle elämästään alkaen syntymästään vuonna 1915. Ja niin Lauri kertoo.

Kirjassa ollaan pääasiassa Laurin menneisyydessä, mutta myös nykyhetkessä. Se sopii hyvin tähän tarinaan ja tuo vaihtelua ja rytmiä. Teksti on sujuvaa ja niin nopealukuista, että välillä oli pakko palata aiemmille sivuille katsomaan että olen varmasti lukenut kaikki sivut enkä vahingossa hypännyt mitään yli. Laurin elämässä tapahtuu paljon asioita ja lukija pääsee tututstumaan mielenkiintoisiin henkilöihin. Hän kertoo mm. perheestään, lapsuudestaan, nuoruudestaan, varusmiespalveluksestaan, merillä seilaamisesta ja matkustelusta, sotavuosistaan, töistään, aloille asettumisestaan ja ikääntymisestään. Koko Laurin elämä käydään läpi kaikenlaisia seikkailuja myöten. Samalla kirjassa sivuutetaan Suomen ja koko maailman historian merkittäviä tapahtumia. Kirja on todentuntuinen, tämä voisi hyvinkin olla ihan jonkun oikean ihmisen oikea elämäntarina. Sen lisäksi että Laurin elämässä on ehtinyt aiemmin tapahtua kaikenlaista, myös nykyhetkessä kun ollaan Laurille ja Hyrrälle sattuu ja tapahtuu. 

Pidin kirjasta aivan valtavan paljon. Ukko ja Hyrrä on tarina pitkästä mielenkiintoisesta elämästä kaikessa karskiudessaan ja kauneudessaan. Nauratti ja itketti pitkin kirjaa, samoin huomasin aina välillä esimerkiksi kotiaskareita tehdessäni miettiväni tämän tästä mitähän Laurille seuraavaksi tapahtuu. Aho on onnistunut luomaan tunnelman rauhalliseksi joka sopii hyvin vanhan miehen kertomiseen ja tuntuu kuin itse kuuntelisi Laurin kertomusta. Kun ajattelee että kirjan idea on hyvin yksinkertainen, vanha mies kertoo elämästään kissalleen, niin täytyy olla todella taitava kirjoittaja jotta saa tarinasta näin tapahtumarikkaan, ja viihdyttävän. Kokonaisuus on mahtava. Ukko ja Hyrrä oli kyllä erinomainen lukukokemus. Jos jotain kirjaan saisi vaihtaa, vaihtaisin sen kannen. Kannessa pitäisi huokua vanhan ajan tunnelma ja jonkinlainen herkkyys. Tämä kansi on vähän jäykkä. Kirjaa voi suositella oikeastaan kenelle tahansa aikuiselle, mutta vähän nuoremmallekin kirja sopii, siitä saa hyvän kuvan millaista elämä ja maailma on joskus ollut. 

En ole aiemmin lukenut Aholta yhtään romaania, lyhytkertomuksia vain, ja olen kyllä pitänyt hänen tyylistään. Nyt lienee aika tutustua hänen muihinkin romaaneihinsa!

Seksiä museossa; merkillinen urani New Yorkin rohkeimmassa museossa

Sain Gummerukselta arvostelukappaleeksi Sarah Forbesin esikoiskirjan Seksiä museossa; merkillinen urani New Yorkin rohkeimmassa museossa. Kiitos Gummerukselle tästä. Kirja on ilmestynyt nyt keväällä ja sivuja siinä on 271.

Sarah Forbes opiskeli itsensä antropologiksi ja alkoi luomaan uraa vastavalmistuneena New Yorkin seksimuseossa. Hän eteni urallaan suhteellisen nopeasti museon intendentiksi. Forbes kertoo kirjassaan urastaan museossa, erilaisista näyttelyistä mitä hän on ollut mukana kokoamassa ja museon kehittymisestä. Samalla hän kertoo seksuaalisuuden historiaa hyvin monesta eri näkökulmasta ja monista erilaisista seksuaalisuuten liittyvistä elementeistä. Usein hän kertoo näistä asioista myös miten ne ovat nykymaailmassa ja miten ylipäätään seksuaalisiin asioihin nykypäivänä suhtaudutaan. Sarah Forbes kirjoittaa myös oman lähipiirinsä suhtautumisesta hänen työhönsä ja minkalaisia ajatuksia ja tunteita tämä työ ja työpaikka ovat hänessä herättäneet ja miten hän on itse kehittynyt työssään ja ihmisenä.

