Kuka murhasi Asikaisen

Lokakuun 22. 2010 - jonnanlukunurkkaus

Vieläkin tulee Lukunurkkaukseen suomalaisen kirjailijan kirjasta juttua, mutta seuraavaksi kirjoitan sitten ulkomaalaisen kirjailijan teoksesta.

Vuonna 2005 ilmestynyt Tero Sompin esikoiskirja Kuka murhasi Asikaisen päätyi käsiini erikoisella tavalla. Nyt tulee ensin pitkä sepustus siitä =) Olimme kesällä mieheni ystävän häissä, joista en tuntenut kuin sulhasen. Sulhasen perheenkin tiesin vain näöltä. Siinä sitten istuin ja ihailin kauniita häitä, osallistuin pöytäkeskusteluun, kuten pöytätapoihin kuuluu, tanssilattialle en päässyt koska olin aamulla tullut rappuset alas oikein ryminällä ja vanha vamma sai uuden iskun. Hyvä kun sain juhlakengät jalkaani. Välillä oli kuitenkin pakko jaloitella, oli tuskaisen kuuma päivä. Siinä sitten Juhan käsipuolessa, kipeällä jalalla taiteillen, kivun irvistyksen hymyksi naamioiden kiertelimme juhlapaikkaa ja jäimme ihastelemaan hääparin lahjoja, kun meille ennestään tuntematon morsiamen isä tulee juttelemaan. Jutellaan niitä näitä ja morsiamen isä alkaa kertomaan ympärillä pyörivistä ihmisistä ja sanoo ” Juu ja tuo herra tuossa on Tero Somppi, se kirjailija, on Puolustusvoimilla päivätyössä.” Minä tietysti lukutoukkana valpastun heti ja painan nimen mieleeni, samalla kun morsiamen isä jatkaa ” Ootteko lukenu Teron kirjoja?” Pudistelemme Juhan kanssa päitä “Ei, ei olla luettu.” Morsiamen isä jatkaa taas “Kannattaa ehdottomasti lukea, on kyllä tosi hyviä ja jänniä.” Minä mahdottomana dekkari- ja jännärifanina kysyn heti “Ahaa siis dekkareita?” “Juu juu, on jännittäviä ja hyviä aiheita, niitä myydään oikee Akateemisessa, mä olen lukenut ne kaikki!” Katson kirjailijan suuntaan, nimi ja kasvot eivät sano minulle mitään. Morsiamen isä kehottaa hakemaan lisää kuohuvaa ja jatkaa matkaansa. Minä käännyn Juhaa päin ja sanon “Mun on pakko lukea sen kirja. Edes yhden.” Juha hymähtää nauraen ja tartun hänen käsikynkkään jatkaen “No täytyy mun lukea!! Ollaan sentään samoissa häissä sen kanssa!!!”

Näin siis ihanista, kauniista häistä tarttui mukaan ajatus kirjasta mikä täytyy lukea. Seuraavana päivänä kotona tein jo varauksen kirjaston nettisivuilta. Kirja odotteli sopivaa lukuhetkeä lukutuolini vieressä pöydällä, ja se hetki tuli muutama päivä sitten. Luen parhaillaan yhtä “hömppäromaania” ja tuli tunne, että nyt tarvitaan jotain murhaa tämän rinnalle vastapainikkeeksi. Niinpä tartuin Kuka murhasi Asikaisen kansiin.

Päähenkilönä kirjassa on nuori poliisi Mikko Vuori, Helsingin väkivaltarikosyksiköstä. Hän on unelmatyössään ja vaimo on viimeisillään raskaana. Rikospuolella on kiireistä ja Mikko saa ensimmäisen ison tutkinnan vastuulleen. Hän on ollut tähän asti “oppipoikana” ja haluaa nyt innokkaana näyttää kykynsä. Mikko on työpaikallaan saanut hiukan humoristista kiusoittelua olemuksestaan, koska hän on kovin lyhyt, ei mikään lihaskimppu ja muutenkin epätyypillinen poliisiksi. Mikkihiirimäiset kasvonpiirteet ovat tuoneet hänelle työkavereiden keskuudessa lempinimen Mikki.

Mikko alkaa tutkimaan murhaa, hän omistautuu työlleen totaalisesti ja syventyy asioihin perinpohjaisesti. Hän yrittää tasapainoilla työn ja kodin välillä, mutta usein vaimo jää vähälle huomiolle ja esikoisen tuleva synnytyskin jännittää kovasti Mikkoa. Murhatutkinnan edetessä Mikko törmää sekä onnistumisiin, että epäonnistumisiin. Tulee tilanne jossa tutkinnanjohtajan ja Mikon näkemykset poikkeavat toisistaan ja Mikko siirretään pois tutkinnasta kokemattomuuten vedoten. Mikko tekee kuitenkin vapaa-ajallaan omia lisätutkimuksiaan, vaikka työkaverit kieltäytyvätkin auttamasta ja saakin tarpeeksi todisteita omien epäilyjensä tueksi ja tulee uusia käänteitä. Tutkinnan ratkaisevassa ja jännittävässä operaatiossa, Mikon puhelin soi, vaimon synnytys on käynnistynyt. Mikko joutuu jälleen tasapainoilemaan unelmatyönsä ja yksityiselämänsä ensimmäisien huippukohtien välillä. Uskomattomalla tavalla hän onnistuu kokemaan juuri ja juuri molemmat.

Kirja on ihan hyvä. Juoni on todella hyvä ja mielenkiinotinen. Kirja on yksinkertainen ja siitä löytyy perusdekkarin ainekset. Siinä on kyllä muutama hölmö kohta, jotka esimerkiksi häiritsevät poliisin roolin uskottavuutta, vai lenkkeileekö rikospoliisit aamulla helteessä suihkun jälkeen, mustissa farkuissa ja t-paidassa, ja menee vielä samoilla vaatteilla töihin? Kirja myös hieman toistaa itseään muutamissa kohdissa.

Kuka murhasi Asikaisen sopisi hyvin luettavaksi eriyisesti ensidekkariksi henkilölle, joka ei ole aiemmin lukenut dekkareita. Siinä ei ole monimutkaisia termejä eikä vaikeita juonenkäänteitä. Toki kirja sopii myös kaikille aiemmin dekkareita lukeneillekin. Huomasin myös jossain vaiheessa tekeväni havainnon, että kirjasta jotenki huomaa, että sen on kirjoittanut mies. Mutta se ei siis ole mitenkään huono tai negatiivinen juttu =) Kirjassa on sivuja 237, joten äkkiä tämänkin lukee.

Tällainen murhakirja tuli siis eilen päätökseen. Jos nyt palaisin sen “hömpparomaanin” pariin =)