Mies kuumasta

Mies kuumasta on Jarkko Sipilän Takamäki-sarjan viidestoista kirja. Aivan uunituoreen kirjan luin Juhannuksena ja viihdyin kyllä kirjan parissa mainiosti!

Kaiken kaikkiaan Takamäki-sarja on ollut todella hyvä, ja kaikista näistä viidestätoista kirjasta muutama on ollut vielä erityisen hyvä, ja Mies kuumasta kuuluu näihin erityisen hyvien joukkoon. On kyllä ehdottomasti yksi parhaista. Pidän Sipilän tyylistä kirjoittaa, realistisuus ja napakka teksti tekee kirjoista todentuntuisia, tästä hyvänä esimerkkinä kerran Helsingissä käydessäni ajoin jollain kadulla, joka oli juuri mainittu sillä hetkellä lukuvuorossa olevassa Takamäki-kirjassa, melkein odotin jonkun poliisin Takamäen ryhmästä tulevan vastaan :)

Aloin lukemaan Jarkko Sipilän Takamäki-sarjaa vuonna 2013, ja sen vuoden aikana luin kymmenen ensimmäistä niistä, loput sitten viime vuonna. Olin pitkään suunnitellut että alan niitä lukemaan, aina se oli jäänyt, mutta kun ystäväni kehui niitä ties jo kuinka monennen kerran ajattelin että nyt täytyy aloittaa, aloitin, ja koukkuun jäin. Pitkään jo ennen kuin aloin Sipilän kirjoja lukemaan, seurasin kyllä hänen uraansa rikostoimittajana ja pidin hänestä toimittajana paljon. Kirjojen myötä pidän hänestä nyt sekä toimittajana, että kirjailijana.

Mies kuumasta kirjassa pyöritään väärennetyn rahan ympärillä. Huippu hyvin väärennettyjä 50€ seteleitä alkaa tupsahdella useammaltakin taholta komisario Takamäen ryhmän ihmeteltäväksi. Mistä rahat tulevat, miksi niitä löytyy niin monen pikkurikollisen hallusta, kuka väärennettyjä seteleitä yrittää saada johonkin ja miksi? Takamäen ryhmä saa kuin vahingossa myös Porilaista vahvistusta tutkimuksiina ja Porilaisen poliisinkin syy Helsinkiin tuloon kiertyy viisikymppisten seteleiden vyyhteen.

Jännittävä ja huippu hyvä dekkari! Kirja oli koukuttava. Mielenkiintoinen ja mukavasti sai nauraakin tämän tästä. Itse alkuperäisenä Porilaisena olin innoissani Porilaisesta poliisista Lievosesta, hän toi hauskaa vivahdetta kirjaan, vielä kun Lievonen olisi puhunut Porin murteella olisi ollut täydellistä :) Ehkä pikkuisen kolkon harmaan kuvan Lievonen antoi Porista, onhan täällä paljon muutakin kuin 70-luvun betonihelvettialueita, mutta eipä tuo nyt haitannut niin paljon että olisi vienyt lukuilon :) Näistä Takamäen ryhmän poliiseista Suhonen on ehdottomasti suosikkini!

Mies kuumasta ilmestyi tosiaan nyt alkukesästä, sivuja kirjassa on 235. Suosittelen lukemaan Takamäki-sarjaa alusta alkaen järjestyksessä, niin pysyy hyvin vakiohenkilöiden elämästä kärryillä ja kirjoissa palataan kuitenkin ajoittain myös edellisissä kirjoissa tapahtuneisiin rikoksiin.

Paha puuska

Paha puuska on Kirsti Kurosen kirjoittama runoromaani. Kirja on nuorten kirja, mutta toimii hyvin aikuisellekin, todella hyvin itseasiassa. Kirja on 75 sivuinen, todella helppolukuinen ja ilmestynyt tänä vuonna.

Paha puuska on koskettava tarina seiskaluokkalaisen Laurin itsemurhasta ja hänen sisarensa Hillan selviytymisestä siitä. Lauri on aloittanut samana päivänä 7:nen luokan ja kotimatkalla koulusta hän päättää jättäytyä junan alle. 8:nen luokan aloittanut Hilla ei pysty ymmärtämään pikkuveljensä tekoa, eikä vanhemmista ole juuri apua suunnattomassa surussa. Miksi Lauri teki itsemurhan? Mitä jos se olikin vahinko? Mitä tapahtui?

Hilla menee metsään Laurin lempipaikalle, kuusen alle kivelle joka on kuin tuoli, tuolikivi. Ensimmäinen suuri tunteenpurkaus tapahtuu siellä, yksin. Sen jälkeen Hilla alkaa käymään kivellä joka viikko, hän tuntee Laurin olevan siellä, Hilla käy keskusteluja Laurin kanssa, purkaa tunteitaan, vaatii Laurilta syytä, miksi itsemurha?

Hillalla on bändi Merenneidot, Hilla sanoittaa laulun jonka nimeksi tulee Lauri.  Laulun sanat ovat kirjan lopussa ja nettiosoite josta laulun voi käydä kuuntelemassa, laitan osoitteen tähän: http://youtu.be/pf21ENLS0R0

Paha puuska on todella hyvä kirja, koskettava, liikuttava ja herkkä. En voinut laskea kirjaa käsistäni, niin vaikuttava se oli, yhdeltä istumalta oli pakko lukea. Suosittelen tätä kaikille, nuorille ja aikuisille. Tämän kirjan luettuani, oli pakko istua hetki hiljaa.

Kylli Villa: Ei, ei matkavakuutusta minulle ja Koipitoipilas

Luin juuri Kyllikki Villan kaksi runokirjaa, Ei, ei matkavakuutusta minulle ja Koipitoipilas.

Ei, ei matkavakuutusta minulle on ilmestynyt vuonna 1976 ja siinä on sivuja 72. Runoissa on eri aiheita, ne ovat lyhyitä ja helposti ymmärrettäviä tälläisellekin joka on vähänlaisesti vielä lukenut runoja :) Paljon Villa käsittelee näissä runoissaan perhettä, vanhenemista ja elämää. Muutamia runoja kirjoitin itselleni ylöskin. Runot olivat kevyttä luettavaa vaikka oli vakaviakin aiheita.

Koipitoipilas on ilmestynyt vuonna 2009 ja sivuja on 109. Tämän kirjan aiheena oli Kyllikin oma toipilasaika, usean viikon sairaalassaolo ja kuntoutus. Runot olivat sävyltään synkähköjä, vain muutamia iloisempia löytyi joukosta. Perhe oli myös näissä runoissa mukana osittain. Runoista huomaa että aika on ollut hänelle rankkaa. Tässäkin runokirjassa vanheneminen ja sen tuomat muutokset ovat vahvasti läsnä. Vaikka runot olivat synkkämielisiä niin hyviä runoja ne kuitenkin olivat. Hienosti Kyllikki Villa oli saanut tunteensa, ajatuksensa ja kokemuksensa runoiksi puettua. 

Aikaisemmin olen lukenut Kyllikki Villalta Tyttö sodassa- Kenttälotan kirjeitä 1941- 1944 ja nyt kesän aikana ajattelin lukea hänen teoksensa Vanhan rouvan lokikirja.