Seksiä museossa oli minulle vähän ristiriitainen kirja. Oli mielenkiintoista lukea varsinkin näistä historiallisista asioista ja Forbes osasi tuoda niitä oleellisia asioita esiin siinä määrin hyvin. Suurin ristiiriitaisuus oli ehkä siinä että hän yritti samaan aikaan tuoda esille kuinka tavallinen ja normaali hänen työpaikkansa ja työnsä on, mutta kuitenkin kuinka merkillinen ja erikoinen seksimuseo on ja hänen työnsä. Hän kertoo kuinka hän joutui tutustumaan erilaisiin seksivälineisiin ja katsomaan tuntikausia k-18 videoita, ja esittää asiaa välillä kuin se olisi ihan tavallista ja välillä taas kuinka poikkeavaa se on useimpiin muihin töihin nähden. Kyllähän vielä nykyäänkin seksuaalisuuteen liittyvät asiat ovat vähän sellaisia joista nyt ei ihan hirveästi puhuta jokapäiväisessä elämässä jatkuvasti kaikkien kanssa. Ei nyt enää sellainen tabu ole, mutta niin henkilökohtainen aihe kuitenkin. Hän kirjoittaa kuinka hämmentynyt oli varsinkin uran alussa, mutta silti hän toistelee ettei työssään mitään ihmeellistä ole. En tiedä oliko hänen tarkoituksensa viestittää ihmisille että hänen työnsä on maailman tavallisin vai erikoisin. Toki ymmärrän että hänen työnsä on varmasti jonkun mielestä hyvinkin erikoinen ja joku pitää sitä ihan tavallisena. Ymmärrän myös sen että seksimuseoita ei kovin montaa ole joten siellä työskentelevien määräkin on suhteellisen pieni, verrattuna siihen kuinka paljon maailmassa on vaikka sairaanhoitajia, opettajia tai insinöörejä jne. Jotenkin hänen sanomansa tämän suhteen jäi kuitenkin epäselväksi. Selvästi hän kyllä pitää työstään ja on taitava siinä. 

Kun sitten katsotaan kirjaa rakenteellisesti, niin ongelmana oli asioiden hyppelehtiminen. Forbes alkaa kertomaan jostain asiasta tai ihmisestä, hyppääkin johonki sivuasiaan josta kertoo pitkästi ja monen sivun jälkeen palaa taas alkuperäiseen asiaan. Joskus luvun otsikko saattaa jäädä hyvin pienelle osalle koko luvussa, kun jokin sivuasia alkaa rönsyilemään monen sivun verran. Tekstissä on myös paljon sulkuja joiden sisällä on monesti yhdentekeviä ja naiiveja huomautuksia.

Kirja ei kuitenkaan ole huono, eikä tarkoituksena ole lytätä kirjaa pohjamutiin. Kirjassa on paljon hyvääkin. Forbes osaa hyvin avartaa tietoutta siitä miten ylipäätään museoissa rakennetaan vaihtelevia näyttelyitä ja mitä kaikkea on hyvä olla museon pysyvässä näyttelyssä, millaisiin asioihin se perustuu. Oli tietysti myös kiinnostavaa lukea millaista hänen työnsä käytännössä on ja millaisia erilaisia asioita ja ihmisiä siihen liittyy. Kirja on helppolukuista ja kevyttä jossa on mukana huumoria. Forbesilla on henkilökohtaisessa elämässään iloja ja suruja ja hän kertoo niistä asioista tunteikkaasti ja avoimesti. Muutenkin hänen henkilökohtainen elämänsä on sovitettu kirjaan onnistuneesti ja sopivasti. Seksiä museossa saa lukea pilke silmäkulmassa, mutta myös vakavoituen.

Kenelle kirja sitten sopii. No itse pidän elämänkerroista kovasti, joten muillekin elämänkerroista pitäville sopii, varsinkin jos haluaa lukea kevyttä elämänkertaa. Ihan kenelle tahansa, joka on kiinnostunut seksimuseosta, sen toiminnasta, ja siitä millaista siellä on työskennellä. Kirja sopii myös kenelle tahansa joka haluaa lukea jotain erilaista ja huoletonta.

Häivähdyksiä

Luin toukokuussa Juha Mäntylän runokirjan Häivähdyksiä.  Se ilmestyi tämän vuoden helmikuussa ja sivuja siinä on 70.

Häivähdyksiä sisältää runoja toivosta, elämästä, rakkaudesta ja menetyksistä. Hyvin perinteisiä runojen teemoja. Tunnelmat vaihtelivat teemojen mukaan ja kaikki runot olivat ymmärrettäviä, ei vaatinut mitään analyysia vaan runot avautuivat lukijalleen hyvin.

Pidin tästä kirjasta hyvin paljon. Runot olivat vaikuttavia ja koskettavia, tunteet huokuivat niistä voimakkaasti. Liikutuksen kyyneleiltä ei voinut lukiessa välttyä. Sävyt ovat monenlaiset. Runot herättivät tunteiden lisäksi myös ajatuksia, syvällisiäkin. Mäntylä on onnistunut kokoamaan erittäin kauniin runokirjan. Kirjan kansikin on ihanan herkkä.

Häivähdys sopii kaikille ja suosittelenkin sitä lämpimästi. Itse ostin tämän myös omalle äidilleni äitienpäivälahjaksi, ja hän liikuttui jo pelkästään takakannen lukiessaan. Jos ei ole aiemmin runoja lukenut, Häivähdys sopii aloittelevallekin runojen lukijalle hyvin. Toivon että saamme jatkossakin lukea Juha Mäntylän runoja.